Eikö ole hotj omih salmojen suojasih salauvuksennellun?"

Mutta kun ei sielläkään löydy, täytyy palata pirttiin takaisin,

valitellen:

"Ei ole hotj soavis hyväseni omih salmojen suojasih voimin

salauvuksennella kuihe paikkasih.

Aivan on soavehih syntysih soavis Spoassusen' hänen soavehuot

soarnan puuvutellun.

Kuihe loatusih alkanen, sammu vartuoni, soavehesta hyväsestäni

jeänehissä soarnan assuntasijasissa soarnan elossella soarnan

armottomina soavehien ilmojen peällä.

Niin äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuu soarnan polvuhiset

Tuonelan sammuset.

Niin se alkaa turtivolla vartuollani tuhansin tulikypenyisin

tuisaella [poltella, pistellä tuskaisesti, tuiskaella] tuhmat

miel'alaseni.

Ei ole tuvehen hyväseni tuvehuisie enämpi omissa tunnon

assuntasijasissah näinä päivätuomeksuisina. Ei ni kuillana aikasin

enämpi tunnon koalele omih tunnon assuntasijasih.

Niin alkaa tunnon äijiksi tukelaisikseni [tukalaksi olokseni]

tunnon loajittautuo, kun en voi ni kuihe loatusih aikasieni tunnon

alennella tuhmilta vetysiltä."

Viimein joku itkijää säälien rupeaa häntä lohduttelemaan ja

tyynnyttelemään ja kehoittelee häntä jättämään jo etsintänsä ja itkunsa

ja rauhoittumaan. Itkijä heittäytyy tyynnyttelijän kaulaan ja

valittelee:

"Elköä kiellelköä kieroa varruttani!

Anna mie, kiero vartuoni hotj kierojen vetysieni kera kiran

koalelen ta kiran etshittelen kirahan hyväseni kirahuisie.

En voi vakautella [tyynnytellä] vaimaloita miel'alasieni näinä

päivävarreksuisina, niin vaimalan vartuoni vaimalat seänalaset

vallaiksenteloo [oleskelee] vaimaloijen vetysien valloissa.

Kuihe loatusie rupielen aikasieni vallan alentelomah näissä

valkiesta hyväsestäni jeänehissä vallan assuntasijasissa?

Ei ole ni kuihe valkehuisie vassen valutella [itkien, kyynelin

alennella] vaimaloita miel'alasieni kuillana aikasin."

Vielä seuraavanakin päivänä herähtää valitusvirsi. Aamulla herättyä

muistuu taas mieleen vainajan tyhjä sija, vainajan poissaolo ja ikävä

on taas entisellään ja itkuvirsi valmiina:

"Näihe ikäväisih lienen, inhu vartuoni, ihaloijen ilmojen peältä

innon puutun, kun on kaiken ikäseni piettävät innon polvuhiset

Tuonelan ikäväiset innon alenneltavaisina inhulla vartuollani.

Olen katshahellun, kaiho vartuoni, eikö kaunehen hyväseni kallehuot

kajon koalele omih kajon assuntasijasih.

Jos kuillana aikasin katesijasilta kajon yleneksentelisin, kaiho

vartuoni, ei ole kaunehen hyväseni kallehuisie omissa kajon

assuntasijasissah.

Kaunis hyväseni kun kaikin aikasin huomeueskaunistoisina omilla

kajotyöhysilläh kajon asetteliutu kaihon vartuoni keralla.

Vet, ei ole kajonkana ainusie kertasie yksillä kajotyöhysillä kajon

koalelomassa.

Mie vain, kaiho vartuoni, kaihojen vetysieni keralla koalelen kajon

armottomina kaunehesta hyväsestäni jeänehillä kajon avotyöhysillä.

En voi, kaiho vartuoni, kaunehesta hyväsestäni jeänehien

kannikkastolasien peällä koalella kaihoitta vetysittä, kun ei ole

kaunehen hyväseni kallehuisie yksillä kannikkaverosilla kajonkana

ainusie kertasie.

Kaikki on kaiholla vartuollani kajon prostoisien [huonojen]

kaklussomasien [vaatteiden] täytehiset, kaiken kaunehen ikäseni

piettävät kaihoset kannettavana ["Kun on oikein suuri mielipaha,

niin eivät vaatteetkaan päällä mahu", on tapana sanoa], kun ei ole

kaunehen hyväseni kallehuisie kuillana aikasin omissa kajon

assuntasijasissa koalelomassa.

Ei ole sukie hyväseni yksillä sulavilla suusoviettaisilla suimun

koalelomassa suimunkana ainusie kertasie niistä aijoista soahe

kuin on sukeih syntysih suimun assuteltu.

Jos min kajolliset kaihopaikkaset [mielipahat] kajon loajittautuu,

ei ole kenenkänä kallehuisie vassen kajon kavotella, kun on

kaunehen hyväseni kallehuot kaunis Spoassusen' kallehien ilmojen

peältä kajon puuvutellun kajon yhettömiks.

Ei ole vaimalan vartuoni varsisomasien [vaatteiden] vallan

assuttelijaisie voatejarmantkaisista [vaatekaupoista, markkinoilta

ven. jarmarka = markkinat]. Kuin oli valkie hyväseni valkeijen

ilmojen peällä vallan koalelomassa, niin vallan rikenih kertasih

varsisomasie voakanmaista voatejarmantkaisista voimalalla

vartuollani assutteli.

Kujin rikenih kertasih kuulu hyväseni kuulu ilmojen peällä

oloaikasinah kuulusista kuptshien [kauppiaiden ven. kupets =

kauppias] lauhkasista [kauppapuodeista] kuletteli kaiken

kujillisie kuitusomasie kurjalla vartuollani.

Ei ole niistä aijoista soahe ollun kurjalla vartuollani

kuitusomasien kulettelijaisie.

Aivan se on kurja vartuoni kujin prostoisissa kuitusomasissa

kuleksennellun.

Niistä on kurjalla vartuollani mielistä alenemattomat kaiken kuulu

ikäseni piettävät kurjaset kujin alenneltavaisina."

Syntymä, lapsuus ja kuolema: Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia · 第 27 / 34 题