Venäjän keisari oli tällä välin asunut toista kuukautta Vilnassa
sotaväen tarkastuksia ja harjotuksia pitäen. Ei ollut mitään valmista
sotaa varten, jota kaikki odottivat ja jonka valmistuksia varten
keisari oli saapunut Pietarista. Yhteistä toimintasuunnitelmaa ei
ollut. Horjuvaisuus siinä, mikä kaikista niistä suunnitelmista, joita
esitettiin, olisi hyväksyttävä, kasvoi vain kasvamistaan keisarin
kuukautisen olinajan kestäessä pääkortteerissa. Kolmessa armeijassa oli
kussakin eri ylipäällikkönsä, mutta kaikkien armeijojen yhteistä
päällikköä puuttui ja keisari itse ei ottanut tätä nimeä vastaan.
Kuta kauemmin keisari viipyi Vilnassa, sitä vähemmin valmistauduttiin
sotaan ja väsyttiin sitä odottamaan. Keisarin ympärillä olevien
henkilöiden kaikki harrastukset näyttivät tarkottavan vain sitä, että
hauskalla ajanvietolla saataisiin hallitsija unohtamaan uhkaava sota.
Monien tanssiaisten ja juhlien jälkeen puolalaisten ylimysten,
hoviherrojen ja hallitsijankin luona sai eräs hallitsijan puolalaisista
kenraali-adjutanteista kesäkuussa ajatuksen pitää hallitsijalle
päivälliset ja tanssiaiset kenraali-adjutanttien puolesta. Tämän tuuman
hyväksyivät kaikki ilomielin. Hallitsija ilmaisi suostumuksensa.
Kenraali-adjutantit keräsivät listoilla rahaa. Se henkilö, jonka
luultiin eniten miellyttävän hallitsijaa, oli pyydettävä kemujen
emännäksi. Kreivi Bennigsen, tilanomistaja Vilnan läänistä, tarjosi
maakartanonsa juhlaa varten ja kesäkuun 13 p:nä määrättiin pidettäväksi
tanssiaiset, päivälliset, huvimatkoja venheillä ja ilotulitus
Sakretissa, kreivi Bennigsenin maakartanossa.
Samana päivänä, jolloin Napoleon oli antanut käskyn mennä Niemenin yli
ja hänen etujoukkonsa kasakat karkotettuaan marssivat Venäjän rajan
yli, vietti Aleksanteri iltansa Bennigsenin huvilassa -- kemuissa,
jotka kenraali-adjutantit olivat toimittaneet.
Kemut olivat iloiset ja loistavat. Asiantuntijat sanoivat, että harvoin
oli kokoutunut yhteen paikkaan moista paljoutta kaunottaria. Kreivitär
Besuhova oli niiden muiden venäläisien naisien muassa, jotka olivat
saapuneet Pietarista Vilnaan, myöskin näissä kemuissa ja jätti varjoon
raskaalla, niin kutsutulla venäläisellä kauneudellaan hienostuneet
puolalaiset naiset. Hänet huomattiin ja hallitsija suvaitsi tanssia
hänen kanssaan.
Boris Drubetskoi oli jättänyt vaimonsa Moskovaan ja oli poikamiehenä
-- eli _en garçon_ kuten hän sanoi -- niin ikään läsnä näissä
tanssiaisissa ja vaikka hän ei ollutkaan kenraali-adjutantti, hän oli
pannut keräyslistaan suuren summan. Boris oli nyt rikas mies, hän oli
päässyt pitkälle suosiossa eikä hänen enää tarvinnut etsiskellä
suojelijoita vaan hän saattoi kohdella kaikkein ylhäisimpiäkin
ikätovereitaan vertaisinaan.
Kello kahdeltatoista yöllä tanssittiin yhä. Hélène jolla ei ollut
arvoistaan kavaljeeria ehdotti itse Borisille masurkkaa. He istuivat
kolmantena parina. Boris katseli kylmäverisesti Hélènen hohtavia
paljaita olkapäitä, jotka kohosivat tumman kultakoristeisen harsopuvun
keskeltä, ja kertoili vanhoista tuttavista samalla kun hän itsekään
tiedostamatta ja muiden huomaamatta ei hetkeksikään lakannut
tarkkailemasta samassa salissa olevaa keisaria. Tämä ei tanssinut.
Keisari seisoi ovella ja tämän tästä pysäytti jonkun ystävällisillä
lausahduksillaan, jollaisia hän yksin osasi käytellä.
Masurkan alkaessa Boris näki, että kenraali-adjutantti Balashef, yksi
keisarin kaikkein lähimmistä miehistä, meni hovietiketin vastaisesti
aivan keisarin viereen, joka sillä hetkellä keskusteli puolalaisen
naisen kanssa. Jatkettuaan hetken keskustelua naisen kanssa keisari
vilkaisi kysyvästi Balasheviin, nyökkäsi naiselle ja kääntyi sitten
Balashevin puoleen koska selvästikin tuntui tajuavan, että tällä täytyi
olla tärkeä syy käyttäytymiseensä. Heti kun Balashef alkoi puhua,
keisarin kasvoille ilmaantui hämmästys. Hän tarttui Balashevia
käsivarresta ja lähti kävelemään tämän kanssa salin poikki ja itsekään
tiedostamatta raivasi kummaltakin puoleltaan kolmisen syltä leveän
tyhjän tilan, josta ihmiset kaikkosivat sivummalle. Boris huomasi
Araktsejevin kiihtyneen ilmeen, kun keisari lähti menemään Balashevin
kanssa. Araktsejev katsoi kulmainsa alta keisariin ja punaista nenäänsä
tuhautellen erkani vierasjoukosta ikään kuin olisi odottanut keisarin
puhuttelevan häntä. (Boris tajusi, että Araktsejev oli Balasheville
kateellinen sekä tyytymätön siitä, että jokin ilmeisen tärkeä uutinen
tuli keisarin tietoon muuta tietä kuin hänen kauttaan.)
Mutta keisari ja Balashef kävelivät Araktsejevia huomaamatta
ulko-ovesta valaistuun puutarhaan. Miekkaansa kannatellen ja
kiukkuisesti ympärilleen vilkuillen Araktsejev seurasi heitä noin
kahdenkymmenen askeleen päässä.
Borisin jatkaessa masurkan kuvioiden tanssimista häntä koko ajan
kiusasi ajatus, minkä uutisen Balashef oli tuonut ja miten sen saisi
tietää ennen muita.
Tanssin vaiheessa, jossa hänen oli valittava daaminsa, hän kuiskasi
Hélènelle haluavansa ottaa kreivitär Pototskajan, joka taisi olla
parvekkeella, ja jalat parketilla liukastellen juoksi ovesta puutarhaan
mutta pysähtyi nähdessään keisarin nousevan Balashevin kanssa
terassille. Keisari ja Balashef kävelivät ovea kohti. Boris liikahti
hätäisesti, ikään kuin ehtimättä siirtyä sivummalle, painautui
kunnioittavasti ovenpieleen ja kumarsi.
Äänessään henkilökohtaisen loukkauksen kärsineen ihmisen kiihtymys
keisari lausui seuraavat sanat:
-- Tunkeutua nyt Venäjälle julistamatta sotaa. Minä suostun rauhaan
vasta kun yhtäkään aseistautunutta vihollista ei ole maani kamaralla,
hän sanoi. Boris sai vaikutelman, että keisarista oli miellyttävää
lausua nämä sanat: tämä oli tyytyväinen ajatuksensa ilmaisun muotoiluun
mutta tyytymätön siitä, että Boris kuuli hänen sanansa.
-- Mutta ei sanaakaan kenellekään! keisari lisäsi ja rypisti otsaansa.
Boris ymmärsi, että tämä koski häntä, ja hän sulki silmänsä ja painoi
päänsä. Keisari palasi saliin ja viipyi tanssiaisissa vielä puolisen
tuntia.
Boris käsitti, että tämä sanottiin hänelle ja silmänsä sulkien hän
hieman nyökäytti päätään. Hallitsija meni uudelleen saliin ja viipyi
kemuissa vielä puolisen tuntia.
Boris sai ensimäisenä kuulla tiedon ranskalaisten sotajoukkojen menosta
Niemenin yli ja tämän johdosta oli hänellä tilaisuus osottaa muutamille
ylhäisille henkilöille, että paljon muilta salattua on hänen
tiedossaan, jonka kautta hän pääsi yhä kohoamaan noiden henkilöiden
silmissä.
* * * * *
Aavistamaton tieto ranskalaisten menosta Niemenin yli tulla tupsahti
sitäkin aavistamattomampana, kun odotus ei ollut kokonaiseen kuukauteen
käynyt toteen -- ja nyt se tuli keskellä kemuja! Hallitsija, jonka
valtasi ensi hetkenä tiedon saamisesta suuttumuksen ja loukkauksen
tunne, löysi tuon sittemmin kuuluisaksi tulleen lauselman, joka
miellytti häntä itseään ja täydelleen ilmaisi hänen tunteensa.
Palattuaan keinuista kotiinsa lähetti hallitsija kello kahden aikaan
yöllä hakemaan sihteeri Shishkovia ja käski tämän kirjottamaan
sotajoukoille päiväkäskyn ja maamarsalkalle, ruhtinas Saltykoville
reskriptin, johon hän nimenomaan vaati pantaviksi ne sanat, ettei hän
sovi, niin kauan kuin yksikään aseellinen ranskalainen on Venäjän
maalla.
Seuraavana päivänä kirjotettiin Napoleonille seuraava kirje:
Monsieur mon frère. J'ai appris hier que malgré la loyauté avec
laquelle j'ai maintenu mes engagements envers Votre Majesté, ses
troupes ont franchis les frontières de la Russie, et je reçois à
l'instant de Pétersbourg une note par laquelle le comte Lauriston,
pour cause de cette agression, annonce que Votre Majesté s'est
considérée comme en e'tat de guerre avec moi dès le moment où
le prince Kourakine a fait la demande de ses passeports. Les
motifs sur lesquels le duc de Bassano fondait son refus de les
lui délivrer, n'auraient jamais pu me faire supposer que cette
démarche servirait jamais de prétexte à l'agression. En effet
cet ambassadeur n'y a jamais été autorisé comme il l'a déclaré
lui-même, et aussitôt que j'en fus informé, je lui ai fait
connaître combien je le désapprouvais en lui donnant l'ordre de
rester à son poste. Si Votre Majesté n'est pas intentionnée de
verser le sang de nos peuples pour un malentendu de ce genre et
qu'elle consente à retirer ses troupes du territoire russe, je
regarderai ce qui s'est passé comme non avenu, et un accommodement
entre nous sera possible. Dans le cas contraire, Votre Majesté, je
me verrai forcé de repousser une attaque que rien n'a provoquée de
ma part. Il dépeni encore de Votre Majesté d'éviter a l'humanité
les calamités d'une nouvelle guerre.
Je suis, etc.
(signé) _Alexandre_.[9]