»Hoi, Muurikki, Täplikki, Tessa ja Mansikki,
lehmäni kaikki jo tulkaa!» —
Karjakko-Anni se huutavi karjaa,
kujassa kellot ne kalkkaa ja soi,
puhtaat kiulut jo tyttönen toi
ja poskensa innosta hehkuu.
Kas, Taavetti, veitikka, hiipivin askelin
nurkalta Annia väijyy,
pihlajanmarjoja heittävi kiuluun.
»Hyi, sinä Taavetti, hylkiö pois!» —
Anni se huus kuni suuttunut ois —
»niin, ootaskin, kostanpa vielä!
Kun talkoot on tanhulla, näät sinä, silloin ma
tanssi en kanssasi lainkaan;
Luikalan Ansukin pulski on, näät sä,
silloinpa sappesi kiehuu kai,
poikia muitakin on, hui hai! —
Mene pellolle, Eero jo kyntää!»
»No mitä sinä turhia, Annini, marjani,
heitä jo hiitehen riita!
Kaikista sievin oot sinä sentään,
anna kun hyttyset häädän noin,
tultakin viereesi laitella voin!»
— Sitä Taavia, nappasi suuta!