Kertoessamme Venäjän oloista ennen Pietarin aikoja, mainitsimme että
sivistys siellä oli sangen alhaisella kannalla; eikä sivistyksen
puute ollut yksinomaan varsinaisen kansan tunnusmerkkinä, vaan
se oli yleinen ylhäisissäkin sääty-luokissa, harvoja henkilöitä
lukuunottamatta. Taikausko oli tavallinen, kaikkia petturia ja
ennustajia uskottiin. Valistusta ja oppia ei kuitenkaan kaivattu,
päinvastoin sitä vihattiin; se oli ulkomaalaista, vierasta, ja sen
vuoksi oli synti sitä omistaa. Tässäkin oli siis Pietarilla luja
vastus voitettavana, sillä ilman pakkoa ei saatu sellaista kansaa
niihin sivistysharrastuksiin taipumaan, joilla tsaari tahtoi muuttaa
entisyyttä.
Ainoat oppilaitokset, joita Venäjällä oli ennen Pietaria, olivat
pappissivistystä varten n.s. seminaarit, jotka tavallisesti olivat
arkkipiispojen johdossa. Pietari perusti kouluja käytännöllistä
elämää varten. Hän edisti etupäässä reaalista sivistystä, se
kun soveltui kokonaan hänen katsantotapaansa. Jo ensimmäiseltä
ulkomaan matkaltaan tultuaan alkoi hän kouluja toimeen panemaan
ja myöhemminkin niitä perustettiin yhä useampia. Niinpä v. 1707
palattuaan eräältä ulkomaan matkaltaan, perusti hän Moskoovaan n.s.
"matemaatisia" ja "merimieskouluja". Edellisten koulujen tarkoitus
oli valmistaa upsiereja, jälkimmäisten taas, niinkuin nimikin sanoo,
merielämätä varten antaa oppia. V. 1715 perustettiin meriakatemiia.
Alussa oli kouluissa ulkomaalaisia opettajia; merikouluissa etupäässä
englantilaisia. Oppilaiksi kouluihin täytyi varakkaiden lähettää
poikiansa, ja pian useammasta varakkaasta perheestä tavataankin
poika koulussa. Jo heti Narvan tappelun jälkeen kirjottaa eräs
Pietarin uuttera apumies Vinius riemuiten, että kouluihin oli kerätty
250 poikaa, joista valmistuisi oivia insinöörejä, upsiereja ja
mestareja. Näitä koulunkäyneitä otettiin osaksi valtion palvelukseen;
muutamia lähetettiin myöskin oppia antamaan maakuntiin; 2 kuhunkiin
kahdeksaan maakuntaan. Jokaisen perheen isän tuli lähettää 10--15
ikävuosien välillä olevat lapsensa saamaan opetusta kirjoituksessa,
luvunlaskussa ja mittausopissa. Kun ei lapsia muuten lähetetty,
pakotettiin niitä, ja antoipa Pietari myöhemmin määräyksen, etteivät
sellaiset saaneet mennä naimisiin, joilla ei todistusta saamastaan
opista ollut.
Paitsi valtion kouluja perustettiin yksityisiäkin, ja nämät koulut
olivat ylimalkaan yleistä sivistystä eikä ainoastaan käytännöllistä
hyötyä varten. Monet ulkomaalaiset perustivat kouluja, jotka
jonkun ylhäisen Venäläisen valvonnassa ja suojassa työskentelivät.
Löytyi Italialaisten, Ranskalaisten ja Saksalaisten perustamia ja
vieläpä Ruotsalaistenkin. Niinpä Marienburgissa vangittu provasti
Glück, Pietarin toisen puolison Katariinan kasvatusisä, rupesi
vankina Moskoovassa ollessaan pitämään koulua, jossa opetettiin
filosofiaa, historiaa, uskontoa, kieliä j.n.e. Näihin saatamme lukea
myöskin Tobolskiin, Siperian pääkaupunkiin, perustetun koulun. Sen
alkuunpanijana ja johtajana oli eräs Kaarle XII:nen armeijassa
palvellut upsieri, Wreech, joka oli saksalaista syntyperää.
Opettajina Wreechin koulussa oli melkein yksinomaan upsiereja, sekä
ruotsalaisia että suomalaisia, ja ankara uskonnollinen henki oli
siinä vallitsemassa. Alkuansa se muodostettiin vangittujen lapsia
varten, mutta vähitellen tuotiin siihen Venäläistenkin lapsia, se kun
saavutti hyvän maineen. -- Kaikkia näitä ulkomaalaistenkin kouluja.
Pietari suosi ja antoi apuakin niiden ylläpitämiseksi: niinpä lausui
hän mielihyvänsä Tobolskin koulusta ja lupasi antaa sille vuotuista
kannatusta. Mutta se loppui v. 1721 rauhan tultua, sillä upsierit
palasivat silloin vankeudesta.
Viimeisinä hallitusvuosinaan perusti Pietari tiedeakatemian,
samantapaisen kuin hän oli nähnyt Berliinissä, Pariisissa ja
Lontoossa. Suuri saksalainen filosoofi ja oppinut Leibnitz, joka
monessa kohden antoi ehdotuksia Pietarin uudistuspuuhiin, teki
ehdotuksen myöskin tiedeakatemian perustamiseen. Sen tuli olla
koko valtakunnan sivistyslaitosten pääpaikka ja keskusta ja
siellä opettajienkin tuli valmistua toimeensa. Vaikeata oli itse
Venäläisistä saada ensi aluksi jäseniä tällaiseen laitokseen, sillä
se edellyttää kehittyneitä oloja ja korkeata sivistystä, jota
Venäjällä ei ollut, koska alempi koululaitos oli varsin alussa.
Ulkomaalaisia, etenkin saksalaisia oppineita, siihen ensiksi
kutsuttiinkin.
Varsinaista kansanopetusta ei Pietari harrastanut. Käytännöllisen
hyödyn vuoksi, saadakseen valtiolle hyviä insinöörejä, upsiereja y.m.
hän oppia tahtoi edistää, eikä kansan sivistämistä varten.
Kirjojen hankkimiseen käänsi Pietari jo hallituksensa alusta asti
huomiotansa, Vuonna 1700 oli hän tehnyt sopimuksen kirjanpainaja
Tessingin kanssa Amsterdamissa, että tämä saisi myydä Venäjällä
venäjänkielisiä ja muitakin kirjoja, "kuitenkaan ei hänen kirjoissaan
saisi olla mitään tsaaria ja tsaarin valtaa vastustavaa, vaan kaikki
tarkottaa sen mainetta ja kunniaa". V. 1701 perustettiin kirjapaino
Venäjälle.
Venäjällä ei luonnollisesti kirjailijoita ollut, jotka olisivat
kyenneet jotakin uutta luomaan; sen vuoksi täytyi käännöksiä
toimittaa muista kielistä. Ensimmäisiä kirjoja oli mittausoppi, ja
eräs kirja, jossa seurustelutapoja opetettiin. Linnoituslaitosta
koskevia teoksia käännettiin, muun muassa kuuluisan ranskalaisen
sotainsinöörin Vaubanin kirjoitukset; rakennustaitoa, myllyjen
rakentamista y.m. koskevaa kirjallisuutta myöskin; historiallisia
teoksia niinikään ilmestyi sekä joitakuita käännöksiä klassillisista
kirjailijoista. Pietari itse oli kirjailijatoimenkin johdossa;
hän antoi neuvoja käännösten tekijöille ja valvoi usein itse
painattamistyötä. Hänen omaa osanottoansa kirjallisuuden
hankkimisessa sekä hänen käytännöllistä älyänsä osottaa seuraava
ukaasi "niille, jotka työskentelevät ekonoomisten kirjojen
kääntämisessä".
"Koska Saksalaisilla on tapana", sanotaan siinä "täyttää kirjojansa
monilla joutavilla selityksillä, saadakseen ainoastaan kirjansa
suureksi, niin ei sellaisia saa kokonaisuudessaan kääntää, ainoastaan
itse aine ja lyhyt selitys jokaisen aineen edellä; mutta ei mainittu
selityskään ole ainoastaan kauneuden vuoksi, vaan jotta lukija tulisi
sen kautta ymmärtämään ja käsittämään aineen käsittelyn. Sentähden on
myös tämä kirjoitus maanviljelyksestä (kun hyödytön on pois pyyhitty)
parannettava ja minä sen malliksi lähetän, jotta tämän mukaan kirjat
käännettäisiin ilman hyödyttömiä selityksiä, jotka vaan kuluttavat
aikaa ja tekevät lukijan haluttomaksi".
Myöskin ensimmäisen sanomalehden Pietari pani toimeen. Se ilmestyi v.
1703 ja sisälsi pääasiallisesti "sota-asioita sekä muita tietoon- ja
mieleenpantavia asioita".
Ennen Pietarin aikoja ei Venäjällä ollut muuta kirjakieltä paitsi
n. n. slavooninen, joka Venäjälle oli tullut kristinuskon mukana
Tonavan Slaaveilta. Se oli kirkon kielenä ja myöskin hengellisessä
kirjallisuudessa käytetty, eikä muuta ollutkaan. Pietarin
aikana ruvettiin uudempaa Venäjän kieltä käyttämään maallisessa
kirjallisuudessa ja myöskin toista kirjaimistoa. Slavooninen pysyi
sen jälkeenkin vielä kirkon kielenä.
Euroopan sivistysmaissa oli Pietari nähnyt suuria kirjastoja,
kokoelmia sekä tiedettä että taidetta varten. Ja sellaisia
tahtoi hän Venäjällekin. Puhumattakaan siitä, että kaikellaisia
koneita hankittiin fysikaalisia ja anatoomisia kokeita varten
y.m. käytännöllisimpiin tieteisiin kuuluvia, niin hankki Pietari
muinaistieteellisiä esineitä. Hän lähetti miehiä ulkomaille
hankkimaan mineraaleja kokoelmiinsa, kirjoja y.m. "harvinaisuuksia"
ostamaan. Suomestakin hän antoi viedä ison vihan aikana arvokkaita
muinaisjäännöksiä, muun muassa pyhän Henrikin luut Turun
tuomiokirkosta. Hän osti niinikään taideteoksia Italiasta. Ei
hän yksinomaan sen vuoksi näitä asioita harrastanut, että hän
olisi itse nauttinut taiteista, vaan sen vuoksi että länsimaiden
sivistysvaltioissa sellaisia kokoelmia oli, ja niiden mukaan Venäjän
piti muodostua.
Jo Pietarin isän Aleksein aikana oli saksalainen näyttelijäjoukko
Venäjällä ollut. Pietarikin kutsui sellaisen Moskoovaan. Lautakojussa
Moskoovan torilla näyttelijät esittelivät näytelmiä, joissa esiintyi
sankareita, niinkuin Julius Caesar, Herkules, Bajazet ja Tamerlan;
kerrotaanpa siellä näytetyn meilläkin hyvin tunnettua Molièren
huvinäytelmää "Lääkäri vasten tahtoaan". Venäläisillekin tahtoi
tsaari hankkia näytelmätaidossa oppia; saksalaisen tirehtöörin piti
näet opettaa muutamille Venäläisille, joita tavallisesti kirjurien
joukosta hänen luokseen lähetettiin, "kaikkia komediioja".
Pietarin määräykset ulottuivat vieläkin laajemmalle; hän tahtoi
ulkonaiset tavatkin niiden kautta saada muutetuksi. Ulkonaisessa
esiintymisessä tavattiin paljon raakuutta ylhäisimmissäkin
henkilöissä; niinpä senaatorit sanoivat toisilleen haukkumasanoja
senaatin istunnoissa ja loivatkin joskus toisiaan; samallaisia
tapahtumia kerrotaan pyhän synoodin kokouksista. Tämäntapaisen
käytöksen hän kielsi eräässä v. 1724 antamassaan ukaasissa.
Olemme jo ennen maininneet, että hän kutsui naiset yksinäisestä
elämästään julkisuuteen ja varsinkin ottamaan osaa seuraelämään.
Oman hovinsa hän muutti eurooppalaiseen tapaan. Naiset siellä saivat
aina olla pidoissa mukana; ja varsinkin Katariina oli hilpeällä
luonteellaan eloisuutta ja iloa ylläpitämässä; vaateparret olivat
muuttuneet länsimaisiksi ylhäisimmissä piireissä; ranskan kieltä
ruvettiin oppimaan, sillä useaan ylhäiseen perheeseen hankittiin
ranskalainen opettajatar lapsia varten. Pietarin kaupunki varsinkin
oli näiden uusien harrastusten keskustana. Se rakennettiin
länsimaalaiseen tapaan, siellä oli paljon länsimaisia ja myöskin
kaikki elämäntavat tahtoi tsaari saada uuteen tapaan muodostetuiksi.
Pietarin kaupungin seuraelämän kehittämistä varten hän antoi erään
ukaasin v. 1718 n.s. "assembleista". Siinä määrätään tarkasti, miten
pidot olivat vietettävät, miten niissä tuli olla ja mitä tehtävä.
Koska se kuvaa Pietarin määräyksiä ja toimia, panemme sen tähän
kokonaisuudessaan:
Assemblée on ranskalainen sana, jota ei Venäjän kieleen yhdellä
sanalla saata kääntää. Sillä käsitetään ihmisjoukkoa, joka joko
ajankuluksi tai muusta syystä on kokoontunut. Ystävät saattavat
siellä toisensa tavata, ja jokainen voipi toimistaan sekä muista
tärkeistä asioista puhua; siellä saattaa tiedustella mitä maailmassa
tapahtuu, ja siten aikaansa kuluttaa. Millä tavalla me tahdomme näitä
assembleitä pidettäväksi, näkyy seuraavasta:
1) Se henkilö, jonka luona iltaseura pidetään, ripustakoon talonsa
edustalle kirjoituksen tai muun merkin, jolla hän antaa tiedon siitä
sekä mies- että naissukupuolelle.
2) Iltaseurat eivät saa alkaa ennen k:lo 4 tai 5:ttä i.p., eikä
pitkittyä k:lo 10:tä kauemmaksi.
3) Isännän ei tarvitse tulla vieraita vastaan ottamaan eikä tervehtiä
tai pyytää heitä; mutta vaikkei hänen tarvitse ylipäänsä kestitä
vieraitaan, tulee hänen kuitenkin hankkia tuolia, valoa, juomaa ja
muuta tarpeellista, sekä kaikellaisia leikkipeliä ja niihin kuuluvia
esineitä.
4) Ei kukaan ole velvollinen määrättynä tuntina tulemaan tai
lähtemään, kunpa hän vaan itsensä näyttää iltaseurassa.
5) Jokainen saapi vapaasti mielensä mukaan istua, kävellä tai
leikkiä, eikä kukaan saa häntä siitä estää tai sen johdosta pahastua
suuren kotkan rangaistuksen uhalla [suurella kotkalla tarkotettiin
suurta viinamaljaa, jonka rikkojan täytyi juoda pohjaan], ja
tervehtiköön jokainen vaan tullessaan ja poismennessään.
6) Arvokkaammat henkilöt niinkuin aateliset ja korkeammat upsierit,
myöskin tutut kauppiaat ja johtavat mestarit (näillä tarkoitetaan
etupäässä laivanrakentajia), muutamat kansliian virkamiehet saavat
vapaasti vaimoineen ja lapsineen olla saapuvilla iltapidoissa.
7) Palvelijoille (paitsi omaan taloon kuuluville) määrättäköön
sivulla paikkansa, jotta pitohuoneissa olisi kylliksi tilaa.
Iltapitoja oli kolmasti viikossa ja poliisimestari ilmotti kenen
luona tsaari tahtoi niitä kulloinkin pidettäväksi. Jokainen
ylhäisempi henkilö tuli täten pitäneeksi noin kerran talven kuluessa.
Tanssi oli Pietarin mielestä hyvin tärkeä, sen kautta kun eri
sukupuolet tulivat toisiaan lähemmäksi. Itse hän, tanssi mielellään,
samoin hänen puolisonsa ja tyttärensä. Varsinkin oli Pietari
mielissään, jos hän huomasi että Venäläiset tanssivat ulkomaalaisten
naisten kanssa tai päinvastoin ulkomaalaiset venäläisten naisten
kanssa.
Mutta vaikkapa pidot järjestettiin länsimaiseen malliin, oli ero
kuitenkin suuri; kömpelyys, tottumattomuus ja raakuus esiintyi joka
kohdassa. Seurustelussa sanovat ulkomaalaiset Venäläisten olevan
ihan taitamattomia; he eivät osanneet keskustelua ylläpitää; naiset
olivat mykkinä, eivätkä käsittäneet hienoa kohteliaisuutta. Sattuipa
niinkin, että eräs venäläinen nainen, jota kohtelias ulkomaalainen
kavaljeeri suuteli kädelle, käsitti tämän loukkaukseksi ja korvasi
sen antamalla hänelle korvapuustin. Ylenmääräinen juominen, johon
naisetkin ottivat osaa päihtymiseen asti, osottaa myöskin vanhaa
raakuutta. Ja olipa Pietari määrännyt äsken mainitussa ukaasissa,
että se, joka ei sen määräyksiä noudattanut, oli pakotettu
tyhjentämään n.s. "suuren kotkan", eli suuren maljan paloviinaa.
Ulkonainen puoli tuli uudeksi, mutta itse henki ja ydin oli
tässäkin kohden kauan aikaa vanha; edistystä se kuitenkin oli ja
lähentelemistä eurooppalaisuuteen.