(Tuokiokuva.)
Hipsutellen, veikistellen,
kuiskutellen, keikistelen
sirot tytöt polkein peltoviertä
haravoineen astuvat,
taaksensa vilkuvat veitikkasuut,
sieltähän kuhnivat pojat ja muut.
Arastellen, nahjustellen,
hajamielin, hidastellen
vakaat niittopojat sieltä hiljaa
viikatteineen kulkevat,
tuumivat, tuumivat, katsovat pois,
mielensä hempujen rinnalle ois!
Ehdoin tahdoin jätätellen,
nuorta jalkaa pidätellen
tytöt vuottaa poikain ryntäystä
polkutiellä vaieten,
pojatkin rientävät, kuhnurit nuo,
nopsemmin notkuvat neitojen luo.
Kas, ne kääntyi rinteen alta,
yhtyivät — kuin sattumalta,
olkapäillä heiluu sinne tänne
viikatteet ja haravat, —
pois parit kiersivät viidakon taa,
naurusta raikuvi metsä ja maa.