Olalla pyssy, seljässä reppu
saaressa harhaan ja koirani haukkuu,
harhaan jälkiä, muualla mieli,
teirit soittaa, ja pyssyni paukkuu.
Pyssyni laukee, ja teirit lentää,
syyttä ne kulkurin hauleja säikkyy,
puiden lomista eistyy ja väistyy,
tyttöni vartalo silmiini väikkyy.
Eksyn soihin ja murroksihin,
tiedänpä, mistä ma riistan löydän,
hallini juoksee tuvalle aina,
missä jo tyttöni kattaa pöydän.
Kuulen Sioninkanteleen virren,
unhotan pyssyn ja metsästyspuukon,
hiivin niinkuin kavala kyttä,
kuistissa kuiskaan ja sieppaan suukon.