Mrs Pendyce vastasi levollisesti serkkunsa katseeseen; enintään hän
vain kohotti kulmiaan hiukan tavallista enemmän; mutta ikäänkuin
salaisen levottomuuden vaikutuksesta hän alkoi punoa ja puristaa
sormiaan. Hän oli näkevinään edessään Georgen ja mrs Bellew'n vieri
vieressä. Se oli epämääräistä äidintunnetta, vaistomaista pelkoa. Hän
pysäytti sormensa, antoi katseensa vaipua ja virkkoi:
"Tietysti, rakas Grig, jos minä voin auttaa sinua jollain tavoin --
Horacelle on niin vastenmielistä kaikki, mikä on sanomalehtien kanssa
tekemisissä."
Gregory Vigil vetäisi henkeä.
"Sanomalehdet!" hän virkkoi. "Kuinka se on inhoittavaa! Ajatella,
että meidän sivistyksemme sallii naisia heitettävän koirain eteen!
Ymmärräthän, Margery, minä ajattelen häntä. Tässä asiassa minä en pysty
ottamaan huomioon mitään muuta."