Kuollutta pidetään pirtissä _kolmet sutkat_, kolme vuorokautta. Kansi
avoinna on arkku vainajineen rahien varassa pyhäsnurkassa, vain
katevaate kuolleen peittona. Kansi on vieressä pystyssä sivu- tai
peräseinää vasten.
Kuolintaloon kokoontuu naapureita, tuttavia ja sukulaisia vainajaa
katsomaan. Jokainen kyläläinen ja vieras, joka tulee pirttiin, käy
pyhällä savulla "koatimassa" vainajaa, ristii silmiään ja kumartaa
kolme kertaa lattiaan saakka sanoen:
"Prosti milma, pokoiniekka
kaikista reähistä, reähkähistä,
muistetut ta i muistamattomat,
tietyt ta i tietämättömät."
Kävijöitä syötetään ja juotetaan talossa varojen mukaan, heille
annetaan mitä talossa sattuu olemaan: jos on pyhäaika, tarjotaan
pyhäruokia, arkena taas arkiruokia. Vieraatkin tuovat mukanaan yhtä ja
toista, sillä häihin ja lapsivaimolle ja vainajan läksiäisiin on
tuotava kaikenlaisia jumalanhyviä. Ristiäidin on vielä vietävä
kuolleelle ristilapselleen katevaate, muuten tämä tuonelassa tulee
vastedes alastonna risti-äitiään vastaan.
Vainajan hyvälle tuttavalle itketään:
"Voi yksie urohien tuumasie tunnon yleneksennellä
tuumaiksentelomah, tuvehen hyväseni tunnollini [samanikäinen
hyvä tuttava].
Vet [kas], min tuvelmisista tunnon koaleli silma tunnon
silmittelömäh niin tunnon rikenih kertasih, tuumaiksentelomah
kaiken tunnollisie tuumasie, tuvehien ilmojen peällisie yksie
urohien tukkutuumasie [joukkoarveluita, puheita, joita yhdessä
pakinoidaan, tuumitaan].
Voi, sukie hyväseni, suimun yleneksennellä näinä päiväsulavuisina
yksillä sulavilla suusoviettaisilla ['sulavilla suusoviettaisilla'
= sovinnollisilla pakinoilla]. Vet olija yksillä sulavilla
suusoviettaisilla suimun rikenih kertasih sukeijen ilmojen peällä
oloaikaisina.
Eikö voi, paras hyväseni, panun yleneksennellä pakauttelomah
parahan hyväseni panullista, kun siun panun assuntasijasih panun
koaleli näinä päiväpatseroisina siun parahnisies silmittelömäh.
Ei voi, valkie hyväseni, vahveuvuksennella kenenkänä valkehuisie
[olentoa] vassen kokonaisina näinä päivävarreksuisina.
On valkie Spoassusen' vakautellun valkien hyväseni vallan
ylenemättömillä varsisijasilla.
Niin toivelen, vaimala vartuoni, jottei niin kuillana aikasin
['kuillana aikasin' = milloinkaan] liene vallan yleneksentelömäh
näijen vallallisilla varsisijasilla.
Olen, vaimala vartuoni, kaikkien loatusih valveutellun valkieta
hyvästäni kokonaiset päivä varreksuiset eänien katkoalemattomien
[katkeamattomien] vaimaloijen vetysieni keralla."
Vieläpä itkijä heittäytyy vieraalle kaulaan, kaulaan, ja jatkaa
valitustaan:
"Elä, orhien hyväseni oimullini, vielä omattomiks otlessiu
['omattomiks otlessiu' = aivan vieraudu] näistä orhien hyväseni
omista olentosijasista, jos orhie Spoassusen' on orhien hyväseni
orheijen ilmojen peältä oimun puuvutellun.
Rupiele oimun rikenih kertasih ['rikenih kertasih' = useasti]
näihin orhiesta hyväsestäni jeänehih olentosijasih oimun
koalelomah, kun alamma orhien hyväseni omusitta oimun elossella
näissä olentosijasissa.
Mie toivelen, oneh vartuoni, jotta orhie hyväseni niillä aikasin
koaleloo omih olentosijasih.
Rupiele, armahan hyväseni aijallini ['armahan hyväseni aijallini'
= taaton hyvä ikätoveri, samoin kuin edellä 'orhien hyväseni
oimullini'] armassanasiks vassen ankehta varruttani, kuin alamma
näissä armahan hyväseni assuntasijasissa armahan hyväseni
armahaisitta aijan elossella.
Mie toivelen, ankeh vartuoni, jotta armassanani armas hyväseni on
niillä aikasin asettelomassa armahien armosanasien keralla, kun
armahan hyväseni aijallini asetteloo armahie armosanasie vassen
ankehta varruttani.
Jos, valkien hyväseni vallallini, siun vallan assuntasijasih
koalelen, vaimala vartuoni, vallan suurissa Tuonelan
vaimalaisissani vajauttelomah siun valkevuisie vassen, voi,
hotj vallan ainusien valkeijen sanasien kera vallan seäjellä.
Niin mie toivelen, vaimala vartuoni, jotta valkie hyväseni
valkeijen sanasien keralla on vallan seätelömässä valkeista
syntysistä.
Voi, armahan hyväseni aijallini, rupiele armahien armosanasien
kera asettelomah ankehta varruttani, jos siun assuntasijasih
kuillana aikasin koalelen, ankeh vartuoni.
Mie toivelen, niillä aikasin hotj armas hyväseni armahie
armosanasie asetteloo ankehella vartuollani. Eikö hotj niillä
aikasin ankehella vartuollani aijan suuret Tuonelan apieset
alentelisi ankehista seänalasistani.
Rupiele, orhien hyväseni oimullini, opastelomah onehta varruttani
kaiken oimullisilla olkatyöhysillä oimun koaleluaikasina. Vet en
voi, oneh vartuoni, omista oimun nuoriikkaisista osratuumasistani
['nuorukkaisista osratuumasistani' = nuorista tyttöarveluistani]
oivellella. Mie toivelen. jotta orhie hyväseni on niillä aikasin
opastelemassa omilla olkatyöhysillä.
Rupiele, mairehen hyväseni manullini. kaiken manullisie mahtisie
mahittelomah malkivoa varruttani, kun olen mairehen hyväseni
mahtisien takana manun elossellun mairehien ilmojen peällä.
Vet en voi, malkivo vartuoni, omista marjamahtisistani
[tyttövoimistani] maltella [ymmärtää]. Mie toivelen, jotta
mairissanani mairis hyväseni on niillä aikasin mahittelomassa
mairehista syntysistä kaiken mairehillisih mahtisih."
Toiset sukulaisista, tuttavista ja naapureista, ketkä vain haluavat,
jäävät vainajan taloon _pimien yön valvontah_. Ne kolme yötä, jotka
ruumis on pirtissä, valvotaan kuolleen ääressä. Vainajaa ei saa jättää
yksin koskaan, ei yöllä eikä päivällä, se kun saattaa nousta ylös ja
tehdä vaikka mitä pahaa. Kerran entisaikaan oli vainaja jätetty
yksinään, ja tämä oli noussut ja pureskellut orret ja laavusniekat,
pöydät, lautsat ja skammit ja kaikki tuhannen rieskaksi ja pillan
päreiksi -- kuolleella kun on rautaiset hampaat. Sitten oli pureskelija
jälleen mennyt arkkuunsa makaamaan.
Pimeän yön valvonta on _kallis_ (tärkeä) _valvonta_, niin kallis, että
se, joka valvoo kolme pimeätä yötä kolmessa paikassa, pääsee
"tsharsvah", kun taas sille, joka ei ole eläessään valvonut yhtään
pimeätä yötä, ei tsharsvaa näytetä. [Ristityn pitäisi iässään ainakin
kolme pimeätä yötä valvoa, olla apuna kolmeen lapsen synnytyksessä ja
kolmella olla kummina.] Sekä miehet että naiset käyvät valvomassa,
naisrahvas kuitenkin enemmän naisvainajaa. Pimeiden öiden valvontaan
eivät tosin kykene muut kuin terveluontoiset henkilöt, se
"toispuolehini" kun koettaa kovasti väsyttää valvojaa. Mutta nukkumaan
ei saa ruveta. Mitään työtäkään ei valvottaessa tehdä, ei
käsitöitäkään, ei myös meluta, leikkiä lasketa eikä naureta. Sillä
"pokoiniekan pirtissä ei pitäis suu muhahtaa." Istutaan vain ja
ristitään silmiä. Mutta _puoliyön_ aikana ei pidä silmiä ristiä, sillä
silloin on kaikki paha liikkeellä, illasta puoliyöhön saakka.
Pyhäinkuvain edessä, kuolleen pään yläpuolella, palaa _tuohus_ ja
pöydällä _kyntteli_, jos on pimeä aika. _Ventshätuohus_ (vihkituohus),
joka on vainajalla ventshätessä [Vihittäessä. Kumman tuohus
ventshäämisaikana on lyhyemmäksi palanut, se kuolee ensin] ollut
kädessä, on tavallisesti pyhäinkuvilla palamassa. Sitä on pidetty
tallessa, poltettu hiukan ensimmäistä lasta ristittäessä ja nyt
kuolintuohuksena se saa palaa loppuun.
Pimeän yön valvonnasta ei saa ottaa maksua, vaikka tarjottaisiinkin.
Mitään työtä ei pokoiniekkapirtissä koko aikana saa tehdä; ken raataa,
hän lyhentää omaa ikäänsä. Toisissakaan huoneissa ei tehdä mitään
suurempia töitä eikä koko talossa, sillä työn raadannalla ei silloin
ole _svjätenjöä_, siunausta.
Tänä aikana jakavat perilliset keskenään vainajan jättämät vaatteet ja
muut tavarat. Sillä ennen hautaan viemistä on kuolleen omaisuus
jaettava. Jos tavarat jäävät jakamatta, niin
"kyllä on niistä puoli tuulen,
toini tuiskun,
kolmansi pahan pitäjän."
Niistä ottaa osansa ken ehtii, saa ja sattunee. Mutta vasta sen
jälkeen, kun vainaja on pesty ja laskettu arkkuun, saa jakamispuuhiin
ruveta. Tavarat pitää kaikki kantaa kuolleen pirttiin: "siitä heän
näköy, jotta ne on joattu, kun ne joatah hänen itsheh aikana". Omaisuus
jaetaan "verrotellen" ja sovitellen, miten paraiten osataan, toiselle
tuo, toiselle tämä. Jos vainaja on eläessään jollekin jotain luvannut
lahjaksi, on se hänelle annettava, jottei lupaaja pahastuisi.
Aamulla, huomeneksella, herätellään vainajaa, itkien _valveillellah_
yksille teevesille yhteisen samovoarastolan, tee-pöydän, ääreen, johon
hänelle on jätetty lyhjä sija teelaseineen. Itketään:
"Etkö voi, soavis hyväseni, soarnan yleneksennellä soarnan
polvuhisilta Tuonelan sijasilta soarnan aivosina
huomenes-soalostisien soarnan ylenentä-aikasina yksillä
sakonovoiloilla [tavanmukaisilla (ven. zakon = laki)]
samovoaravetysillä omien soahkunastolasies [ruokapöytien] peällä
omien kahenloatusien soarnumaisies ['kahenloatusien soarnumaisien'
poikien ja tyttärien] keralla ta i sammu vartuoni keralla.
Vet kun kaiken aikasie olit soarnan ensimäisinä yksillä
samovoaravetysillä omien soahkunastolasies peällä.
Niin sammulla vartuollani äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuo
näinä huomenessoalostisien soarnan ylenentäaikasina.
Etkö voi, soavis hyväseni, miun sammuih eänisieni soarnan
yleneksennellä? Mie kun, sammu vartuoni, sammujen vetysieni
keralla soarnan ylentelen.
Kaikki on, soavis hyväseni, siun soahkunastolaseskin sammujen
vetysien valloissa näinä huomenessoalostisina.
Kaikki soarnumaises [lapsesi] ta i soarnajaisen [äitini] sammujen
vetysien keralla soarnan koalellah näinä huomenessoalostisina,
kun ei ole siun sulie soavehuisies näissä soarnan assuntasijasissa
soarnan koalelomassa.
Etkö voi, kuulu hyväseni, kujin aivosien huomeneskuuroksuisien
kujin ylenentä-aikasina kujin polvuhisilta Tuonelan
kuuritshasijasilta [arkusta] kujin yleneksennellä yksillä
kuumilla kunkkavetysillä [teevesille] omien kujin tovolnoisien
[kylläisten] kunnivostolasies [arvopöytiesi, pyhien pöytiesi]
peällä.
Mie kun, kurja vartuoni, kujin loajittelin kuumat kunkkavetyöt,
kun olit kaikin aikasin kujin ensimäisinä omien kunnivostolasies
peällä ta omien kahenloatusien kuvoamaisies [lapsiesi, sekä poikien
että tyttärien] keralla ta i kaksien kujin olovien omakuntasies
keralla ta i kurjan vartuoni keralla.
En voi, kurja vartuoni, kujinkana vähäsie kunkkavetysie kujin
alennutella näinä huomenes-kuuroksuisina kunnivostolasies
peällä, kun ei ole kuulu hyväseni sulie kukkahuisie omissa
kunnivostolasissa yksillä kuuluilla kunkkavetysillä.
Etkö voi, kuulu hyväseni, hotj kujin vereksih ilmojen peällä
puutuneihien [kadonneiden] kyynärpäijes varasih hotj kujin
vähäsiks aikasiks miun kurjie eänisieni vassen [kurjan, vaikeroivan
ääneni johdosta] kujin yleneksennellä, kun mie, kurja vartuoni,
kurjien vetysieni kera siun kukkahuisies kujin ylentelen?
Kaikeks kuulu ikäsekseni lienöy kurjalla vartuollani näijen
kujilliset kurjaset kujin akkiloitavaisiks.
En liene, kuulu hyväseni, koko kuulu ikäsessäni kujin
yleneksentelömäh. kun ei voimin näinä huomeneskuuroksuisina kujin
yleneksennellä miun kurjie eänisieni vassen yksillä kuumilla
kunkkavetysillä.
On kuulu Spoassusen' kujin puuvutellun kuulu hyväseni sulat
kukkahuot kuulu ilmasien peältä kujin yhettömiks.
Niin se lienöy kurjan vartuoni kurjat seänalaset [suuret
mielipahat, sydänalaan koskevat] kuleksentelomah näistä kurjasista
kurjien vetysien valtasista, niinkuin kuulu Spoassusen' kujin
ankarimmat kuuroseähyöt [kuurosäät] kuleksenteloo toisin aikasin.
Niin lienöy sammun vartuoni sammut seänalaset sataiksentelomah
[monia mielipahoja toisensa jälkeen] sammujen vetysien valtasissa,
niinkuin soavehen Spoassusen' soarnan ankarimmat sajeseähyöt
soarnan koaleloo."
Sitten taas samaan tapaan valveutellaan vainajaa _murkinalle_,
"valjuskaverosille":
"Etkö voi, valkie hyväseni, valveuvuksennella yksillä
valjuskaverosilla [ruoka-aterioille (ven. valenets = pieni
nisuleipä)] näinä vallan auvosina huomenes-varreksuisina omien
voalimaisies keralla ta i voalimaiseni keralla?
Emmä voi yksillä valjuskaverosilla valmisteliutuo kokonaisina
huomenesvarreksuisina siun valkehuisittas.
Etkö voi, kaunis hyväseni, hotj kaitojen kalovehkätösies
[kalvehtuneiden käsiesi] varasih kajon yleneksennellä omien
kannikkastolasies peäh, hotj kajon vähäsiks aikasiks?
Ei voi kannettuises eikä kantajaiseni enkä kaiho vartuoni kajon
loajittautuo siun kallehusittas näinä huomeneskaunistoisina
kannikkastolasih [pöytään, jossa on leipäkannikoitakin].
Etkö voi, orhie hyväseni, hotj olkapeähysies varasih oimun
yleneksennellä omien opinjastolasies [ruokapöytiesi (ven.
obulnyj = ylellinen, runsas)] peällä yksillä opinjaverosilla
[ruoka-aterioille] oimun aivosina huomenesoprennaisina omien
kahenloatusien ottamaisies keralla ta orheih ilmoih
seätelijäisiin ottajaiseni keralla?
Vet, ei voija siun omusittas, orhiesanani orhie hyväseni, oimun
loajittautuo näinä huomenesoprennaisina. Kaikki ollah onehien
vetysien valloissa kokonaiset huomenesoprennaiset.
Koko orhien ikäseni piettävät tuli opoalaiset, kun ei ole orhien
hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla.
Ei kuillana aikasin koko orhiessa ikäsessäni ole enämpi orhien
hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla."
Vainajan tilasta sekä hänen pirtissä olonsa aikana tapahtuneista
seikoista voidaan todeta ja ennustaa tulevia kuolemantapauksia sekä
muita seikkoja. Niinpä jos vainaja on pitemmän aikaa sulana eikä
jäykisty, vaatii hän toisia vainajia jälkeensä. Samoin myös, jos
kuoltua hänen silmänsä jäävät raolleen; vasen avoimeksi jäänyt silmä
kutsuu naishenkilöä, oikea taas miespuolista. Jos kuolijassa
hengenlähdön jälkeen, pesemisen päätyttyä, tavataan täi, joka mataa
jalkoihin päin, kuolee talosta pian toinenkin henkilö, mutta jos
syöpäläinen yrittää päähän päin, ei kuolema ole niin lähellä. Toisinaan
tuohuksien tuli kuolinpirtissä häilää ja liehuu aivan omia aikojaan.
Silloin muka _anhelit_ liikkuvat vainajan ympärillä.
Joskus ilmestyy kuoliotalon pihalle pikkuisia _lintuja_ [harmaita
pieniä lintuja niinkuin "punaskarja", pulmusparvi]. Silloin ovat muka
toiset vainajat tulleet tuolta ilmalta ottamaan vainajaa vastaan.
Jos joku pelkää kovasti vainajaa, kehoitetaan häntä nipistämään
kuolleen vasenta kantapäätä kolmesti taikka kohottamaan kolmesti
arkkua. Se karkoittaisi pelon. Mutta kovin arkaluontoisen ei pidä mennä
sitä tekemään, eipä katsomaankaan vainajaa, sillä hän voisi silloin
pelästyä ja saada ikuisen kalman. Lapsia ei uskalleta laskea kuolleen
lähelle.
Mutta jos sattuu _ukonilma_ nousemaan, kun ruumis on pirtissä, aletaan
sitä kiireesti toimittaa hautaan, vaikkei kolmea vuorokautta vielä ole
kulunutkaan. Ikkunat kuolleen kohdalla peitetään silloin vaatteella ja
ikkunalaudalle lasketaan jokin kulunut _rauta-ase_ -- veitsi,
keritsimet, vasara tai viikatteen kappale -- ja kulunut viikatteen
_liippakivi_. Mutta sittenkin voi ukkonen toisinaan vainajan panna,
jopa niin, että hän _halkieu ja rupieu vuotamah_. [Ukonilmalla ei
muuten pitäisi kenenkään olla pitkällään, ukkonen kun silloin helpommin
iskee].