On vielä kolmaskin meri, joka koskettelee Venäjän maita, nimittäin
Kaspian meri. Jo ammoisista ajoista asti oli se ollut tärkeä
itämaisen kaupan välittämisessä, Intian tavaroita kun sen kautta
tuli Itä-Euroopaan. Sentähden oli Venäjän hallitsijoiden huomio
jo ennenkin kääntynyt sinne päin; ulkomaiset matkustajat olivat
teroittaneet näiden seutujen merkitystä ja tahtoneet saada Venäjän
välityksellä kaupan näillä seuduilla haltuunsa. Luonnollista on,
ettei Pietari suurikaan saattanut jättää niitä huomioonsa ottamatta.
Hän käsitti, että Venäjällä olisi täälläkin tärkeä tehtävä. Venäjän
tuli olla välittäjänä idän ja lännen välillä; sen tuli suojella
raakalaiskansojen tunkeutumista Euroopaan, sillä Kaukasus-vuorten yli
niitä asein ennen oli tullut; sen vuoksi oli sen omistaminen nämät
maat. Mutta kauppaedut olivat myöskin tärkeät, ja sen suojelemiseksi
oli näillä seuduilla asuvat kansat kukistettavat, sillä usein olivat
ne ryöstäneet karavaanikauppiaita heidän matkoillaan.
Kaspian meren maissa oli monellaisia kansoja ja valtioita.
Kaukasus-vuoristossa oli pieniä villejä, levottomia kansakuntia,
jotka keskinäisissä riidoissaan jo ennenkin olivat tottuneet Venäjän
tsaaria kutsumaan välittäjäksi. Aasian puolella oli Kalmukkeja,
Turkmeneja y.m. raakalaiskansoja; mutta kauempana kaakkoon päin oli
Muhamettilaisia valtioita, niinkuin Chivan ja Bocharan khaanikunnat,
sekä Persian valtakunta, joka vieläkin on tärkein Keski-Aasian
valtioista. Vähän pohjoisempana asuivat Armeenilaiset, jotka jo ennen
kristittyinä olivat pyytäneet Venäjän tsaarilta apua päästäkseen
Persian vallasta vapaiksi.
Suurempia yrityksiä näille seuduin ei Pietari tehnyt ennen kun
hallituksensa viimeisinä aikoina; hän tahtoi näet saada täällä
korvausta Turkkia vastaan kärsimästään tappiosta. Niinpä hän
v. 1714 lähetti erään tserkessiläisen ruhtinaan johdolla 4,000
miestä Keski-Aasiaan, etupäässä Chivaan. Retki päättyi kokonaan
onnettomasti. Johtaja murhattiin ja joukko hävisi. -- V. 1717
lähetettiin eräs Volynskij Persiaan. Venäjän lähettiläänä hänen
piti toimia, mutta samassa tuli hänen tsaarin käskystä ottaa selvää
Persian oloista, varustuksista, sotavoimasta, maanlaadusta; hänen
tuli lahjoa vaikuttavia henkilöitä, vaikuttaa siihen suuntaan, että
Persian kauppa tulisi Venäjälle edulliseksi j.n.e., ylipäänsä ajaa
Venäjän etuja. Volynskij ilmaisee pian, että Venäjällä olisi hyvä
tilaisuus ryhtyä sotaan Persiata vastaan, maassa kun vallitsee
täydellinen sekasorto ja laittomuus; sotaväki ei ollut saanut
palkkaansa ja oli sen vuoksi valmis jättämään palveluksensa.
Ruotsin sodan kestäessä ei Pietari sotaan ryhtynyt, vaikka jo
varustuksia tehtiin Kaspian meren rannoilla, varsinkin Astrakaanissa,
jonne sama Volynskij oli 1720 päässyt kuvernööriksi. Mutta v. 1722
keväällä ryhdyttiin toimeen; muutamia venäläisiä kauppiaita oli
levottomuuksien vallitessa eräässä Persian kaupungissa ryöstetty; se
oli sodan syynä. -- Pietari itse tuli puolisoineen Kaspian merelle;
siellä oli suuri sotajoukko, noin 106,000 miestä ja 442 laivaa.
Alussa kävi retki onnellisesti, mutta pian rupesi ruokavarojen
puute ahdistamaan; hevoset kuolivat; yhtenä yönä esim. 1,700
kappaletta. Joitakuita tärkeämpiä paikkoja niinkuin Derbent ja
Baku valloitettiin. Turkin hallitus oli pahoillaan ja ulkomaiden,
varsinkin Englannin, lähettiläät kehottivat sulttaania sotaan Venäjää
vastaan. Sama kilpailu ja kateus ilmaantui Englannin puolelta kuin
vielä nytkin itämaiden asioissa. Töintuskin sulttaani saatiin
estetyksi sotaan ryhtymästä. V. 1723 saatiin rauha aikaan, jossa
Venäjälle luovutettiin muutamia linnoituksia Kaukasiassa.
Ei Pietari Persian sotaretkelläkään paljon saavuttanut; nekin harvat
paikat jotka hän sai, olivat vaikeat säilyttää murhaavan ilmanalan
vuoksi. Pietarin seuraajat niistä luopuivatkin. Mutta tässä kohden,
niinkuin muissakin, oli Pietari tienraivaajana Venäjälle. Hän alotti
sen suunnan itäänpäin, jonne Venäjän hallitus seuraavina aikoina
on kääntynyt. Itämainen kysymys sen laajemmassa merkityksessä
sai alkunsa; se on jatkunut, ja vielä meidänkin päivinä jatkavat
Venäläiset Pietarin alottamaa uraa Kaukasus-vuorten takaisissa maissa.