Nimetönnä ei lasta saa kauan pitää, eikä nimetöntä voi lapseksi
sanoa, "Nimettömäksi" vain tai "Nimettömäksi Niikkanaksi". [Vrt.
"Nurmi-Niikkana" = Tuonen Tuomas.] Syntynyt lapsi ikävöi heti nimeä,
sillä
"Kun lapsi syntyy,
ni nimi syntyy."
[Kesken syntyneellekin lapselle pitää antaa nimi haudattaessa.]
Mutta lapsen nimi ei ole kokonaan vanhempain määrättävissä, vaan on
valittava joku niistä kolmesta nimestä, jotka "nousoo annakasta", kun
käydään papilla tai jollakulla muulla kirja-miehellä heti lapsen
synnyttyä katsottamassa. Vaikka syntymäpäivä määrää ja rajoittaa nimen
etsimistä -- on nimittäin asetettava joko syntymäpäivän nimi tai
jompikumpi kahden edellisen päivän nimestä, mutta ei seuraavien päivien
-- "nousevat" nimet kuitenkin "sukujuonta myöten", eli samaan sukuun
aina samoja nimiä. Nimen katsottajaksi ei saa mennä kuka tahansa, vaan
tämän pitää olla "viisaspäini ta lujaluontoni", sillä lapsi usein tulee
nimensä katsottajaan. Lapsen isä tai hänen poissa ollessaan risti-isä
tai -äiti kelpaavat siihen toimeen. Paras tietysti on isä, sillä
"Kenen laps', sen nimi."
Kun nousee sukulaisien nimiä, niin niitä valitaan, kuolleittenkin
nimiä, samoin isän. Mutta äidin nimeä ei niinkään mieluisasti oteta,
sillä "moämolla on häpie kutsuo lasta omalla nimelläh". Se nimi kyllä,
mikä nousee ensinnä, eli syntymäpäivän nimi, olisi aina lapselle
annettava, sillä "nimi kun muuttuu, ta osa muuttuu" ja "lapsen nimen
kun vaihat, ta osan vaihat". Katsottua lapsen nimeä
"ei pie huhuten tuuva
eikä karjuen katshella",
jotta sen saajasta tulisi "tasapäini, hyvämielini eikä mikänä
rämykesseli". Heti kun nimi on katsottu, aletaan lasta sillä nimellä
puhutella, vaikka tämä ei vielä ole ristittykään.
Kreikanuskoiset karjalaiset ovat, kuten tunnettua, saaneet
ristimänimivarastonsa kirkkonsa välityksellä kreikkalaisesta
nimistöstä. Mutta tämän nimistönsä ovat karjalaiset muodostaneet oman
kielensä mukaiseen asuun, keksien monesti hyvinkin hauskoja,
onnistuneita sekä sointuvia puhuttelunimiä. Niinpä esiintyy
karjalaisina miehenniminä:
Akiima Jeku Lari Mitro
Ananie Jeremie Levo Moissei
Harittana Jehu Leva Oleksei
Hermana Jepu Lemetti Alekki
Hemma Joako Leenter' Omelie
Hilippa Jaska Levonttie Onukkaini
Hilppa Jouhko Loasari Ontippa
Hilvana Jouna Lokiina Oppa
Himppa Jyrki Lukka Ontrei
Homa Jogori Luukas Onu
Huohvana Kalina Maksima Onttoona
Huokka Karppa Makarie Ontto
Huotari Kassan Maikku Onuhrie
Huoti Kauro Markki Nuhri
Iivana Kirilä Matvei Nuhriaini
Iipi Kiija Meku Ossippa
Ilja Kliimo Miina Pankro
Ilju Lemetti Miihkali Parppei
Ipatti Kontratta Miikkula Pekko
Ippi Komi Miitrei Petri
Ipu Kormila Mihheil Petter
Jarassima Komi Mikihvoora Pekko
Jana Kostja Mikittä Poavila
Jehhimä Kristana Mirona Poavo
Jeppi Krista Mikki Poavuska
Jessu Kusma Mikko Prokko
Riiko Semenä Tshanu Triihvo
Risto Siitari Tanila Trohkima
Romana Simppa Tonu Vasko
Roupe Simana Tero Vaslei
Rotjo Simo Teppana Vatshu
Sahharei Semena Teppo Vatjei
Savina Sinkki Timo Vavuli
Savasti Soava Tiitus Voassila
Samppa Samuli Torohvei Varahvontta
Naisten nimistö on niukempi. Siihen kuuluvat esim:
Anni Julia Okahvi Souhja
Annu Katti Akahvi Stepanie
Annikka Liisaveta Olka Stepu
Arhippina Malanie Onu Stepukkaini
Auvuusa Malu Tsholgana Tatjana
Hoto Malukkaini Oljona Toarie
Hotora Manukka Onju Vassi
Houri Marppa Onessa Varvana
Iro Matro Outi Veera
Jelenä Mauro Paraske Vieruska
Jeli Moarie Seluhviina Vietossa
Jeliita Natalie Sevi Uljana
Joukenie Natu Sikli Ulitta.
Jouki
Jos vasta syntynyt lapsi huomataan kovin heikoksi, kastetaan hänet
paikalla, joku eukoista tekee parhaansa mukaan toimituksen. Mutta jos
lapsi on terve, kastetaan hänet vasta viikon tai parin kuluttua, vaikka
"käsky" kyllä olisi kastaa kolmiöisenä, jos vain pappi on saatavilla.
Pienoista kastamaan tuodaan pappi kotiin. Ristille kannetaan lapsi
aivan alasti, "ripo rihman kiertämättä", vain vaatepalasella
peitettynä. Kun pappi on kastanut pienoisen veteen, panee hän paidan
hänen ylleen, sitoo vyön paidan ympäri uumille ja ripustaa ristin
kaulaan. Niinkuin sanotaankin:
"Laps ristih, nahmo [nauha] rintah,
ja siitä risti kaklah,
rinta umpeh, vyö vyölle."
Sillä ristimättömälle lapselle ei saa panna ristiä kaulaan eikä vyötä
vyölle.
Siitä lapsesta, joka päristelee, kun on otettu vedestä, niin että vesi
räiskyy ympärille, tulee virkku eläjä. Mutta siitä, joka itkee kovin
toimituksen tapahtuessa, ei tule eläjää enempää kuin siitäkään, joka
ristivedestä otettuna nukahtaa äitinsä syliin.
"Oli, mäni, suli, palo
niinkun ristivesi",
sanotaan. Toimituksen jälkeen viedään ristivesi ulos ja heitetään
jonkun huoneen alle, jottei joutuisi tallattavaksi. Se on ristiäidin
tai risti-isän vietävä. Ensin sillä kuitenkin puhdistetaan lapsivaimon
"pakanat" (saastaiset) ruokailuastiat.
Kummeja kutsutaan kaksi: mies ja nainen, eli _ristitoatto ja
ristimoamo_. Näiden pitää olla aikuista rahvasta ja sukua sekä
keskenään että lapsen vanhemmille. Sillä kastetilaisuus saattaa
vieraatkin toisilleen niin sukulaisiksi, etteivät nämä esim. enää,
vaikka mielikin tekisi, voi mennä toistensa kanssa naimisiin. Kummit
ovat sitten kuomia lapsen vanhemmille, eikä niin läheisiä sukulaisia
ole ketään kuin _kuomakset_. [Kuomaksia ovat keskenään lapsen vanhemmat
ja kummit.] Nämä ovat niin läheisiä, ettei heidän pitäisi milloinkaan
keskenään riidelläkään, sillä jos he riitelevät, joutuvat toisessa
maailmassa kiveä nuolemaan. [Nykyään myös useasti poapo pitää lasta
ristillä ja vain yksi kummi on läsnä, pojalla risti-isä, tytöllä
risti-äiti.] Lahjaksi kuomilleen antavat lapsen vanhemmat sukkia,
kintaita, paidan, pyyhinliinan, housut, ja kuomat taas puolestaan
antavat lapselle lahjojaan, risti-isä pitovaatetta ja risti-äiti
paitavaatetta. Mutta kun lapsi jo rupeaa kävelemään, tuo risti-isä
lapselle kaulaan _hopearistin_ ja risti-äiti antaa _koko puvun_. Kun
lapsi on jo isohko, muistaa hän tästä itsekin, että "ristimoamo toi
miula voattiet peällä, ta ristitoatto toi rissin kaklah". Jos risti
äiti ei ristilapselleen lahjoittaisi pukua, tulisi tämä toisessa
elämässä häntä vastaan alastomana. Kuomain tuomat lahjat on
vanhempain taas "vastattava" pukuvaatteella, paikalla (liinalla),
vartukolla [esiliina], sukalla, kintaalla, miten kukin mielii. Ja niin
käy, että
"Kohallah on kuoman lahjat,
parissoiksi poapon lahjat."
Sillä poapolle on myös lahjoitettava palkkioksi hänen avustaan ja
hoidostaan, eikä hänen tietysti tarvitse antaa vastalahjoja. Poapo
onkin lahjottava hyvästi, hänelle pitää antaa mekkoa, paitaa, liinaa,
takkia ja kinnasta sekä leipää, suolaa sokeria, rinkeliä, tshäijyheiniä
ja saippuaa. Erityisesti on annettava _kintaat_. Sillä poapo ne hyvin
tarvitsee käsiensä suojaksi toisessa elämässä, jossa hänen pitää
_tshiilahaisia_ [nokkosia] nyhtää. Ja kun poapo on hoitanut kolme yötä
vaimoa ja lasta, pitää vaimon pestä hänen kätensä saippualla ja vedellä
ja "ruotshinsuolalla" [ruotshinsuola, Suomesta ostettu, on väkevämpää
kuin muu suola]. Muuten poapon pitäisi toisessa elämässä olla aina
kädet kyynäspäitä myöten verissä. Pesun jälkeen kumartaa vaimo poapolle
jalkaan ja sanoo:
"Spassipo, poaposein, hoitamoas!"