On päivä poissa, ei hohda hanki,
Ja yöhyt uhkavi pohjolaa,
Ja vait on järvi ja virta vanki
Ja yllä pakkanen paukkuaa.
Mut kohta öisessä sankeassa
Jo taasen taivolla salamoi,
Ja päivä uusi on alkamassa
Ja koittamassa on uusi koi --
Kas kuin jo loistavat pohjan pielet,
Ja taivas kaarena kirkastuu,
Ja tuolla, katsohan, valokielet
Jo halki taivahan viskouu!
On niinkuin taistoa tulten julmaa
Tai valomerten tää myrsky ois,
Kun liekin leiskuvin pohja huimaa
Ja päiv' on kirkas ja yö on poiss' --
Kuin Noan aikoina taivahalle
Sai Luoja kaarensa korkean,
Ett'ei hän vast'edes vetten alle
Hukuta kansoja kuolemaan,
Niin meill' on merkkinä pohjan puolla,
Kun valot yölliset välkkyää,
Tääll' ettei aijota yöhön kuolla,
Ett' tahto Luojan ei ole tää.
1891.
Kööpenhaminan Pyöreässä tornissa.
Mä katson kauvas koilliseen --
Oh, mont' on matkaa tiellä!
Mä katson kauvas yli veen --
Oh, isänmaa on siellä!
Ja katseissani kaipaus
On niinkuin täyttäis rinnan,
Ja on kuin sitten siunaus
Sais yli meren pinnan!
Mä katson kauvan -- käännyn pois,
Näen Konge-joen taaksi,
Näen Sönderjyllannin tuskissaan -- --
Ja vieläkin kauvemmaksi!
1893.
Kuolleistanousijain huomioita.
Kun lehtiä kansani historian
Mä katselin kirjavia,
Ja seurasin retkiä, taistelujaan,
Ja turmia tuhansia,
Niin monihin kiintyi mieleni kai,
Mut yhtä mä sitten mietin:
Niin monta meistä kun Saksakin sai,
Ja niin monta kun Virohon vietiin.
Mut kaukana missä ne kaatuikin --
Vapautta kun taisteli kansa --
Ne palajaisivat, aattelin,
Pois kotia haudoistansa.
Ken nousis Lützeni-kummustaan,
Näkis kypsinä voiton laihot:
Näkis vapaan uskon ja valon maan,
Mut Suomehen johtuis kaihot!
Ken Virossa nousisi, orjien maas'
Kun silloin urhona kuoli,
Olot entiset siellä hän tuntisi taas --
Mut Suomehen kääntyis huoli!
1893.
Nikolai II:lle.
(Suomen perustuslakien vahvistettua).
Tuhansin kaikuu kiitostas,
Sen taivaan Herra ties,
Tuhannet tuntee oikeuttas,
Sä Oikeuden mies.
Tuhannet kiitoskyynelet
Mä vuotelevan nään.
Tuhannet ilon värehet
Suruhun synkimpään.
On aatos Aleksanterein
Sinulle pyhä myös:
_Mä kansaksi tuon kansan tein_.
Tää Sunkin suuri työs!
Siks siunausta, ruhtinas,
Suo Sulle tuhannet,
Ja siksi vuotaa tullessas
Nää kiitoskyynelet.
1894.