Hän on hulivili poika ja reima ja huima,
ja viekas ja viisas se Heikki,
voi, elkäätte, tyttöset, luottako Heikkiin,
kas, rakkaus sille on leikki!
Kun juuri hän Annille lehdossa vannoi,
jo riihellä Maijan sai paulaan;
ja illan tullen hän sieltäkin hiipi
ja kapsahti Kaisun kaulaan.
Hän on leikissä lieto ja soitossa sorja,
paras teikari tanssissa illoin,
kun hän toista silmäänsä vilkuttaapi,
voi teitänne tyttöjä silloin!
Sata heiliä halla ois, häitä jos viettäis,
sata syntiä hällä on varmaan,
ja poskenne marjat hän maistoi ja heitti
ja löysi ain uuden armaan.
Hän on maailman kulussa maireensa saanut,
iloveitikka, veijari-Heikki.
Voi, elkäätte luottako tyttöset Heikkiin,
kas, rakkaus sille on leikki! —