Niin on vainaja kätketty "kauheijen kalmamultien kaunistoisiks" ja
"tuhansien tuonelan tshasohkarautojen toakse". Hautakumpu on tasoitettu
ja risti saatu pystyyn. Sitten lähdetään takaisin kotia kohti.
Kalmistosta palattaessa ei kukaan saa katsoa taaksensa. Kalma voisi
silloin hinkautua ja vasta hautaan saatu vainaja palata takaisin
tuonelasta.
Jos kuollut on viety kalmistoon reellä, käännetään reen pohjaliisteet
_muurnin_, [nurin] ennenkuin niille palattaessa uskalletaan
istuutua. Rekeä ei ajeta pihaan, vaan se jätetään kartanon taakse,
_pohjoissalmoh_, käännetään kylelleen ja siitä kopistellaan
kirvespohjalla lumet ja rikat pois. Pohjaliisteet heitetään salvoksen
korvalle tuulettumaan, lapiot ja kirveet, joita on käytetty hautaa
kaivettaessa, jätetään pitkälleen maahan talon pohjoispuolelle, jotta
"tuuli tuuloo ta vesi lyö,
pohjaisilma poltteloo,
vilu ilma vierauttau."
Seinää vasten pystyyn ei niitä saa asettaa. Jos sen tekisi, saattaisi
surma ottaa lisää talosta väkeä. Samoin myös reki vaatisi uutta
viemistä, jos se liisteineen heitettäisiin kohdalleen.
Koko saattojoukko savustelee itsensä katajalla kalmistosta palattuaan
samalla kuin kuolinpirttiäkin kalmanhajun karkoittamiseksi
savustellaan. Ne, jotka ovat kaivaneet haudan, kantaneet vainajaa
taikka muuten kuollutta lähemmin käsitelleet, savustelevat lisäksi
kätensäkin. Jotkut saattavat lämmittää saunankin ja käydä kylyssä.
Mutta niin kauan kuin vainaja on ollut maan päällä, ei talossa ole
saanut saunaa lämmittää eikä kylyssä käydä, sillä tällöin voisi saada
kalman tartunnan.
Isännättömiksi jääneiden kotipeltojen pientareita palattaessa muistuu
vainaja mieleen. Itkuvirttä valitellen niitä katsellaan:
"Katshokkoa, kun on valkiesta hyväsestäni jeänehet kaikki
vakovainivoisetkin vaimaloijen vetysien valtasissa näinä
päivävarreksuisina!
Kaikki kyllä hyväsestäni jeänehet kylvöpeltosien laitasetki ovat
kyhelmöijen vetysien valtasissa näinä päiväkypenyisinä.
Niin olen, kyhelmä vartuoni, kyhelmöijen vetysien valtasissa
kaiken kyllä ikäseni kyhän eloistelomah.
Kaikki on vieslövästä hyväsestäni jeänehet viikatehvainivoisetkin
vieronoijen vetysien valtasissa visan olovaisilta ["visan
olovaisilta" = kovin paljon, ylt'yleensä] näinä päivävierennäisinä.
Niin se lienöy, vierona vartuoni, kaiken vieslövän ikäseni
vieronoijen vetysien valloissa koalelomassa näijen
viikatehvainivoisien peällä."
Oudolta tuntuu tuttu kotipihakin ja itkuvesien valloissa olevalta:
"Katshokkoa, kun on loatu hyväseni lastupihasilla loajat
vesi-lampiset loajitteliutunna näinä päivä-lapovehusina, kun on
loatu hyväseni loaskavuot loatu syntysih loavun assuteltu näinä
päivä-lapovehusina.
Niin se lienöy, laitto vartuoni, koko loatu ikäseni laittojen
vetysien valloissa loavun koalelomah näillä lastupihasilla koko
loatu ikäseni."
Samoin näyttävät monasti edestakaisin kuletut rappusetkin surevan.
Niitä lähestyessä huomataan:
"Kaikki on valkien hyväseni vajovieryöt vaimaloijen vetysien
valtasissa näinä päivävarreksuisina, kun on valkien hyväseni
valkevuot valkeih syntysih vallan assuteltu.
Niin se lienöy, vaimala vartuoni, koko valkien ikäseni vallan
koalelomah näitä vajovierysie vaimaloijeh vetysien keralla."
Mutta kamalan kylmiltä ja kolkoilta tuntuvat tyhjiksi jääneet
asuinhuoneet, kun sinne kalmistosta vainajan "kallehuisitta" takaisin
palataan. Niinpä jo sintshissä ja pirtissä tunnetaan:
"Voi kuin viluilta viimoaloo vieronasta vartuostani viestivästä
hyväsestäni jeänehet visan assuntasijaset näinä päivävierennäisinä.
Kaikki on vieronoijen vetysien valtasissa nämä visan
assuntasijaset.
Niin se lienöy vierona vartuoni vieronat seänalaset viluja
virvettelömäh ["viluja virvettelömäh" = mielipahasta värisemässä]
koko vieslövän ikäseni, kun ei ole vieslövän hyväseni vieslövyisie
visan elostelemassa omissa visan assuntasijasissah.
Voi kuin kamaloilta koavasteloo kaunehesta hyväsestäni jeänehet
kajon assuntasijaset näinä päiväkaunistoisina, kun ei ole
kaunehen hyväseni kallehuisie näissä kajon assuntasijasissa.
Kaikki on kaunehen hyväseni kamoaikkunoijen korvasetkin
kaljamojeähysien [jääkaljamien] kajollisiks kaljamoittun näinä
päiväkaunistoisina.
Niin lietäneh koko kauneheks ikäseksen' kamoaikkunoijen
korvasetkin kaljamoittun.
Kaikki ne on ihalasta hyväsestäni jeänehet isveskarauvoilla
issutetut [saranoilla kiinntetyt] ilmaikkunoijen korvalliset
iljenjeähysien [jääiljamien] innollisiks innon loajittautun näinä
päiväihalmoisina.
Niin lienöy inhu vartuoni kaikeks ihalaks ikäseksen' inhojen
vetysieni Valtasissa, kun alan ihalan hyväseni ihaluisitta innon
elossella näissä ihalasta hyväsestäni jeänehissä innon
assuntasijasissa."
Ei tahdota pirttiin päästyä oikein uskoa, ettei vainaja todellakaan
enää ole "assuntasijasissah". Kaikkialla näkyy tuttuja todisteita
hänestä. Ehkäpä hän on vain jonnekin pistäytynyt, piiloutunut? Siksipä
aletaan häntä pirtistä ja jokapaikasta "etshitellä" (etsiskellä)
itkuvirsiä valitellen:
"Anna rupielen, kiero vartuoni, kirasta hyvästäni kiran
etshittelömäh omista kiran assuntasijasistah.
Eikö ole hotj omien kivikiukaijen [uunien] korvasilla kiran
loajitteliutun, kun kiran rikenih kertasih kiroijen ilmojen peällä
oloaikasina omilla kivikiukaijen korvasilla kiran koaleli.
Ei ole kirahan hyväseni kirahuot omilla kivikiukaijen korvasilla
kiran koalelomassa.
Kaikki on nämä kivikiukaijen korvasetkin kierojen vetysien
valtasissa näinä päiväkiekkosina.
Kuihe loatusih alan, kiero vartuoni, kiran elossella näissä kiran
assuntasijasissa kirahan hyväseni sulitta kirahuisitta?
Anna, paljo vartuoni, parahan hyväseni parahuisie panun etshittelen
omien patvipatshahuisien takoa.
Vet, se panun rikenih kertasih patsherteli [puheli, pakisi
hiljaisella äänellä] omieh patvipatshahaisieh [kiukaan patsaan]
takana panun myöhäsien iltapatsheroisien panun alenenta-aikasina.
Niin se lienöy paljolla vartuollani kaikeks parahaks ikäsekseni
panun suuret paljoset [mielipahat] panun alenneltavaisiks, kun on
nämä patvipatshahaisetki paljojen vetysien valtasissa näinä
päiväpatsheroisina."
Mutta kun ei pirtistä löydy vainajan "valkehuisia", käväisee itkijä
häntä toisistakin huoneista etsimässä:
"Anna rupielen, sammu vartuoni, omista salmojen suojasista soavehen
hyväseni soavehuisie soarnan etshittelömäh.