"No, mitäs arvelet?" kysyin Katrilta.
"Paha saa pahan palkan", sanoi hän.
Odotimme jännityksellä enempää valaistusta asiaan ja koetimme arvailla,
mikä tuon ovelan keinottelijan oli satimeen saattanut.
Luonnollisesti kykeni vain toinen vielä viekkaampi kukistamaan niin
monipuolisesti harjaantuneen roiston. Vihollinen nousikin omasta
leiristä. Käärme, jota hän oli povellaan elättänyt, pisti häntä. Naisen
loukattu rakkaus, viha ja mustasukkaisuus hänet syöksi turmioon.
Nainen oli omaisuudellaan auttanut hänet satulaan. Avioliiton toivossa
oli hän uhrannut kaikkensa, vaiennut veijarin pahimmista teoista,
joista hänellä yksin oli tieto. Tästä kaikesta ei hän pyytänyt muuta
kuin uskollisuutta, etuoikeutettua asemaa miehen sydämessä.
Tirehtööri oli ottanut konttoriinsa nuoren, sievän tytön. Hän näet
rakasti kauniita naisia yhtä kiihkeästi kuin rahaa. Mutta kaksi
kuningasta ei sovi samaan valtakuntaan. Tyttö eroitettiin, ja
rauha vallitsi taas talossa. Mutta pian alkoi kuulua kuiskeita,
että tirehtööri oli vuokrannut rakastetulleen yksityisasunnon ja
vietti hauskoja hetkiä hänen seurassaan. Syntyi kohtaus, joka pani
Onnelan muutenkin heikolla pohjalla lepäävän rakennuksen vapisemaan.
Lemmenkateuden kiihdyttämänä alkoi loukattu puoli vaatia tirehtööriä
tekemään täyttä totta naimalupauksestaan. Siinä selvittelyssä
paljastui, että mies oli jo ennestään sidottu. Nainen erosi
liikkeestä ja vaati rahojansa takaisin korkojen kanssa. Mutta koska
liikemiehillä on periaatteena aina ottaa eikä koskaan antaa, jätti
huijari vaatimuksen silleen ja kirjoitti apulaiselleen passin harmaalle
paperille.
Ja apulainen lähti — lähti etsivään osastoon ilmiantamaan sulhasensa ja
isäntänsä.
Kauan kesti poliisitutkintoa, uusia rikoksia paljastui joka päivä,
asiakirjoja karttui kilokaupalla.
Mies, jonka mielilause oli "juttu jatkuu raastuvanoikeudessa", toivoi
nyt varmaan, ettei sellaista paikkaa olisi olemassakaan.
Kun juttu ensi kerran otettiin esille, menin Katrin kera asian
käsittelyä seuraamaan. Vaikka kavallusjutut olivatkin muodissa, oli
oikeussali täynnä uteliaita, ja lakimiehet väittelivät vilkkaasti
pykälistä.
Syytetty pysyi oikeudessa tyynenä, kuten oikean liikemiehen tulee. Hän
väitti jyrkästi kaikki valheeksi, ja hänen asianajajansa Jutku ja Metku
panivat koko oveluutensa liikkeelle, pestäkseen miehen puhtaaksi kuin
pulmusen. Mutta lainopillinen saivartelu taittoi kärkensä tosiasioiden
musertavaa painoa vastaan.
Pari päivää tämän tapauksen jälkeen otettiin tirehtöörin
kunnianloukkausjuttu minua vastaan lopullisesti käsiteltäväksi. Mutta
tällä kertaa ei kantaja tullut kannettansa jatkamaan, joten koko juttu
raukesi. Tuntuvan loven se kuitenkin teki kukkarooni. Asianajajani oli
nylkyri, mutta minä maksoin mielihyvällä, koska olin voittanut.
Kavallusjuttu lykkäytyi istunnosta toiseen; näytti siltä, että se
tulisi jatkumaan monta vuotta. Jutku ja Metku yrittivät väärien
todistajien avulla tehdä valkeasta mustan ja päin vastoin. Kun
yleinen syyttäjä ja puolustusasianajaja olivat aikansa kiistelleet,
kokoontui oikeus päätöstä antamaan. Tuomio sisälsi kuritushuonetta ja
kansalaisluottamuksen menettämistä pitkiksi ajoiksi.
"Liian helpolla pääsi!" arveli eräs juttua seurannut.
"Laki on niinkuin se luetaan", sanoi toinen.
Kun istunnon loputtua vankilan keltaiset vaunut ajoivat pihalle, sattui
surullisenhauska kohtaus. Tuomittujen joukossa oli kuuluisa rosvo.
Kun tämä oli kömpinyt vaunuihin, katseli tirehtööri häntä karsaasti,
arvellen kait itsensä liian hyväksi hirtehisen seuraan. Mutta voro
sanoi ilkeästi nauraen:
"Astu sisään, virkaveljeni! Kruunun kyydillä on helppo kulkea."
Vanginvartija auttoi tirehtöörin sisään ja lukitsi oven. Ja kuorma
lähti liikkeelle kahleiden kalistessa.
Kotimatkalla emme puhuneet monta sanaa. Vihdoin sanoi Katri:
"Hän on saanut palkkansa. Mutta miten on mahdollista, että sivistymätön
mies, entinen suutari, saattoi vetää viisaampia nenästä — sinuakin?"
"Sitä minä olen itsekin ihmetellyt!"
"Vaan eipä sinua olekaan vaikea petkuttaa. Te hengenmiehet liitelette
aina yläilmoissa ja ja unohdatte sen, mitä maan päällä tapahtuu",
jatkoi hän.
"Se on totta, minä olen epäkäytännöllinen enkä ollenkaan ymmärrä
liikeasioita. Mutta vahingosta viisastuu. Uskallanpa vakuuttaa, etten
toista kertaa anna huijarin kyniä itseäni."
"Suokoon sen Jumala!" lopetti Katri.