Ne pojan riijut ne keksi elkeen,
taas maidon kiulusta tyhjiin joivat
ja pukin parrasta luttiin toivat;
ne pyhäröijyni piiloitti
ja uuden raitaisen liinani,
no, toiste luttini telkeen!
Ne puki eukoksi pihakannen,
ne lauloi piirissä hupsun hullut:
»kas, Maija häihinsä on jo tullut!»
Mut vuota, Ansuni, iltaan vaan,
en luttiin luokseni huolikkaan,
sen kiulun ääressä vannon!
No, kyllä pyydät ja mangut illoin,
mut enpä huoli, vaikk' kuinka hellit
ja lupaat silkit ja karamellit;
ja mittumaarina, tiedä se,
vie kihlas kiltisti pukille
ja hypi hyrränä silloin!