joka perustuu yksistään maallisiin perusteihin, mutta jollaiseen uneen
moni kumminkin on tuuditettu. Katsele Saulia kun hän nukkuu huolettoman
turvallisesti, täysin maallisen voiman turvaamana. Hän ei ole Davidin
kaltainen, joka sanoi: "Rauhassa panen maata ja nukun; sillä yksin
sinä Herra annat minun asua turvallisena". Abner, Saulin sotajoukkojen
päällikkö on siellä, ja kaikki joukotkin nukkuvat, nukkuvat samoin
kuin Abnerkin. Nuku Saul! Nuku: Abisai seisoo päänalustasi vieressä
keihäs kädessä ja sanoo: "Salli minun lävistää hänet yhdellä ainoalla
iskulla". Vielä nukkuu hän: hän ei tiedä, että hän on lähellä
ijankaikkisen unen parrasta! Sellaisia ovat monet teistä, jotka nukutte
ja sielunne on vaarassa, saatana seisoo ylitsenne nojautuneena, laki
on valmis teitä lävistääkseen, kosto on valmistettu; myöskin sallimus
näyttää sanovan: "Joko lävistän? Annan hänelle tämän yhden ainoan
iskun ja hän ei enää herää". Mutta Jesus välimiehemme sanoo: "pysähdy,
pysähdy!" Ja keihäs tärisee jo. "Pysähdy! Säästä nukkujaa vielä yksi
vuosi; vielä löytyy toivo, että hän on heräävä pitkällisestä synnin
unesta". Kuten Sisera -- sanon minäkin sinulle, synnintekijälle -- jos
nukut turmion majassa, niin vaikka maallinen asemasi ei koskaan voisi
olla tyynempi ja suloisempi: nukut kuitenkin helvetin kynnyksellä.
Vihollinen kohottaa jo vasaransa ja naulansa kiinni lyödäksensä sinut
maahan, nukkuaksesi siellä ijankaikkisessa kuolemassa kärsimyksen unta,
joka on jotakin pelottavampaa kuin tavallinen kuolema.
Raamatussa mainitaan myöskin nautinnon uni, samallainen, joka uuvutti
Simsonin, kun hän menetti hiuksensa ja myös sellainen uni, joka
monen on nukuttanut, jotka ovat syntiin antautuneet ja heräävät
löytääkseen itsensä paljastettuina. Myöskin löytyy leväperäisyyden
uni, joka valtasi neitseet, joista sanotaan: "He tulivat uneliaiksi ja
nukkuivat;" ja lisäksi surun uni, sellainen, joka valtasi Pietarin,
Jakobin ja Johanneksen Getsemanen yrttitarhassa. Mutta nämät unen
lajit eivät ole Jumalan antamia. Ne ovat yhteydessä luonteemme
puutteellisuuden kanssa: ne valtaavat meidät, koska olemme langenneita
olentoja: ne hiipivät luoksemme, koska olemme syntyneet kadotetuista
ja turmeltuneista vanhemmista. Nämät unen lajit eivät ole Jumalan
siunauksia, joita Jumala lähettää yksistään rakastetuillensa.
Ravintolan isännän rukous.
Kerrotaan Rowland Hillin kerran matkallaan ollessa olleen pahoitetun
menemään yöksi ravintolaan, kun muuta paikkaa ei löytynyt. Ja kun
hänellä oli mukanaan pari hevosia ruokittavina, ja kun hän meni
ravintolan parhaaseen huoneesen, pidettiin häntä arvokkaana vieraana.
Tulipa isäntä sisään ja sanoi: "On hauska nähdä teitä, herra Hill".
"Tahdon jäädä taloonne yöksi," oli vastaus. "Sallitteko pitää
perherukousta kanssanne tänä iltana talossanne!" "En koskaan ole
pitänyt perherukouksen laista talossani," vastasi ravintoloitsia,
"eikä minulla ole haluakaan sen pitämiseen nyt". "Vai niin; laita
hevoseni ulos; minä en tahdo pysähtyä taloon, jossa ei haluta rukoilla
Jumalaa. Vie hevoset ulos". Kun hän kumminkin oli liika hyvä vieraaksi,
ajatteli mies enemmän asiaa ettei häntä kadottaisi ja lupasi että
perherukouksen saisi pitää. "Se on hyvä," sanoi Hill; "mutta", jatkoi
hän, "tahdon sanoa teille, että minulla ei ole tapana johtaa rukousta
toisten huoneissa. Teidän itsenne täytyy sitä johtaa." Mies vastasi,
ettei hän voi rukoilla. "Teidän täytyy," sanoi Rowland Hill. "Niin,
mutta en ole koskaan rukoillut". "Silloin, ystäväni, on teidän tänä
iltana aljettava," oli vastaus. Kun ilta sitten tuli ja perhe oli
polvillaan, sanoi Rowland Hill: "Jokainen rukoilee omassa huoneessaan:
teidän tulee rukoilla tänä iltana". "En voi rukoilla, _minä en voi_",
sanoi isäntä. "Miten, ihminen, olette saaneet kaiken tämän siunauksen
tänä päivänä ja voitteko kumminkin olla niin kiittämätön, ettette
voi kiittää Jumalaa sen edestä? Ja lisäksi, millainen synnintekijä
olettekaan olleet! Ettekö voi sanoa Jumalalle, millainen syntinen
olette ollut ja pyytää anteeksi?" Mies alkoi itkeä ja sanoi: "Minä en
voi, Herra Hill, minä en voi, se on tosi, etten voi!" "Niin sanokaa
siis Herralle, ett'ette voi; sanokaa hänelle ett'ette voi rukoilla ja
pyytäkää häntä itseänne auttamaan." Ravintolan isäntä parka lankesi
polvilleen. "Oi, Herra," sanoi hän, "minä en voi rukoilla; minä toivon
että voisin sen". "Näettekös nyt," sanoi Rowland Hill, "nyt olette
jo alkaneet rukoilla ja älkää koskaan lakatko siitä. Niin pian kuin
Jumala on saanut teidät rukoilemaan, olkoon sitte vähänkin, niin
älkää koskaan lakatko. Nyt tahdon rukoilla puolestanne". Ja niin hän
tekikin, eikä kauan kulunut aikaa ennenkuin Herra näki hyväksi tämän
ihmeellisen keinon kautta pehmittää ravintolan isännän kova sydän
ja johdattaa hänet Kristuksen tykö. Tahtoisin vielä sanoa kaikille
teille, jotka ette rukoile: puhukaa Herralle tästä puutteestanne. Esitä
Herralle toivomuksenasi, että Hän opettaisi sinua rukoilemaan: että hän
osoittaisi sinulle halusi tulla vapahdetuksi; ja ellet voi rukoilla,
niin sano hänelle aivan yksinkertaisesti, että hän antaisi sinulle
kaikki mitä tarvitset. Kristus on muusta huolen pitävä. Hän on verensä
priiskoittava rukouksesi ylitse; ja niin on Isä lähettävä Pyhän Hengen
antamaan sinulle enemmän uskoa ja enemmän luottamusta Kristukseen.
Kuoleman rangaistus.
Sijaissovituksen uhri.
Joku aika sitten kävi eräs naishenkilö luonani, "saadakseen minut,"
kuten sanoi, kuoleman rangaistuksen vastustajaksi. Kuuntelin niitä
päteviä syitä, joita hänellä oli tuotavana vastustaakseen ihmisten
hirttämistä murhasta, ja vaikka hän ei saanut minua asiasta
vakuutetuksi, en tahtonut vastustaa häntä. Hän esitti, että joku
murhantekijä suljettaisiin elinajakseen vankeuteen. Minä muistutin
silloin, että ihmiset, jotka puolet ijästään ovat olleet suljettuina
vankeuteen, eivät sillä ole tulleet rahtuakaan paremmiksi. Ja hänen
arvelunsa, että heitä pitäisi pakoittaa katumukseen, pelkäsin minä,
että se on vaan unelma. "Niin", sanoi hän hyväsydämisesti, "se johtuu
siitä, että meillä on ollut aivan väärä käsitys rangaistuksesta.
Rankaisemme ihmisiä, koska luulemme heidän ansaitsevan rangaistusta.
Meidän tulisi kumminkin näyttää heille rakastavamme heitä". "Aivan
niin, rouvaseni", sanoin hänelle, "sen toivon olen kuullut esitettävän
useita kertoja ja nähnyt monta kaunista kirjoitusta siitä, mutta
en luota siihen. Rangaistuksen tarkoituksena tulisi olla parannus,
mutta rangaistuksen perustana on rikollisen positiivinen rikollisuus.
Luulen, että kun ihminen tekee jotakin pahaa, on hän rangaistava
sen tähden, että synnin teossa löytyy rikollisuus, joka oikeuden
mukaisesti on rangaistava". Ei, tätä hän ei saattanut käsittää. Synti
hänen mielestään on jotakin aivan väärää, mutta rangaistus ei ole
mikään sopiva aate. Hän luuli että ihmisiä kohdellaan vankeudessa
liian julmalla tavalla ja että sen sijaan tulisi meidän osoittaa,
että rakastamme heitä. Jos heitä kohdeltaisiin hellästi ja rakkaasti
vankeudessa, tulisivat he sitä paremmiksi, siitä hän oli vakuutettu.
Tarkoituksella kehittääkseni hänen omaa teoriaansa, sanoin hänelle:
"Minä otaksuisin siis, että te tahdotte valmistaa rikoksen tekiälle
kaikkea elämän sulostusta vankeudessa, sillä saattaisi löytyä esim.
joku maankulkija, joka tusinoittain on tehnyt murtovarkauksia --
otaksun että antaisitte hänen illoilla istua mukavalla tuolilla
suloisen takkavalkean ääressä, sekoittaisitte hänelle lasin väkiviinaa
ja vettä, antaisitte hänelle hänen piippunsa ja kaikin tavoin kokisitte
tehdä häntä onnelliseksi, näyttääksenne hänelle kuinka paljon häntä
rakastamme! Ei, väkiviinaa ei hänelle annettaisi, mutta kaikki muu
tekisi hänelle hyvää. Minusta tuntuisi tuo mitä tehokkaimmalta
menettelyltä saada siten syntymään suurimpia pahantekijöitä. Luulen,
että tällä tavalla saataisiin hyvin suuri lukumäärä rosvoja; sillä se
olisi erinomainen keino edistämään rikoksia ja kaikellaisia konnan
töitä. Nämät kauniit teoriiat olivat niin yksinkertaisen kuin minun
mielestäni loppumattoman ilon lähde; roikaleitten hemmoitteleminen ja
heidän rikoksiensa käsitteleminen lasten leikkeinä, oli ajatus, joka
sai minut sydämellisesti nauramaan. Luulin huomaavani hallituksen
luovuttavan virkansa näille mainituille henkilöille ja noille
mainioille tuloksille heidän kanssaan rakkaudella kokeilemisesta.
Esivallan miekka muuttuisi rauhalliseksi puurokapustaksi, ja vankilat
mieluisiksi pakopaikoiksi niille, joiden maine on jonkun tahran saanut.
"Vähä toivoin kumminkin saavani nähdä aikakautta, jolloin tällaisia
aatteita saarnatuolista julistettaisiin, en luullut silloin
että jonakuna päivänä syntyisi jumaluustiede, joka polkisi alas
Jumalan siveellisen hallituksen korkeasta vakavuudestaan, joka
on luonteenomaista sille raamatussa! Mutta emmehän koskaan tiedä
tänään, mitä saattaa huomenna kohdata. Olemme saaneet elää aikana,
jolloin joku laji ihmisiä -- kiitos Jumalan, että ne eivät ole
baptisteja, vaikkakin surulla minun täytyy myöntää, että suuri joukko
baptistejakin on ruvennut heitä seuraamaan -- kokevat levittää sitä
oppia kansaan, että Jumala on kaikkein isä ja että meidän aatteemme
Jumalan menettelystä katumattoman kanssa tuomarin eikä isän tavoin,
ovat jäännöksiä vanhoista harha-opeista. Synti on näitten ihmisten
mielestä enemmän säännöttömyys kuin rikos, mieluummin erehdys kuin
pahe. Rakkaus on ainoa lisääntö, jota he saattavat käsittää. Ja Jumalaa
täydellisyydessään he eivät ole koskaan tunteneet. Muutamat näistä
ihmisistä ovat tunkeuneet kauvas epätotuuksien heteiköille ja vetisille
soille ja ovat valmiit selittämään meille, että oppi ijankaikkisesta
rangaistuksesta on naurettavaa. Itse teossa ilmestyykin nykyaikana
kirjoja, jotka pyytävät opettaa ettei löydykään mitään Herran Jesuksen
Kristuksen sovitusuhrin kaltaista. He käyttävät kyllä sanaa sovitus,
mutta sen merkityksen suhteen ovat he ottaneet paikaltaan vanhan
kulmakiven. He tunnustavat että Isä on osoittanut suurta rakkauttaan
köyhiä syntisiä kohtaan lähettämällä poikansa, mutta eivät myönnä
ettei Jumala olisi ollut järkähtämättömän vanhurskas armotyössään, ei
että hän olisi rangaissut Kristusta kansansa tähden, tai ettei Jumala
koskaan rankaisekaan ketään vihassaan, tai että yleensä ei löydykään
mitään vanhurskautta, lukuun ottamatta kasvattavaa oikeutta. Myöskin
synti ja helvetti ovat ainoastaan vanhoja sanoja, joita vast'edes
käytetään muutetussa merkityksessä. Ne ovat vanhanaikaisia käsitteitä,
ja me raukat, jotka jatkuvasti puhumme valitsemisesta ja armosta,
olemme jäljellä ajastamme.
"Olen usein ajatellut parhaaksi vastaukseksi näille uusille aatteille,
että todellista evankeliumia saarnattaisiin köyhille: 'Köyhille
saarnataan evankeliumia'. Olen varma siitä etteivät köyhät koskaan
opettele tämän uuden jumaluusopin evankeliumia, sillä he eivät voi
selvittää sen sotkettua vyyhtiä, ja sitä eivät voi tehdä rikkaatkaan;
sillä luettuasi loppuun tällaisen teoksen, ei sinulla ole pienintäkään
aatetta mistä kirja puhuu, ennenkuin olet lukenut sen lävitse kahdeksan
eli yhdeksän kertaa, ja silloin joudut miettimään, että olet ollut
sangen hullunkurinen olento ryhtyessäsi sellaiseen pintapuoliseen
väärään oppiin, sillä se katkeroittaa mieltäsi nähdessäsi Jumalan
totuuksia täten poljettavan jalkojen alle. Meidän täytyy torjua
tällaiset hyökkäykset totuutta vastaan, vaikkakaan emme hyväksyisi
taistelua. Me annamme kernaasti tunnustuksemme kanssaihmistemme tunnon
rauhalle ja toivomme myöskin että he lausuvat julki vakuutuksensa,
mutta jos he ryhtyvät näihin kalleisiin asioihin, silloin koskevat he
silmäteräämme. Voimme suvaita tuhansia ajatuksia maailmassa, mutta
sitä, joka loukkaa kallista oppia lunastuksesta Kristuksen ansion
kautta, häntä vastaan tahdomme panna suoran ja vakavan vastalauseen,
niin kauvan kuin Jumala suo meidän elää. Jos riistät meiltä nämät
ihanat opit, niin mihin joudumme, veljeni? Saamme laskeutua alas
kuollaksemme, sillä ei mitään ole jäljellä, joka ansaitsee elämää.
Olemme joutuneet silloin kuoleman varjon maahan, jos pidämme tämän opin
vääränä. Jos nämät asiat eivät olisi Kristuksen totuutta, jos ne eivät
olisi todellisuuksia, ei löytyisi mitään iloa viheliäisille ja kurjille
ihmisille Jumalan taivaan alla ja silloin olisi parasta ett'emme
koskaan olisi syntyneetkään. Voin sanoa Jonathan Edvard'in tavoin: 'Jos
joku voisi tyhjäksi tehdä evankeliumin oppeja, tulisi hänen kumartua
maahan itkeäkseen että ne eivät voi olla tosia sillä', jatkaa hän, 'se
olisi kauhein onnettomuus, joka maailmaa voi kohdata, että ne nähtyään
olisi pakoitettu havaitsemaan ne häviäviksi ilmaan, ikäänkuin niillä
ei itsessään olisi mitään todellisuutta'. Nouse, varustautuaksesi
Kristuksen totuudella, en tahdo sinun olemaan teeskentelijän, mutta
että olet varma. Älä anna näitten huonojen mielikuvien johtaa itseäsi
väärälle tielle, vaan seiso lujana. Älä anna vetää itseäsi pois
lujuudestasi jonkun järkiperäisen ja filosoofisen syvämielisyyden
kautta, mutta taistele lujasti sen opin puolesta, joka kerran pyhille
miehille annettiin ja pysy lujana vanhoissa, voimallisissa sanoissa
niiden alkuperäisessä muodossa, kuten meiltä olet kuullut, oppinut
nuoruudessasi, lukenutkin vielä kirjojen kirjassa, sillä tämä on
ijankaikkisen elämän tie."
Rowland Hill ja neiti Erskine.
Kerran kun Rowland Hill saamasi, sattui neiti Erskine ajamaan siitä
ohitse. Hän näki tuon lukuisan kuulijakunnan, joka saarnaajaa
ympäröi ja hän kysyi ajajalta: mitä ihmisillä siellä oli tekemistä.
"He kuuntelevat Rowland Hilliä," oli vastaus. Niin, hän oli paljon
kuullut tästä erinomaisesta miehestä, jota pidettiin sangen etevänä
saarnamiehenä, ja sentähden ajoi hän lähemmäksi. Tuskin sai
Rowland Hill hänet nähdä, ennenkuin hän sanoi: "Tulkaa, minä pidän
huutokauppaa, minä myön neiti Anna Erskinen". Neiti tietysti säpsähti
ja ihmetteli mitä saarnaaja aikoisi tehdä. "Kuka tahtoo hänet ostaa?"
Maailma astuu esille. "Mitä tahdot hänestä antaa?" "Tahdon antaa
hänelle kaikki tämän elämän loiston ja turhuuden; hän on tuleva
onnelliseksi naiseksi täällä, hän on tuleva hyvin rikkaaksi, hän on
saava monta ihailijaa, monta riemua on hän saava nauttia tämän elämän
ajalla. Sinä et häntä saa; hänen sielunsa on ijankaikkinen; liika
halvan hinnan tarjoot; annat vaan hiukkaisen; ja mitä se auttaa häntä
jos hän kaiken maailman voittaisi ja sielunsa kadottaisi".
Astuupa silloin esille toinen ostaja -- se on saatana. "Mitä tarjoat
hänestä?" "Niin" sanoo saatana, "minä antaisin hänen jonkun aikaa
nauttia kaikkia synnin huvituksia; hän on antautuva kaikkeen, joka
houkuttelee hänen sydäntänsä; hän on saava kaikki, mikä hyväilee
silmää tai korvaa; hän on syöksyvä joka syntiin ja paheesen, joka
vaan voi nautintoa hetkeksi tarjota". Miten aijot saatana, hänen
kanssaan menetellä ijäisyydessä? Sinä et häntä saa, sillä tiedän mitä
tarkoitat, antaisit hänestä polkuhinnan ja turmelisit hänen sielunsa
ijankaikkisesti.
Mutta tulee toinenkin -- tunnen hänet -- se on Jesus. "Mitä tahdot
hänestä antaa?" Herra Jesus vastaa: "Ei ole kysymys siitä mitä olen
antava, vaan siitä mitä olen antanut. Olen antanut henkeni ja vereni
hänen edestään; olen ostanut hänet, ja minä tahdon antaa hänelle
taivaan ijankaikkisesti; minä tahdon nyt antaa armoni hänen sydämeensä
ja kunnian ijankaikkisesti".
"Herra Jesus Kristus", sanoi Rowland Hill, "sinä saat hänet. Neiti Anna
Erskine, onko teillä jotakin kauppaa vastaan?" Hän oli kauniisti vaiti;
ei ollut vastausta annettavana. "Se on päätetty" sanoi Hill; "te olette
vapahtajan oma; olen kihlannut teidät hänen kanssaan, älkää koskaan
rikkoko tätä liittoa". Ja sitä hän ei tehnytkään koskaan. Iloisesta
ja pintapuolisesta ihmisestä tuli tästä hetkestä alkaen sangen vakava
ihminen, evankeliumin totuuden parhaita tukia niinä aikoina, ja
hän kuoli ihanassa vakuutuksessa saada astua taivaan valtakuntaan.
Jokaisen, joka tahtoo Kristuksen omakseen, hänet tahtoo myös Kristus
omakseen.
Jumala kaikille puhuvana,
Jokainen ihminen saa erityisen saarnan osakseen silloin kuin häntä
kutsutaan. _Talonpoika_ saa kuulla tuhansia saarnoja. Hän ei voi ottaa
askeltakaan, kuulematta enkelien äänten ja henkien äänen kehoittavan
häntä vanhurskauteen; sillä koko luonto puhuu enkelien kieltä hänen
ympärillään, jos vaan ihmisellä on korvaa sitä kuunnella. Löytyy
kuitenkin toisia, joilla on aivan vähän tilaisuutta ottaa huomioon
luonnon varoituksia, mutta Jumala kuitenkin on varustanut heillekin
varoituksia. Esimerkiksi sopii leipuri. Hän heittää puita uuniin,
siitä tulee uuni hehkuvaksi ja kuumaksi, jonne hän sitte leivät sysää.
Jos hän on jumalaton ihminen, on hänellä syytä vapista kuuman uunin
aukon edessä seistessään, sillä löytyy eräs teksti, joka hänen tulisi
hyvin ymmärtää siellä seistessään: "Sillä päivä on tuleva, joka palaa
kuten uuni, ja kaikki ylönkatsojat ja jumalattomat ovat kuten oljet ja
poltetaan. Heidät sidotaan kokoon ja heitetään tuleen poltettaviksi".
Uunista tulee kuuma ja polttava varoitus, ja leipurin sydän sulaisi
kuten vaha, jos vaan hän jotakin siitä välittäisi.
Katsele teurastajaa. Kuinka syytön eläin puhuukaan hänelle! Hän näkee
karitsan ikäänkuin nuolevan veistä, ja mulli menee mitään ymmärtämättä
teurastuspenkille. Miten tulisikaan hänen ajatella omaa loppuansa
teurastaessa näitä itsetiedottomia eläimiä! Meitä kaikkiahan ruokitaan
teurastusrahia varten, jotka elämme ilman Kristusta. Emmekö ole
hullumpia kuin mullikka, sillä eikö jumalaton seuraa pyöveliänsä, ja
eikö hän kulje tuhoojansa jäljessä helvetin kammioihin saakka? Kun
näemme juopon antautuvan paheesensa tai irstaan ihmisen heittäytyvän
synteihin, eikö hän ole härkä, joka kulkee teurastuspenkille? Eikö
Jumala ole teroittanut veistänsä ja asettanut kirvestänsä valmiiksi
kuolettaakseen tämän maan syöttökarjaa, jolloin hän on sanova ilman
linnuille ja kedon eläimille: "Olen valmistanut teille kosto-pidot, ja
te saatte kylläksenne syödä tapetun verta ja juopua sen virroista?"
Teurastaja, tässä on luento sinun ammattiasi varten; ja sinun toimesi
varoittakoon sinua.
Ja sinua, jonka kutsumuksena on istua päiväkaudet ja tehdä kenkiä
jalkoihimme, muistuttakoon se alusta, jonka päällä nahkaa taot, ettei
sydämesi olisi niin kova kuin se. Eikö sinua ole lyöty yhtä monasti
kuin sinä olet lyönyt tuota alustaa, ja kuitenkaan ei kivi-kova
sydämesi ole tullut särjetyksi tai pehmitetyksi? Ja mitä on Herra
lopulta sanova sinulle, jonka rinnassa hän löytää kivi-kovan sydämen,
sinulle, joka et ota varteen hänen kuritustansa ja varoittavaa ääntänsä.
_Juoman valmistaja_ muistakoon että millaista juomaa hän valmistaa,
sellaista saa hän juodakin. Muistakoon _astian tekijä_ varoa, ettei
hän tulisi rikki menneen astian kaltaiseksi. Katsokoon _kirjapainaja_
että hänen elämänsä painettaisiin taivaan kirjoihin eikä synnin mustaan
kirjaan. Maalari, ota huomioon, sillä maali ei ole riittävä, meidän
täytyy omistaa maalaamatonta todellisuutta.
Kukaties toimit siellä missä alinomaa käytetään vaakaa ja pituusmittaa.
Etkö voisi usein itseäsi opettaa tälle vaalle? Etkö voisi kuvitella
mielessäsi että suuri tuomari seisoisi evankeliumineen toisessa
vaakakupissa ja sinä toisessa ja hän sanoisi juhlallisella vakavuudella
sinulle: "_Mene, mene, tebel_ -- sinä olet punnittu ja köykäiseksi
havaittu". Sinä käytät myöskin pituusmittaa, ja kun olet mitannut,
leikkaat sen palan, jota ostaja tahtoo. Ajattele omaa elämääsi,
sillä on oleva määrätty pituutensa, ja joka vuosi viepi mittapuikkoa
lähemmäksi määräpaikkaansa, ja viimein tulevat saksit, jotka leikkaavat
elämäsi langan, ja pian se on päätetty. Mistä tiedät, milloin olet
viimmeiseen tuumaan päässyt? Mitä on se sairaus, jota nyt kärsit muuta
kuin saksin ensimmäinen leikkaus? Mitä on tämä jäseniesi vapistus,
tämä näkösi heikkous, tämä muistin puute, tämä voimasi väheneminen
muuta kuin saksien ensimmäisiä haukkauksia? Kuinka pian voitkaan olla
leikattuna kappaleiksi, päiväsi lasketut, kulutetut ja ikuisesti
kadotetut.
Mutta sanot, että sinulla on palvelijan toimi, jolla on kaikellaisia
askareita. Silloin pitää Jumalakin kaikellaisia luennolta sinulle.
"Palvelija odottaa palkkaansa, ja päivämies täyttää työpäivänsä".
Ajattele itseäsi kun kerran olet täyttänyt päiväsi maan päällä ja
olet vastaan ottava palkkasi. Kuka on silloin kanssasi? Jos palvelit
saatanaa ja lihan himoja, olet löytävä palkkasi maksuna kuuman
metallin, tai jos palvelet jaloa ruhtinasta Emanuelia, on palkkasi
oleva taivaan kultanen kruunu. Oi, onnellinen olet jos palvelet hyvää
herraa, sillä isäntäsi mukaan sinulle palkka maksetaan; työsi mukaan on
loppusikin oleva.
Tai työskentelet kynällä kirjoittaen taukoamatta hetkestä hetkeen.
Oi ihminen, tiedä että elämäsi on myöskin kirjoittamista. Myöskin
silloin kun et kynää pitele, kirjoitat lakkaamatta; kirjoitat
alituisesti ijäisyyden sivulle; joko kirjoitat syntejäsi tai pyhän
luottamuksen häneen, joka sinua rakasti. Onnekasta on oleva, oi
kirjoittaja, jos nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan ja jos se muste,
jolla olet taivaan tiesi historiaan kirjoittanut on Kristuksen veren
haihduttama ja Jehovan suloinen nimi on otsallesi kirjoitettu ikuisesti
luettavaksi.
Olet kenties lääkäri tai kemisti -- joka määräät lääkkeitä tai
valmistat niitä. Jumala seisoo silloinkin vierelläsi ja kuiskaa
korvaasi: "Ihminen, sinä olet sairas; voin määrätä sinulle jotakin,
Kristuksen veri ja vanhurskaus, uskolla omistettuina, voivat sinun
sielusi parantaa. Voin valmistaa sinulle lääkkeen, joka sinut päästää
kaikista kivuistasi ja vie siihen paikkaan, jossa ei kukaan sano: 'Minä
olen sairas.' Käytätkö lääkettäni tai hylkäätkö sen?"
"Onko se niin katkerata, että sitä pakenet? Tule ja juo, lapseni, sillä
elämäsi siitä riippuu; miten olet säilyvä, jos hylkäät lunastuksen?"
Jos sulatat rautaa tai lyijyä tai muita metalleja, pyydä silloin Herraa
sulattamaan sydäntäsi ja valamaan sinut evankeliumin valimessa. Jos
teet ihmisille vaatteita, niin pidä silloin huolta että löytäisit
itsellesi ijankaikkisesti pysyvän vaatetuksen.
Jos olet rakennus-työssä päivät pitkään asettaen kiviä toisiinsa
saviruukulla. Ajattele silloin, että myös rakennat ijäisyyden varalta.
Oi, jospa itse olisit rakennettu hyvälle perustalle! Ja jospa
rakennuksesi ei olisi puusta, heinistä tai korsista, vaan kullasta,
hopeasta, jalokivistä ja sellaisista aineista, jotka eivät tulessa
kulu! Ota huomioosi ihminen, ett'et olisi Jumalan rakennusteline,
ett'ei sinua käytettäisi maan päällä rakennustelineenä kirkkoa
rakentaessa ja sitte kirkon rakennettua poltettaisiin sammumattomalla
tulella. Katso, että olet rakennettu kalliolle ja kivet ovat kiinni
perustassa tuolla punaisella cementillä, jonka nimenä on vapahtajan
kallis veri.
Kenties olet jalokivien kauppias ja hiot jalokiviä päivästä päivään,
suokoon Jumala että ottaisit huomioosi eron itsesi ja kiven välillä,
jonka kanssa työskentelet. Sinä hiot kiveä, ja sitä kauniimmaksi
se tulee, jota enemmän sitä hiot; mutta vaikkakin sinä olet tullut
tahkotuksi ja hiotuksi, vaikka sinä olet sairastanut kuolettavia
ruttotauteja ja kuumetauteja, seisten monasti kuoleman portilla, et
ole tullut sen selvemmäksi, vaan pimeämmäksi päin vastoin, sillä
sääli sinua, sinä et ole mikään timantti. Olet ainoastaan joku puron
kiillotan, kivi; ja sinä päivänä, jolloin Jumala tutkii jalokiviään, ei
hän ole paneva sinua niitten joukkoon; sillä sinä et ole jäsen Sionin
veljeskunnassa, jotka ovat kultaa arvokkaampia.
Mutta olkoon asemasi elämässä millainen hyvänsä, kutsumuksesi mikä
tahansa, niin kumminkin taukoamaton saarna on omallatunnollasi
kuunneltavana. Toivon että tästä hetkestä alkaen tahtoisit avata sekä
silmäsi että korvasi kuullaksesi niitä asioita, joita Jumala tahtoo
sinulle opettaa.
Epäluulonalainen ravintola.