Pietarinmessuna piippuja polttaen
luotsi ja vaari ja kippari Lassa
paiskeli ensin pennin nakkia
kipparin vanhassa kajuutassa.
»Nostappa valtti, herttainen kymppi,
vaari on viekas, katsos kun maltti,
tyttäres kaunis kuin ruuturouva»,
— kippari huusi: »risti on valtti!»
»Vie sun suutari, tappasin taasen,
jaalani kestää, luotsi sen takaa,
tee nyt työ sekä nosta, vaari,
maltas, lyötynä kortti jo makaa!»
Kolmeen pekkaan miettivät miehet.
Kipparin harmiksi voittikin vaari.
»Kuules, pannaan tupa ja hynttyyt,
aseta vastaan verkot ja saari!»
Hävisi vaari eikä hän nähnyt
akkunan aukossa tyttären päätä,
kippari iski nyt silmää ja nauroi,
kortit ja sormet ne liikkui kuin näätä.
»Pannaan jaalani», kippari huusi,
»leskityttäres pelaan ma sulta!»
— »Jollet polta sormias, poika,
kun sinä lainaat naapurin tulta!» —
Kippari korttia hiaan pisti.
»Pistä päälle, vaari, ja mieti.
Korttinsa pöytään paiskasi Lassa:
»nähkääs, vaarista tullut on pieti!»
Savipiippunsa rikkoi vaari,
keksi nyt tyttären tirskumassa,
kihlausmaljat nauraen juotiin
kipparin vanhassa kajuutassa.