(Sävel: Hyppään, tanssaan kuitani kanssa, että on lakki kallellaan.)
Taas on koossa nuori kansa,
sillä on mieli rennollaan,
morsian harsohunnussansa
sulhastansa katsoo vaan.
:|: Lystinpää kuin näissä häissä
oistko ollut milloinkaan! :|:
Voi, tämän kansan kauneutta,
kuinka se liukuu ja luikertaa,
voi, sitä silmän kirkkautta,
nurkasta viulu kun vingahtaa!
:|: Kaatakaatte oltta tuoppiin,
sitte ne palkit paukahtaa! :!:
Katsohan meidän puhemiestä,
uudessa paidassa höyryilee,
pallona pyörii märkänä hiestä,
sukkansa säärillä lyllyilee,
:|: polvia heittää laipiolle,
hiirennahkoja näyttelee! :|:
Sulho se on kuin rannan viita
juhannuksen aikana;
poijes pojat se vanha riita,
sulhasta täytyy nostella,
:|: kultansa kotiin kuljettaa se
silkkisessä kuomussa! :!:
[Hiirennahkoja = puhemiesrahoja.]
Morsian on kuin tuomenterttu
viheriäisellä varvulla,
poika se lensi kuin kiivas kerttu,
otti sen illalla ilolla,
:|: otti sen oksalta ylimmältä,
sirkutti sille polulla! :|:
Morsian on kuin saksanviini,
yljän yrtti se vihannoi,
ken sen nyt saa sokkona kiinni,
morsiustanssihin päästä voi,
:|: silloinpa näitten häitten telme
kirkonaitaan asti soi! :|:
Minä sitä lennän kultani kanssa
vaikk' olen halpa kuokkuri,
koskahan ystävä kruunussansa
omaksensa ottavi!
:|: Kaatakaatte oltta tuoppiin,
sitte ne palkit paukkuvi! :|: