jälkeen tahtoi pelastautua pakenemalla. Niin nopeasti kuin voivat,
pakenivat sotamiehet eräälle joelle, missä he luulivat löytävänsä
sillan, voidakseen sitä myöten pelastua. Mutta kun olivat tulleet
joelle, kuultiin kauhun huuto: "Silta on rikottu, silta on rikottu!"
Turha oli kumminkin tämä huuto, sillä heidän takanaan olevat joukot
hyökkäsivät eteenpäin vastustamattomalla voimalla, pakottaen edellänsä
olevia jokeen menemään, kunnes joki oli hukkuneiden ruumiiden täyttämä.
Sellaiseksi on myöskin itsevanhurskaan kohtalo tuleva. Luulit
löytäväsi Jumalan palveluksen muodoissa jonkun sillan, luulit kasteen,
kasteenliiton uudistuksen ja Herran ehtoollisen muodostavan hyvien
töiden ja velvollisuuksien sillan. Mutta kun olet kuolemaisillasi,
kuuluu huuto: "Silta on rikottu, silta on rikottu!"
On liika myöhä kääntyäksesi takaisin. Kuolema on aivan lähelläsi; se
pakoittaa sinua eteenpäin, silloin olet huomaava mitä merkitsee joutua
kadotukseen, hylkäämällä todellisen vapahduksen ja koettamalla tulla
lunastetuksi omilla hyvillä töilläsi.
Tämä on viimeisen edellinen kestitys: kaikkein viimeisin, huonoin
viini, kohtalosi ijäisyydessä on oleva sama kuin irstaankin kohtalo.
Hyvänä kun itseäsi pidit ja halveksit pöyhkeänä Kristusta, täytyy sinun
juoda Jumalan vihan maljasta, joka on kauhistuksella täytetty. Maailman
jumalattomat ovat tyhjentäneet tämän maljan viimeiseen pisaraan
sakkoinensa; ja sinunkin täytyy juoda siitä yhtä paljon kuin heidänkin.
Ota sen takia ajoissa vaaria! Poista ylpeytesi ja nöyryytä itseäsi
Jumalan väkevän käden alla. Usko Herraan Jesukseen Kristukseen, niin
sinä tulet autuaaksi.
Paholaisen pidot.
Maallisesti viisas.
Olet tähän saakka säilynyt; mutta löytyy myöskin kolmas pöytä, jossa
istuu sangen kunnioitettavia vieraita. Luulen, että tässä pöydässä
useat ruhtinaat, kuninkaat ja korkeat herrat ovat istuneet enemmän
kuin muissa pöydissä. Sitä kutsutaan _maailmalliseksi_ pöydäksi.
"Oh" sanoo eräskin mies, "minä en pidä paheenalaisesta. Katsoppas
vanhinta poikaani. Minä olen ahkerasti tehnyt työtä kootakseni
rahoja elämässäni, ja nyt tämä nuori mies ei tahdo laisinkaan ryhtyä
liikkeeseen: hänestä on tullut tuhlari ja renttuilija. Olen hyvin
iloinen, että pastori puhui niin purevasti asiasta. Mitä minuun
tulee, niin en välitä vähintäkään teistä itsevanhurskaista ihmisistä;
minua se ei ollenkaan koske; minä ylipäätään varsin vähän pidän lukua
uskonnosta; tahdon vain tietää jos korot nousevat tai laskevat ja jos
on kysymyksessä tilaisuus tehdä hyviä asioita; mutta tuosta muusta
en minä välitä". Voi sinä maailman ihminen; olen lukenut eräästä
ystävästäsi, joka oli puettu purppuraan ja hienoihin liinavaatteihin ja
eli herkullisesti joka päivä. Tiedätkö mikä hänestä tuli? Sinun tulisi
muistaa hänen kohtalonsa, ettei sinulle samoin kävisi. Hänen riemujensa
loppu on myös oleva sinun. Jos sinun jumalasi on tämä maailma, niin ole
varma, että tiesi on täyttyvä katkeruudella. Katso nyt maailmallisten
pöytää, maailman ihmisen, joka elää yksistään maallista hyötyä varten.
Saatana tarjoo hänelle täyden maljan: "Katso tätä, nuori mies, sinä
omistat elämäsi liikkeelle; sinä et tarvitse välittää vähäpätöisistä
kunniallisuuden varjokuvista tai uskonnon vanhanaikuisista haaveista;
tule rikkaaksi niin pian kuin voit. Hanki rahaa, hanki rahaa;
kunniallisesti, jos voit, jos et siten, niin toisella tavalla", sanoo
paholainen ja ojentaa maljansa. "Katso tänne", sanoo hän, "tässä
on vaahtoava juoma teille". "Niin", sanoo nuorukainen, "minulla on
yltäkyllin nyt. Minun toiveeni ovat todellisuudessa toteutuneet".
Tämä on maailmallisuuden ensimäinen ja paras viini, ja monet teistä
ovat kiusauksessa kadehtia tätä miestä. "Jospa minulla olisi sellainen
onni asioissa", sanoo joku. "En ole puoleksikaan niin taitava kuin
hän; minä en voisikaan neuvotella niinkuin hän, sillä uskontoni ei
minulle sitä sallisi. Mutta kuinka pian hän rikastuukaan. Jospa minä
onnistuisin kuten hän!"
Tule veljeni, älä arvostele liian aikaisin; nyt seuraa toinen juoma
esille, surua tuottava levottomuuden paksu ja tympäisevä juoma. Mies
on ansainnut rahansa mutta ne, jotka tahtovat rikastua lankeevat
kiusaukseen ja pauloihin. Huonosti hankittu ja huonosti käytetty tai
kasaan tallennettu rikkaus tuo mukanansa ruostetta, joka ei koske
kultaan eikä hopeaan, vaan ihmissydämeen; ja ruosteen syömä sydän on
kauheimpia esineitä, joita ihmisellä saattaa olla. Katsos tätä rahan
rakastajaa ja huomaa tuota levottomuutta, joka kalvaa hänen sydäntään.
Katso tuota köyhää vaimoa, joka elää ihmisten armeliaisuudesta. Ei
hänellä ole mitään, mutta sanoo kuitenkin: "Kiitetty olkoon Herra,
minulla on kyllin!" Hän ei koskaan kysy miten hän on elävä tai miten
kuoleva tai haudattava, mutta nukkuu suloisesti tyytyväisyyden
alustalla; katso sitä vastoin tätä hullua raukkaa paljoine kultineen;
hän on aivan epätoivoissaan, että häneltä putosi 50 penniä kulkeissaan
kadulla, tai kun hänen ylimääräiseen hyväntekeväisyyteensä oli aiheena
jonkun ystävän läsnäolo; tai suree hän kenties että hänen takkinsa niin
pian kuluu.
Tämän jälkeen tulee ahneus. Monen on täytynyt juoda tästä maljasta.
Suojelkoon Jumala meitä sen tulipisaroista! Suuri ameriikkalainen
saarnaaja on sanonut: "Ahneus tuottaa kurjuutta. Nähdä huoneita,
jotka ovat komeammat kuin meidän, vaatteita, jotka ovat varojemme
yli, kalliimpia jalokiviä kuin jaksamme kantaa, komeita ajokaluja ja
harvinaisia arvoesineitä, joita emme kykene itsellemme hankkimaan,
tämä kaivaa esille sellaisten ajatusten käärmeen sikiön; ahdistaen
köyhää, joka tahtoisi olla rikas; vaivaten rikasta, joka tahtoisi olla
vieläkin rikkaampi. Ahne kärsii, nähdessään kuvia; kärsii iloisten
läsnäollessa; ja maailman ilo on hänen surunsa, koska toisten onni ei
ole hänen omansa. En ihmettele, että Jumala häntä kauhistuu. Sellaisen
sydämen huomaa hän täytetyksi haisevilla raadoilla kyykäärmetten
pesäksi, jota hän inhoo. Ahneelle on elämä painajainen, ja Jumala
antaa hänen painia sen kanssa niin hyvin kuin hän voi. Maailman tavara
saattaa rakentaa palatsinsa sellaisessa sydämessä, huvi uhrata kaikki
mielihalunsa siinä, kunnia ripustaa kaikki seppeleensä siihen. --
Kuitenkin tuo kaikki olisi vain haudan seppeleitä ja juhlia". Kun joku
tulee ahneeksi, on kaikki mitä hän omistaa tyhjää hänen mielestään.
"Enemmän ja aina enemmän", sanoo hän, kuten kuumetautiset huutavat:
"vettä, vettä, vettä!" Annat heidän juoda, mutta juomalla lisääntyy
heidän janonsa. Ahneus on raivohulluus, joka tahtoo koota puolelleen
koko maailman ja kumminkin halveksii sitä paljoa, joka jo on hallussaan.
Se on kirous, joka monelle on kuoleman tuottanut; ja moni on kuollut
kultasäkki käsissä ja onnettomuuden kiduttavat piirteet kasvoillaan,
kun eivät ole voineet viedä kultaa mukanaan arkussaan, muuttaakseen
sitä toiseen maailmaan.
Siellä odottaa heitä toinen juoma. Baxterilla ja muilla vanhoilla
saarnamiehillä oli tapana maalata ahneutta ja sitä ihmistä, joka
ainoastaan elää kootakseen kultaa, keskelle helvettiä; ja he
kuvittelevat mielessänsä, että mammona kaatoi sulatettua kultaa alas
heidän kurkustaan. "Katsos tätä," sanovat perkeleet ivallisesti, "tämä
on juuri sitä, jota tahdoitkin; sen olet nyt saanut; juo juomastakin
päästyäsi;" ja sulanutta kultaa kaadetaan hänen kitaansa. Minä sitä
vastoin en antaudu tuollaisiin kauheisiin ajatuksiin, mutta sen vain
tiedän, että joka elää ainoastaan itselleen täällä, hänen täytyy
joutua kadotukseen; joka kiinnittää rakkautensa maallisiin asioihin,
ei ole kaivanut syvälti -- hän on rakentanut huoneensa hiedalle;
ja kun sade lankee ja vuolas virta tulee, täytyy hänen huoneensa
langeta, ja sen lankeemus täytyy olla suuri. Ensin tulee hyvä viini;
se on tuo kunniakas mies, kunnioittava ja kunnioitettu, jokainen
häntä kunnioittaa; mutta jälkeenpäin tulee huonoin, kun hän huonoilla
keinoilla on kartuttanut rikkauttaan ja ahneus on pimittänyt hänen
järkensä. Se on varmasti tapahtuva, yhtä varmasti kuin se, että sinä
olet antautunut maailman orjaksi.
Neljäs pöytä on asetettu erityiseen, hyvin kätkettyyn loukkoon saatanan
palatsissa.
Siellä on pöytä katettu _salaisille synnintekijöille_, ja siellä on
myös noudatettava vanhaa sääntöä. Tämän pöydän ääressä, hyvin pimeässä
huoneessa, näen nuoren miehen istuvan ja saatana tarjoilee hänelle,
hiipien niin äänettömästi ettei kukaan sitä voisi kuulla. Hän maistaa
ensin maljasta ja kuinka se onkaan suloista! Se on suloinen synnin
malja. "Varastettu vesi on maukasta, ja salaisuudessa syöty leipä
on herkullista". Oi, kuinka suloista se on! Löytyykö mitään, mikä
maistuisi suloisemmalta? Tämä on ensimäinen malja; sitte tuodaan toinen
esille -- levottoman omantunnon viini. Nuoren miehen silmät avautuvat.
Hän sanoo: "Mitä olen tehnyt! Mitä olen ollut tekemäisilläni!" "Voi",
huudahtaa tämä Akan, "ensimäisessä maljassa, jonka sain, näin minä
kultaisen astian välkkyvän ja babylonilaisen puvun; ja minä ajattelin:
minulla täytyy tämä olla, mutta nyt on ajatukseni: mitä tulee minun
tehdä tätä piilottaakseni; minne voin sen kätkeä? Minun täytyy kaivaa
syvälle kuten helvetti, voidakseni säilyttää sitä piilossa, sillä
varmasti se tulee huomatuksi."
Tuo kauhea juhlan johtaja tuo sisään suuren maljan täynnänsä mustaa
sekoitusta. Salainen juoppo juo ja sekaantuu; hän pelkää että hänet
tavataan synnissä. Hänellä ei ole mitään lepoa, ei mitään onnea; hän
on ahdistavan pelvon vallassa, hän pelkää tulevansa paljastetuksi. Hän
uneksii yöllä, että joku häntä vaivaa; ääni kuiskaa hänen korvassaan
ja sanoo hänelle: "Minä tiedän kaikki; minä olen puhuva siitä."
Hän ajattelee, että kenties hänen syntinsä tulee tunnetuksi hänen
ystävilleen, hänen isänsä saa sen tietää, hänen äitinsä saa sen tietää.
Niin, kenties lääkäri kertoo tapauksen ja levittää kauhean salaisuuden.
Sellaiselle miehelle ei löydy lepoa. Hän on aina pelvon vallassa
tulla paljastetuksi. Hän on sen miehen kaltainen, josta olen lukenut,
että kun hän oli paljo velkaa ja alinomaa pelkäsi velkamiesten häntä
ahdistavan, tapahtui eräänä päivänä kun hänen takkinsa tarttui naulaan
kiinni, sanoi hän: "Oi, antakaa minun mennä; minulla on kovin kiire.
Minä maksan teille huomenna". Sellainen on asema joka valmistetaan
siten, että otetaan osaa häpeän ja synnin peitettyihin esineihin; joka
niin tekee, ei löydä mitään lepoa siitä pelvosta, että hänet huomataan.
Viimeksi tulee paljastus: se on viimeinen malja. Usein tapahtuu se
maanpäällä; sillä ole varma että syntisi tulee ilmi ja se tapahtuu
tavallisesti jo _täällä ajassa_. Mitä kauhistavia näytöksiä saammekaan
nähdä oikeuden-istunto tilaisuudessa, kun ihmisten täytyy juoda
viimeinen mustien paljastusten malja!
Sama mies, joka johti uskonnollisia kokouksia, ja jota kunnioitettiin
kuten pyhimystä, on lopulta paljastettu. Ja mitä sanoo tuomari -- mitä
sanoo maailma? Hän joutuu ivan esineeksi, saa moitetta ja paheksumista
kaikkialla osakseen. Mutta otaksutaan, että hän kyllin taitavasti
eläisi lopun ikäänsä tulematta paljastetuksi -- jonka pidän melkein
mahdottomana -- mikä malja hänellä onkaan juotavana kun hän viimein
seisoo Jumalan tuomio-istuimen edessä! "Tuo hänet esille, vangin
vartija! Tuo vanki esille, sinä julma helvetin vankeuden vartija!"
Hän tulee! Koko maailma on koolla. "Nousse ylös! Olihan sinulla
uskonnollinen tunnustus? Eikö jokainen pitänyt sinua pyhimyksenä?"
Hän on vaiti. Mutta monet tuosta suuresta joukosta huutavat: "Me
luulimme hänet sellaiseksi". Kirja avataan, hänen tekonsa julkiluetaan,
ylitsekäyminen toisensa perään paljastetaan. Kuuletteko melua?
Vanhurskaat kohottavat kiukuissaan äänensä miestä vastaan, joka petti
heitä kuten susi lampaan vaatteissa.
Kuinka kauheaa onkaan, kun täytyy kantaa kaikkien ylönkatsetta! Joka
on hyvä, voi sietää huonon ylönkatsetta, mutta se häpeä ja ikuinen
ylenkatse, jonka vanhurskas viha kokoaa salaisen synnintekijän pään
päälle, täytyy olla kauheinta kaikista, lähinnä sitä vaivaa, jonka
Jumalan viha ijankaikkisuudessa tuottaa, joka kärsimys on viimeinen
malja, mikä saatanalla on tarjottavana pidoissaan salaiselle
synnintekijälle ijankaikkisuudessa.
Tulen lävitse meneminen.
Näen paheen vallan kaikilla tahoilla. Sen liekit leimuavat jokaista
mielen puuskausta vastaan; ja uusia uhreja vetää se lakkaamatta
murhaaviin pyörteisiinsä. Se leviää kaikkiin kansan luokkiin. Yhtä
vähän palatsi kuin hökkelikään on siltä turvattuna; yhtä vähän suuret,
tukevat huoneet, jotka kätkevät kauppiaan tavaravarastot, tai jalot,
komeat rakennukset, jotka ovat aijotut Herran palvelusta varten. Pahe,
jonka myrkky on syövyttävä kuten tuli, leviää ja tarttuu kaikkeen, joka
on puhdasta ja kaunista; säästämättä hyödyllistä ja pyhääkään. Meidän
on meneminen tulen lävitse. Meidän, jotka olemme Jumalan todistajat,
täytyy seisoa sen keskellä valaaksemme elämän veden virralla tulta
ja jos emme voikaan sitä sammuttaa, täytyy meidän koetella estää sen
levenemistä.
Sieluni silmäin edessä kuvastuvat kauniimpien tunnustusten hiiltyneet
ruumiit. Joukottaisin on ihmisiä kukistunut kiusauksien laaksossa,
jotka kerran ihmissilmillä päättäen, olivat taivasta lähellä. Kuinka
moni onkaan joutunut saatanan hyökkäyksien uhriksi. Tämä on tuli, joka
polttaa. Moni on sanonut: "Tahdon tulla taivaan matkamieheksi, pyhäksi
vaeltajaksi;" mutta miten olikaan, tapasi hän Apollyonin tiellä ja
kääntyi takaisin. Moni otti päälleen rautavarustuksen, mutta luopui
pian taistelusta; ryhtyi työhön, mutta katsoi pian taaksensa. Löytyy
useampia kuin yksi suolapatsas. Jos Lotin emäntä olisi ainoa lajiansa,
niin olisikin koko hyvä; mutta onpa ollut olemassa tuhansia, jotka
hänen tavallaan ovat katsoneet taakseen nähdäkseen Sodoman lakeuksia,
jotka ollen samanlaisia hengen suhteen, ikuisesti ovat tulleet siksi
mitä olivat -- kadotetuiksi sieluiksi. Älkäämme ylenkatseella katselko
vaarojamme; ne ovat vaaroja; ne ovat koettelemuksia. Pitäkäämme
kiusauksiamme hävittävinä liekkeinä: sellaisia ne todellisuudessa
ovatkin! Jos et sitä usko, erehdyt. Jos niiden keskelle omin voimin
ajaudut, sanoen: "Minä ne kyllä kestän," huomaat, että ne ovat
todellisia tulen liekkejä, jotka katkonaisin kielin nuolevat veresi
silmänräpäyksessä, ellei sinulla vaan ole parempaa suojaa kuin oma
voimasi.
"Kun käyt tulen läpi, et sinä pala; ja liekin ei pidä sinua
sytyttämän". T:ri Aleksander, suuri amerikalainen kirjailija arvelee
että käännös hänen mielestään on puutteellinen, koska molemmat
lauseet hänen katsantonsa mukaan muodostavat toisensa vastakohdan.
"Sinä et ole palava"; ja sitten seuraa: "eikä tulen liekki ole sinua
sytyttävä". Minusta taas näyttää, että korkoon toisella lauseella: "Et
ole palava", niin että henkesi menetät; et kärvennykään, niin ettet
kärsi pienintä vahinkoakaan, "sillä liekin ei pidä sinua sytyttämän;"
samoin aivan kuin sanotaan kolmesta pyhästä miehestä, kun he tulivat
ulos tulisesta pätsistä: "Ei tuli heidän ruumiillensa mitään tehnyt,
eikä hiuskarvaakaan heidän päässänsä ollut kärventänyt, ei heidän
vaatteensa vahingoittuneet eikä tulen käryäkään heissä tuntunut". Näin
ollen minusta näyttää teksti opettavan, ettei kristillinen kirkko
kaikkien koettelemuksiensakaan aikana ole kukistunut ja vielä niinkin
ei ole vähintäkään menettänyt koettelemuksien kautta. Herran kirkko ei
ole vielä hävitetty vainojen ja koettelemuksien kautta. Sen vainoojat
luulivat sen kukistavansa, mutta se elää vieläkin. He kuvittelivat
mielessänsä ottaneensa siltä hengen, mutta se nousi elinvoimaisempana
kuin koskaan.
En luule löytyvän yhtäkään kansaa, josta Kristuksen kirkko on
täydellisesti karkoitettu. Vieläpä Espanjassakin, joka viimeksi näytti
työnsä päättävän suurimpine julmuuksinensa, löytyy muutamia uskovaisia
kuten orjantappurapensaita ulkokullaisuuden sivulla; ja mitä omaan
lahkoomme tulee, on Herra samassa maassa, jossa verenvuodatuksella
luultiin tukahdutettavan baptistien lahko, valinnut Oncken'in
välikappaleeksi herättämään sen eloon, niin että ne Saksassa ja
kaikissa Tanskan osissa, Preussissa, Puolassa ja vieläpä Venäjälläkin
ovat heränneet uuteen, voimakkaaseen ja ihmeelliseen eloon. Ja
Ruotsissa, jonka hallitus on julistanut meitä vastaan painavimmat
vainojulistukset, olemme kummastuksella nähneet, miten seurakuntia on
syntynyt kaikkialla. Totuudella on itsessään elävä siemen, joka ei tule
hävitetyksi.
Mutta kirkko ei suinkaan häviä olemasta; se ei menetäkään mitään.
Kirkon jäsenluku ei ole koskaan vähentynyt. Vainot ovat siitä pesseet
ja puhdistaneet akanat pois, mutta ei ainoatakaan nisun jyväistä ole
otettu pois kasasta. Ei näkyväistenkään jäsenten luvussa ole kirkko
vähentynyt vainoamisen kautta. Se on kuten Israel Egyptissä; kuta
enemmän Israelin lapsia vainottiin, sitä enemmän he lisääntyivät.
Eräänä päivänä surmattiin piispa. Seuraavana aamuna tuli kymmenen
nuorta miestä roomalaisen maaherran tykö tarjoutuen kuolemaan, koska
he samana yönä olivat tulleet kastetuiksi kuolleen piispan siaan
ja antaneet tunnustuksensa täyttääksensä hänen paikkansa. "Minä
täytän avonaisen paikan kirkossa ja kuolen sitte kuten hänkin".
Eräs vaimo hirtettiin ja kidutettiin julkisesti. Seuraavana aamuna
tuli kaksikymmentä vaimoa, jotka pyysivät saada kärsiä, kuten hän
kärsi, voidakseen kunnioittaa Kristusta. Polttihan roomalainen kirkko
parhaina aikoinansa yhden suurimmista uskonpuhdistajistamme -- Juhana
Hussin ja eikö ikäänkuin hänen tuhkastansa herätettynä esiintynyt
Martti Luther? Ja kun Wycliffe oli mennyt pois, eikö juuri se seikka,
että häntä oli vainottu, auttanut hänen oppinsa leviämistä ja eikö
Englannin jokaisessa kaupungissa löytynyt sadottain nuoria miehiä,
jotka lukivat lollardien kirjoituksia ja tunnustivat lollardien uskoa?
Ja niin on aina oleva, luottakaa siihen. Jos koiralle annat huonon
nimen, niin sinä hirtät koiran; antamalla kristitylle huonon nimen,
kunnioitat häntä. Anna kristitylle ainoasti joku liikanimi, niin se
on tuleva hänelle arvonimeksi. Kun Yrjö Foxia nimitettiin kveekariksi,
oli se naurua herättävä ja kummallinen nimi. Mutta ne Jumalan miehet,
jotka häntä seurasivat, kutsuivat myös itseään kveekareiksi ja niin
tuo nimi menetti halventavan merkityksensä. Whitefieldin ja Wesleyn
seuraajia kutsuttiin metodisteiksi; he ottivat sen arvonimekseen,
josta tuli arvossa pidetty nimi. Kun monet Englannissa vainotuista
baptisti esi-isistämme menivät Amerikaan etsiäkseen vapaata
kaupunkia, kuvittelivat he, että puritanein keskuudessa saisivat olla
täydellisessä rauhassa, mutta puritanien omantunnon vapaus merkitsi:
"Oikeus ja vapaus niille, jotka samoin ajattelevat kuin hekin, mutta ei
mitään suvaitsevaisuutta toisin ajattelevia kohtaan." Niin pian kuin
baptisti näyttäytyi Uuden Englannin puritanein joukossa, vainosivat
he häntä yhtä tunnottomasti kuin episkopaalit olivat vainonneet
puritaaneja. Tuskin oli baptisti siellä, ennenkuin hänet etsittiin ja
kuljetettiin omien kristittyin veljiensä eteen. Kiinnittäkää huomiota
siihen, että häntä langettaessa sakkoihin, pantaessa vankeuteen,
omaisuutensa menettämiseen ja maanpakoon, vietiin samojen miesten
eteen, jotka itse olivat vainoa kärsineet. Ja mikä oli seurauksena
siitä? Ameriikassa, jossa meitä vainottiin, olemme suurimpana
kristittynä yhteiskuntana. Jossa tuli paloi valtavimmin, siellä
opetettiin vanhaa Kalvinin oppia, ja baptisti vastasi siellä enemmän
nimensä merkitystä kuin muualla. Emme myöskään ole koskaan vähemmin
lujasti pysyneet kiinni perus-opissamme, jonka hyväksi esi-isämme
verellään sekoittivat kasteverensä kaikkien vainojen ja koettelemuksien
aikana, joille olemme olleet alttiiksi annettuina, ja emme tule sitä
koskaan tekemäänkään.
Viimeiseltä ei koko kirkossa ole tuntuva tulen käryä. Minä näen
sen käyvän ulos pätsistä. Minä näen sen kohoavan korkeuteensa ja
kunniaansa Herransa ja mestarinsa tykönä ja enkelit näkevät sen
vaatteet; ne eivät ole ollenkaan vahingoittuneet. Eivät vihollisten
kädet ole saaneet valtaa tehdä niihin naarmuakaan. He lähestyvät
sitä; he näkevät sen liehuvat hiukset, ja nämät eivät ole kuumuudesta
käyristyneet. Ja kun he katsovat sen jalkoja, niin vaikka hän on
astunut hiilien päälle, ei niissä ole rakkuloita, ja hänen silmänsä
eivät ole kuivuneet tuosta seitsen-kertaisesta kuumuudesta. Se on
tullut kauniimmaksi, ihanammaksi, kunniallisemmaksi tuliliekkien
kautta, mutta vahingoittunut se ei ole, siksi se ei voi tullakaan. Jos
käännymme yksityisen kristityn puoleen, niin tulee meidän muistaa,
että lupaus on yhtä luja jokaiselle uskovaiselle. Kristitty, jos olet
totinen Jumalan lapsi, ei koettelemukset voi sinua turmella; ja mikä
vielä on parempi, et voi niissä mitään menettääkään. Sinusta voi
näyttää, että menetät päivä päivältä, mutta kun lasku tehdään, olet
huomaava ettet vähintäkään ole menettänyt kaikkien koettelemusten ja
saatanan hyökkäysten kautta, joita sinulla on ollut kestettävänä.
Ei, päinvastoin, sinä tulet ihmeellisesti voittaneeksi. Koska
koettelemuksesi ovat tuottaneet kärsivällisyyttä ja kokemusta,
tekevät ne sinut rikkaaksi. Koska kiusauksesi ovat opettaneet sinua
tuntemaan heikkouttasi ja näyttäneet missä voimasi on, tekevät ne sinut
voimallisemmaksi.
Erästä veljeä on kohdannut kova onni toisensa perään, vastoinkäyminen
toistansa, ei mikään hänelle onnistu. Hän on kunniallinen ja
väsymätön kauppias, ja kuitenkin, tehköön mitä tehneekin, hupenee
hänen varallisuutensa kuten lumi vedessä. Näyttää siltä kuin kaikilla
hänen laivoillaan olisi vastatuuli, ja missä muut voittavat, menettää
hän. Kun puhuin hänelle tulessa käymisestä, sanoi hän: "Voi, se on
juuri samaa, jota olen tehnyt; minä olen vaeltanut sen lävitse näinä
kuukausina; Jumala yksin ja oma sieluni tietävät kuinka kuuma tuo pätsi
on". Veljeni, ota tämä teksti myötäsi: "Kun käyt tulessa, et pala".
Kun murheesi ovat ohi, olet sinä kumminkin jäljellä, ja mikä vielä
parempi on: "liekki ei ole sinua sytyttänyt". Aikanaan olet huomaava,
ettet ole mitään menettänyt. Luullakseni, että olet menettänyt
omaisuutesi, huomaat raamattua lukiessasi, että ainoastaan varjoja
olet menettänyt. Sinun aarteesi löytyvät aina turvallisesti Kristuksen
huostassa taivaassa, olet ajan täyttyessä huomaava, että nämät
onnettomuudet olivat parhaita, mitä sinulle saattoi tapahtua. Päivä on
tuleva, jolloin Davidin tavoin sanot: "Minä tahdon laulaa tuomiosta ja
laupeudesta". "Ennenkuin minua vaivattiin, kuljin harhaan, mutta nyt
minä pidän sanasi".