Vuosisadat jo seitsemät
Noussut on päivyt maamme.
Ensin kukkulat kultas vain,
Hovia, kirkkoa kiillottain.
Laakson lapsoset empivät:
Yöhönkö kuolla saamme?
Mut ei yöhön ne jääneetkään,
Kohtalo ois se väärä!
Kuolema myöskään tullut ei,
Päivyt lämmitti, voiton vei.
Ken sai päivyen lämpiämään?
Se oli Luojan määrä!
Nyt kun alaha astahdat
Syvihin rivilöihin,
Silmäin siellä jo loistavan näät,
Huomaat hehkuvan poskipäät:
Syvät rivit ne havaavat!
Ei sitä kuoltuna öihin!
Tieto on tehona askareen,
Taito on puolet työtä.
Peikot valoa pelkäävät,
Tuhmat tietoa hylkäävät.
Tieto on tehona askareen,
Sillä on siunaus myötä.