Siitä päivästä saakka, jolloin Pierre Rostovilta lähdettyään ja
Nataahan jaloa katsetta muistellessaan, katsoi pyrstötähteä taivaalla
ja tunsi, että hänelle avautui jotain uutta, lakkasi hänelle
kummittelemasta tuskastuttava kysymys kaiken maallisen turhuudesta ja
mielettömyydestä. Tuo kauhea kysymys: miksi, mitä varten? joka vaivasi
häntä kesken kaikkia askareitakin, ei muuttunut nyt toiseksi
kysymykseksi eikä vastaukseksi entiseen, vaan vaihtui _häntä_
kuvastavaksi ilmiöksi. Jos hän kuuli mitättömiä keskusteluja tai itse
otti niihin osaa, jos hän luki tai sai muilta kuulla ihmisten
huonoudesta ja mielettömyydestä, ei hän sitä kauhistunut, kuten
ennen. Hän ei kysellyt itseltään, mistä syystä ihmiset puuhailivat,
kun kaikki päättyy lyhyeen ja tietymättömiin, -- vaan muisteli
_häntä_ semmoisena, jommoisena hän oli hänet viimeksi nähnyt.
Ja kaikki hänen epäilynsä haihtuivat, mutta ei siitä syystä, että _hän_
antoi vastauksen kysymyksiin, vaan siksi, että kuvittelu _hänestä_ vei
hänet silmänräpäyksessä toiseen, valoisalle henkisen toiminnan
askartelualalle, jolla ei voinut olla väärää eikä vanhurskasta,
kauneuden eikä rakkauden maailmaa, jota varten maksoi elää. Esiintyipä
hänelle minkälainen elämän ilettävyys tahansa, puheli hän itsekseen:
"Olkoon, että N.N. on kavaltanut valtiota ja tsaaria, hän saa valtiolta
ja tsaarilta kuitenkin kunniaa palkakseen. Hän loi minuun eilen
hymyilevän katseensa ja pyysi käymään ja minä rakastan häntä eikä
kukaan saa sitä milloinkaan tietää". Ja hänen sydämessään oli tyyntä ja
kirkasta.
Pierre liikkui edelleenkin seurapiireissä, joi entiseen tapaan ja
vietti entisen joutilasta, hajanaista elämää. Pitihän hänen paitsi
Rostovilla viettämiään hetkiä kuluttaa muu aikansa ja hänen Moskovassa
saamansa tottumus ja tuttavuus veti häntä vastustamattomasti siihen
elämään, joka hänet oli saanut pyörteisiinsä. Mutta viime aikoina,
kun sotanäyttämöltä saapuvat tiedot olivat toinen toistaan
huolestuttavampia ja kun Natashan terveys alkoi palautua sekä tämä
lakkasi herättämästä hänessä entistä säästeliään säälin tunnetta,
joutui hän joutumistaan kummallisen levottomuuden valtaan. Hän tunsi,
että se asema, jossa hän oli, ei voinut kestää kauaa, että oli
tulossa onnettomuus, jonka täytyi muuttaa koko hänen elämänsä ja
kärsimättömästi koetti hän etsiä tuon lähestyvän tuhon tunnusmerkkiä.
Eräs vapaamuurarien veljeskunnan jäsen oli hänelle ilmaissut seuraavan,
Johannes Evankelistan ilmestyskirjasta johdetun ennustuksen
Napoleonista.
Ilmestyskirjan 13:nen luvun 18:ssa värssyssä sanotaan: "Tässä on
viisaus. Jolla on ymmärrys, se laskekoon pedon luvun; sillä se on
ihmisen luku, ja hänen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentä ja kuusi".
Ja saman luvun 5:ssä värssyssä: "Ja hänelle annettiin suu, puhuaksensa
suuria asioita ja pilkkoja ja hänelle annettiin valta pitää sotaa
kaksiviidettäkymmentä kuukautta".
Ranskalaisilla aakkosilla on juutalaisen lukujärjestyksen tapaan, jonka
mukaan kymmenellä ensimäisellä kirjaimella merkitään ykkösiä ja muilla
kymmeniä, seuraava lukumerkitys:
abcdefghi k l m n o p q r s t u v w x y z
1234567S9 102030405060708090100110120130140150160.
Jos kirjotetaan näiden aakkosten mukaan numeroilla _L'Empereur
Napoléon_,[46] saadaan summaksi 666, josta syystä siis Napoleon oli se
peto, josta ilmestyskirjassa on ennustettu. Jos sitä paitsi samojen
aakkosten mukaan kirjoitetaan _quarante deux_,[47] toisin sanoen raja,
joka oli pantu pedolle puhuaksensa suuria asioita ja pilkkoja, on
näidenkin lukujen summa 666, josta seuraa, että Napoleonin vallan raja
alkoi vuonna 1812, jolloin Ranskan keisari täytti 42 vuotta. Tämä
ennustus hämmästytti kovasti Pierreä ja hän teki usein itselleen
kysymyksiä, mikä se lopultakin nostaa rajan pedon eli Napoleonin
vallalle. Samojen laskelmien avulla koetti hän löytää vastausta
kysymykseensä. Pierre kirjotti vastaukseksi tuohon kysymykseen
_L'Empereur Alexandre? La nation russe?_[48] Lukujen summa tuli
kuitenkin suuremmaksi tai pienemmäksi kuin 666. Kerran näitä laskuja
tehdessään hän kirjotti oman nimensä -- _Comte Pierre Besuhoff_ --
mutta numerojen summa oli sopimaton. Hän muutti oikokirjotusta ja pani
s:n sijaan _z:n_, lisäsi _de_, vaan ei sittenkään päässyt toivomaansa
tulokseen. Silloin johtui hänen päähänsä, että jos vastaus hänen
ratkaistavaan kysymykseensä olisi hänen nimessään, niin olisi
vastauksessa ehdottomasti mainittu myöskin hänen kansallisuutensa. Hän
kirjotti _le russe Besuhof_,[49] vaan laskettuaan yhteen luvut hän sai
671. Vain 5 oli liikaa. 5 on yhtä suuri kuin _e_, sama e, joka oli
heitetty pois artikkelista _le_ sanan _l'empereur_ edellä. Jätettyään,
vaikka väärinkin, e:n pois sai Pierre etsimäänsä vastaukseen sanoista
_l'russe Besuhof_ tasalleen 666. Tämä keksintö sai hänet levottomaksi.
Missä yhteydessä oli hän siihen suureen tapaukseen, josta oli
ennustettu ilmestyskirjassa -- sitä hän ei tiennyt, mutta hän ei
myöskään hetkeäkään epäillyt, että yhteys oli olemassa. Hänen
rakkautensa Rostovaan, antikristus, Napoleonin hyökkäys, pyrstötähti,
666, _l'empereur Napoléon_ ja _l'russe Besuhof_ -- kaiken tämän täytyi
kypsyä keskenään, leimahtaa tulena, syöstä hänet pois siitä
moskovalaisten tapojen mitättömästä, velhotusta maailmasta, johon hän
tunsi olevansa kiedottu, ja johtaa hänet suuriin sankaritöihin, suureen
onneen.
* * * * *
Sen sunnuntain aattona, jolloin rukous oli luettu, oli Pierre luvannut
tuoda Rostovilaisille kreivi Rostoptshinilta sekä julistuksen Venäjän
kansalle että tuoreimmat tiedot armeijasta. Saavuttuaan aamupuoleen
kreivi Rostoptshinin luo tapasi Pierre täällä vast'ikään armeijasta
saapuneen kuriirin. Kuriiri oli muuan Pierren moskovalaisia
tanssituttavia.
-- Auttakaa minua Herran tähden! -- sanoi kuriiri, -- minulla on
kokonainen kontillinen kirjeitä omaisille.
Näiden kirjeiden joukossa oli Nikolai Rostovin kirje isälleen. Pierre
otti kirjeen. Sitä paitsi antoi kreivi Rostoptshin Pierrelle
hallitsijan juur'ikään painetun julistuksen Moskovan kaupungille,
viimeksi armeijalle annetut päiväkäskyt ja viimeisen oman
tiedonantonsa. Päiväkäskyjä silmäillessään tapasi Pierre eräässä
niistä, jossa oli tietoja haavottuneista, kaatuneista ja palkituista,
Nikolai Rostovin nimen, joka oli saanut Yrjön 4:nen luokan ristin
Ostrovnan tappelussa osottamastaan urhoollisuudesta sekä samassa
päiväkäskyssä ruhtinas Andrei Bolkonskin nimityksen jääkärirykmentin
komentajaksi. Vaikka Pierre ei tahtonutkaan muistuttaa Rostovilaisille
Bolkonskin nimeä, ei hän voinut hillitä haluaan ilahduttaa heitä
tiedolla heidän poikansa palkitsemisesta. Hän jätti itselleen
julistuksen, tiedonannon ynnä muut paperit voidakseen itse viedä ne
päivälliselle ja lähetti painetun päiväkäskyn sekä kirjeen
Rostovilaisille.
Keskustelu kreivi Rostoptshinin kanssa, tämän huolestunut ja hätäilevä
esiintymistapa, kuriirin tapaaminen, joka huolettomasti kerroskeli,
miten huonosti asiat armeijassa sujuivat, huhut Moskovassa tavatuista
vakoojista ja eräästä kaupungissa kiertelevästä paperista, jossa
sanottiin, että Napoleon on luvannut ennen syksyä käydä Venäjän
molemmissa pääkaupungeissa, keskustelu hallitsijan huomiseksi
odotetusta tulosta, -- kaikki tämä sai Pierressä uudelleen ja entistä
voimakkaammin viriämään sen levottomuuden ja odotuksen kuohun, joka ei
ollut hänestä hälvennyt pyrstötähden ilmestymisestä ja varsinkin sodan
alkamisesta asti.
Pierren mielessä oli jo kauan ollut antautua sotapalvelukseen ja hän
olisi sen tehnytkin, ellei häntä olisi estänyt ensiksikin se, että hän
kuului vapaamuurariyhdistykseen, johon häntä sitoi vala ja joka
saarnasi ikuisen rauhan ja sodan hävittämisen oppia ja toiseksi se,
että kun hän näki moskovalaisten joukottain pukeutuvan sotilaspukuun ja
saarnaavan isänmaanrakkautta, häntä jostain syystä hävetti ottaa tuo
askel. Pääsyy oli kuitenkin siinä hämärässä kuvittelussa, että hän on
_l'russe Besuhof_, jolla on pedon lukumäärän 666 merkitys, että hänen
osanottonsa tuohon suureen tekoon rajan panemisessa _pedon_ vallalle,
joka puhui suuria asioita ja pilkkoja, oli ikuisesti määrätty ja ettei
hänen tämän tähden pitänyt ryhtyä mihinkään, vaan ainoastaan odottaa,
mitä tuleva oli.