24 p:nä oli taisteltu Shevardinon redutin luona. 25 p:nä ei ammuttu
ainoatakaan laukausta kummaltakaan puolelta ja 26 p:nä tapahtui
Borodinon taistelu.
Mitä varten ja miten ryhdyttiin Shevardinon ja Borodinon taisteluihin?
Mitä varten ryhdyttiin Borodinon taisteluun? Sillä ei ollut
ranskalaisille enemmän kuin venäläisillekään pienintäkään merkitystä.
Sen lähimpänä seurauksena venäläisille oli ja täytyi olla -- se, että
me joudutimme Moskovan tuhoa (jota me pelkäsimme kaikista eniten
maailmassa), ja -- ranskalaisille se, että he jouduttivat kokonaisen
armeijan tuhoa (jota he puolestaan pelkäsivät kaikista eniten
maailmassa). Tämä seuraus oli jo silloinkin aivan päivänselvä, vaan
siitä huolimatta päätti Napoleon taistella täällä ja Kutusof puolestaan
yhtyi siihen.
Jos sotapäällikköjä olisivat johtaneet järkisyyt, niin luulisipa
Napoleonista olleen selvääkin selvemmän, että hän, marssittuaan 2,000
virstan taipaleen taa ja ryhtyessään taisteluun, jossa hän menettää
ainakin neljännen osan armeijastaan, kulkee varmaa perikatoaan kohti.
Yhtä selvää olisi pitänyt olla Kutusovistakin, että hän taipuessaan
taistelemaan ja pannessaan alttiiksi armeijan neljännen osan häviön,
aivan varmaan menettää Moskovan. Kutusoville oli tämä matemaattisen
selvää ja yhtä selvää kuin sekin, että jos minulla tammipelissä on yhtä
nappulata vähemmän ja minä ajan, niin minä varmasti joudun tappiolle,
josta syystä minun ei ole ajettava.
Kun vastapelaajalla on 16 nappulaa ja minulla 14, olen minä noin
kahdeksatta osaa häntä heikompi; vaan kun minä ajan 13 nappulalla,
pääsee hän kolme kertaa minua voimakkaammaksi.
Ennen Borodinon taistelua suhtautuivat meidän voimamme ranskalaisten
voimiin lähipitäen kuin viisi kuuteen, mutta taistelun jälkeen kuin
yksi kahteen; toisin sanoen, ennen taistelua kuin 100 tuhatta 120
tuhanteen ja taistelun jälkeen kuin 50 tuhatta 100 tuhanteen. Älykäs ja
kokenut Kutusof taipui kuitenkin taisteluun. Napoleon, tuo nerokas
sotapäällikkö, joksi häntä on sanottu, taisteli taistelun, menetti
neljännen osan armeijastaan ja venytti linjansa entistä pitemmäksi. Jos
sanotaan, että Napoleon oli aikonut Moskovan, kuten Wieninkin
vallottamisella päättää sodan, on tätä vastaan olemassa monia
todistuksia. Napoleonin omat historioitsijat kertovat, että hän oli
aikonut palata takasin jo Smolenskista, että hän tunsi asemansa
venyneen liian loitoksi ja ettei Moskovan vallotus päätä sotaa. Sillä
Smolenskista käsin hän oli nähnyt, mille kannalle olivat Venäjän
kaupungit jääneet hänen suhteensa, kun hän ei saanut ainoatakaan
vastausta lukuisiin ilmotuksiinsa, että hän halusi ryhtyä näiden kanssa
keskusteluihin.
Ryhtyessään ja taipuessaan Borodinon taisteluun menetteli Kutusof ja
Napoleon aikeettomasti ja mielettömästi. Vaan historioitsijat ovat
sittemmin toteutuneiden tosiasioiden nojalla koonneet taitavasti
sommiteltuja todistuksia sotapäällikköjen kaukonäköisyydestä ja
nerokkuudesta, miesten, jotka kaikista maailman suurtapausten
aikeettomista jouduttajista olivat mitä orjallisimpia ja aikeettomimpia
välikappaleita.
Klassilliset kansat ovat meille jättäneet sankarirunoelmia, joissa
sankarit muodostavat historian koko ydinkohdan, vaan me emme vieläkään
voi tottua siihen, ettei sellaisella historialla ole mitään merkitystä
meidän ajan ihmiskunnalle.
Toiseen kysymykseen: miten ryhdyttiin Borodinon ja sitä ennen
suoritettuun Shevardinon taisteluun, on olemassa niinikään aivan
määrätty ja kaikille tunnettu, mutta aivan väärä esitys. Kaikki
historioitsijat kuvaavat asian seuraavalla tavalla:
_Venäjän armeija, peräytyessään Smolenskista, muka haeskeli parhainta
asemaa päätaistelua varten ja semmoinen asema löydettiinkin muka
Borodinon luona_.
_Venäläiset lujittivat muka ennakolta tämän aseman rakentamalla
varustuksia maantien (joka vei Moskovasta Smolenskiin) vasemmalla
puolen melkein suoraviivaisesti sitä kohti Borodinosta Utitsaan
kulkevassa suunnassa, juuri siihen samaiseen paikkaan, jossa taistelu
tapahtui_.
_Tämän aseman etupuolelle varustettiin muka vihollisen liikkeiden
silmälläpitoa varten luja etuasema Shevardinon muinaiskalmistoon. 24
p:nä Napoleon muka hyökkäsi etuasemaa vastaan ja vallotti sen; 26 p:nä
ryntäsi hän koko Venäjän armeijan kimppuun, joka seisoi varustuksissa
Borodinon kentällä_.
Näin puhutaan historioissa, vaan kaikki tämä on aivan väärää, josta
jokainen voi helposti tulla vakuutetuksi, jos vain tahtoo tunkeutua
asian ytimeen.
Venäläiset eivät haeskelleet mahdollisimman parhainta asemaa, vaan
päinvastoin kulkivat peräytyessään monen aseman ohi, jotka olivat
Borodinoa paremmat. He eivät pysähtyneet ainoallekaan näistä asemista
sekä siitä syystä, ettei Kutusof tahtonut jäädä asemaan, jota hän ei
ollut itse valinnut, että siitä syystä, ettei armeijaan ollut vielä
yhtynyt Miloradovitsh nostoväkineen ja vielä monesta muustakin
lukemattomasta syystä. Totena pysyy kuitenkin se, että sivuutetut
asemat olivat vahvempia ja ettei Borodinon asema (se, jossa taistelu
taisteltiin) suinkaan ollut vahva, vaan ei edes ollut miltään kannalta
katsottuna sen kummallisempi asema kuin mikä muukaan Venäjän
valtakunnan paikka tahansa, jonka umpimähkään voi näyttää kartalta
neulalla.
Venäläiset eivät suinkaan varustaneet asemaansa Borodinon kentällä
maantiestä vasempaan suoraviivaisessa suunnassa (eli sitä paikkaa,
jossa taistelu tapahtui) vaan he eivät edes kertaakaan ennen elok. 25
päivää 1812 olleet ajatelleet, että taistelu tapahtuisi juuri siinä
paikassa. Tätä todistaa ensiksikin se, ettei tässä paikassa suinkaan
ollut 25 p:nä varustuksia, vaan ettei edes 25 p:nä alotettuja saatu
valmiiksi 26 p:nä. Toiseksi Shevardinon redutin asema: Shevardinon
redutilla, joka sijaitsi sen aseman etupuolella, jossa taisteluun
ryhdyttiin, ei ollut mitään merkitystä. Miksi lujitettiin tämä redutti
kaikkia muita paikkoja vahvemmaksi? Ja miksi sitä puolustaessa 24 p:nä
myöhään yöhön saakka tuhlattiin kaikki ponnistukset ja menetettiin
6,000 miestä? Vihollisen silmälläpitoon olisi riittänyt kasakkapartio.
Kolmantena todistuksena siitä, ettei asemaa, jossa taistelu
taisteltiin, oltu ennalta päätetty ja ettei Shevardinon redutti ollut
tämän aseman etuasema, on se, että Barclay de Tolly ja Bagration olivat
25 päivään saakka siinä uskossa, että Shevardinon redutti oli aseman
_vasen_ siipi ja että itse Kutusof sanoo tiedonannossaan, joka
hätäkäteen kirjoitettiin taistelun jälkeen, Shevardinon reduttia aseman
_vasemmaksi_ siiveksi. Vasta hyvän aikaa jälestäpäin, kun kaikessa
rauhassa kirjotettiin tiedonantoja Borodinon taistelusta, keksittiin
(arvattavasti erehtymättömänä pidetyn ylipäällikön erehdysten
oikasemiseksi) se väärä ja omituinen selitys, että muka Shevardinon
redutti oli ollut _etuasemana_ (jota vastoin se oli ollut vain vasemman
siiven varustettu asema) ja että me muka olimme antautuneet Borodinon
taisteluun varustetussa ja edeltäpäin valitussa asemassa ollen, kun
taistelu sitä vastoin tapahtui aivan aavistamattomalla ja melkein
varustamattomalla paikalla.
Asia on nähtävästi ollut näin: asema oli valittu pitkin Kolotsha-joen
suuntaa, joka katkaisee maantien, mutta ei suoraviivaisesti, vaan
muodostaen terävän kulman sen kanssa, niin että vasen siipi oli
Shevardinossa, oikea Novoje Selon kylän luona ja keskustassa
Borodinossa, Kolotsha- ja Voina-jokien yhtymäkohdan kulmauksessa. Tämä
asema, jota Kolotsha-joki suojeli ja jossa Smolenskista Moskovaan
vievää tietä lähenevän vihollisen eteneminen oli venäläisen armeijan
ehkäistävä, on päivänselvä jokaiselle, joka katsoo Borodinon kenttää,
vaikka unohtaisikin, miten taistelu tapahtui.
Kun Napoleon saapui 24 p:nä Valujevaan, ei hän nähnyt (kuten
historioissa sanotaan) venäläisten asemaa Utitsan ja Borodinon välillä
(hän ei voinut nähdä asemaa, kun sitä ei ollutkaan) eikä nähnyt
myöskään Venäjän armeijan etuasemaa, vaan venäläisten jälkijoukkoja
haeskellessaan hän joutui venäläisten aseman vasemmalle siivelle --
Shevardinon redutille ja venäläisten aavistamatta marssitti joukkonsa
Kolotsha-joen yli. Kun venäläiset eivät ehtineet ryhtyä ratkaisevaan
taisteluun, vetivät he vasemman siipensä takasin asemastaan, jossa sen
oli aikomus puolustautua, jos asettuivat uuteen asemaan, jota ei oltu
etukäteen määrätty eikä varustettu. Päästyään Kolotsha-joen yli
maantien vasemmalta puolen, siirsi Napoleon koko tulevan taistelun
oikealta vasemmalle (venäläisten taholta lukien) ja määräsi sen
paikaksi Utitsan, Semenovskojen ja Borodinon välisen tasangon (jolla ei
ollut sen kummempia aseman etuja kuin millä muulla Venäjän tasangolla
tahansa) ja tällä tasangolla suoritettiin 26 p:nä elok. koko taistelu.
Pääpiirteissään laadittuna on luullun ja tapahtuneen taistelun kulku
seuraava:
Ellei Napoleon olisi 25 p:n illalla käynyt Kolotsha-joella eikä
käskenyt hetimmiten jo samana iltana ryhtymään rynnäkköön reduttia
vastaan, vaan vasta seuraavana aamuna, niin ei kukaan olisi epäillyt,
että Shevardinon redutti oli meidän asemamme vasempana siipenä ja
taistelu olisi tapahtunut niinkuin me sitä odotimme. Siinä tapauksessa
olisimme me luultavasti vieläkin tiukemmin puolustaneet Shevardinon
reduttia, vasenta siipeämme, hyökänneet Napoleonin keskustan tai oikean
siiven kimppuun ja 24 p:nä olisi suoritettu yleinen taistelu siinä
asemassa, joka oli ennalta määrätty ja varustettu. Mutta koska hyökkäys
meidän vasenta siipeämme vastaan tehtiin illalla kohta meidän
jälkijoukkojemme peräytymisen jälkeen s.o. heti Gridnevajan taistelun
jälkeen ja koska venäläiset sotapäälliköt eivät tahtoneet tai ehtineet
alkaa saman 24 p:n illalla yleistä taistelua, niin Borodinon taistelun
ensimäinen ja tärkein toimi meni mitättömäksi jo 24 p:nä ja nähtävästi
joudutti 26 p:n tappion.
Shevardinon redutin menettämisen jälkeen jäimme me seuraavana aamuna
aivan ilman vasemman siiven asemaa ja sen vuoksi oli meidän pakko
oikaista vasen siipemme ja lujittaa sen asema umpimähkään.
Eipä siinä kyllä, että venäläiset joukot olivat 26 p:nä vain heikkojen,
keskeneräisten varustusten turvissa, vaan tämän aseman epäedullisuutta
enensi vielä sekin, että venäläiset sotapäälliköt, jotka eivät
välittäneet vasemman siiven aseman kadottamisesta ja koko tulevan
taistelualan siirtymisestä oikealta vasemmalle, jäivät entiseen,
liiaksi laajaan asemaansa Novoje Selon ja Utitsan välille, josta syystä
heidän oli taistelun aikana liikutettava joukkoja oikealta vasemmalle.
Tällä tavoin voivat venäläiset taistelun kestäessä pitää koko
ranskalaista armeijaa vastassa, jonka voima oli suunnattu meidän
vasenta siipeämme vastaan, kahta vertaa heikommat voimat.
(Penjatovskin liikkeet Utitsaa vastaan ja Uvarovin liikkeet
ranskalaisten oikean siiven puolella olivat taistelun kulusta erillään
olevia toimia). Näin siis tapahtui Borodinon taistelu toisin, kuin
(koettamalla salata meidän sotapäällikköjemme virheitä ja tämän
johdosta vähentämällä Venäjän sotajoukkojen ja kansan mainetta) se on
kuvattu tapahtuneen. Borodinon taistelu ei tapahtunut valitussa eikä
varustetussa asemassa vain jonkun verran ranskalaisia heikommilla
voimilla, vaan Borodinon taisteluun, Shevardinon redutin menettämisen
tähden, antautuivat venäläiset avoimella, melkein varustamattomalla
tasangolla ranskalaisia voimia kahta vertaa heikommilla voimilla eli
toisin sanoen semmoisissa olosuhteissa, joissa ei ainoastaan ollut
mahdotonta tapella kymmentä tuntia, vaan olipa mahdotonta suojella
armeijaa kolmeakaan tuntia, jottei se olisi joutunut tuhon ja paon
omaksi.