Monet vaivat voivat pientä lapsukaista kiusata. Ellei hän ole kyllin
vahvasti suojattu varauksin, saattavat pahat ihmiset hänet helposti
silmätä. Jos pienokaiseen ovat _silmäykset_ tarttuneet eli hänet on
_suuveltu_, jolloin hän on aivan äkkiä tullut kovin kipeäksi, voidaan
hänet päästää esim, siten, että hänet asetetaan synnyntäsijalleen ja
siinä, jos hän on tyttö, astuu äiti hänen ylitseen ja sanoo:
"Kun suulla suuvellah,
ni persiellä peässetäh!"
Multa jos lapsi on poika, tekee taatto nämä temput. "Suudeltu" lapsi
voidaan parantaa myös siten, että hänet asetetaan pöydän jalkojen
"keselle" ja niskaan valetaan vettä seulan läpi; seulaan on pantu
lusikka, härkin, kauha ja piirainpaalikka. Saman seulan läpi valetaan
vettä vielä _karsinaovilla ja pirtin kynnyksillä_. Valettaessa
sanellaan:
"Kenen ollet keksinnöissä?
Kun ollet sulasanoissa,
naisten noarojen sanoissa,
hivuspitkän pinnehissä,
miesten mieliarveluissa,
jouhileukojen joruissa,
kusisuijen suuteluissa,
ken lienöy katehin katshon,
silmin kieroin keksin,
silmät vettä vuotoa,
rasvana rapettoa,
tuoh tuimaseh tuleh."
Tavallisesti saa maitoa imevä pieni lapsi suuhunsa valkean _talman_.
Sitä parannetaan siten, että pannaan marjavettä lapsen suuhun. Monesti
myös pienoisen _korvaan pistää_. Siihen on hyvä apu, kun pannaan
kaulaan _piissarinauha_ (lasihelminauha) ja kolme _liinankuitua_,
joihin on kiinnitetty _sulkkua_ (silkkiä) sekä neljä _mavonhammasta_.
Terveeksi tekevä vaikutus on myös semmoisen vaimon nännimaidolla, joka
ei ole saanut muuta kuin yhden poikalapsen. Kun lapsella kipeytyy _suun
seutu_ kiukaan hinkalon sopriskelemisesta, on tapana ottaa tulisia
hiiliä _luotaselle_ (lautaselle) ja niitä siinä puohdella. Silloin
toinen kysyy: "Mitä puohat?" Puohtaja vastaa: "Puohan mie tulta tulen
lentimeh!" Kolmeen kertaan näin kysytään ja vastataan ja puohdetaan
tulta.
_Vihoaja_ kun on lapsessa, tehdään syöjän eli vihaajan voidetta,
pannaan yhdeksää laatua: "keänmarjoja" (näsiänmarjoja), lamppuöljyä,
nännimaitoa, lampaan kakaroita, tupakkaa, ruutia, "mer'ajua", viinaa ja
kanverttia _suleikkaan_ (lasipulloon) ja tällä sekoituksella voidellaan
alakuulla kolmella kynnyksellä toisen ja neljännen arjen (tiistain ja
torstain) iltana. Muuna aikana ei syöjää saata lumota. Vihaaja voidaan
ajaa pois myös siten, että synnyntäsijalla vasta mainittuina iltoina
painellaan alastonta lasta isän lusikalla ja sanellaan:
"Hympyräini, sympyräini,
liinansiemen suurukaini,
heröä pois, Hiien hakki,
syömästä, kaluomasta,
veriluita louhtamasta!
Elä syö syntynyttä,
elä kaluo kasvanutta,
syö syntymättömie,
kaluo kasvamattomie!
Lihansyöjä kuivakkah,
luunpurija puuttukkah,
lihansyöjä, luunpurija,
jäsenien järkyttäjä!"
Toiset painelevat samoja lukuja lukien kolmella saunankiukaasta
otetulla kivellä, jotka sitten haudataan pirtin sillan alle karsinan
multimuksiin.
_Eltta_ kasvattaa lapsen ranteisiin sekä jalkojen niveliin patit. Sen
lääkkeiksi noudetaan hiirenkorvalla olevia koivunlehtiä, joita
keitetään vedessä. Lasta hierotaan sitten keitetyillä lehdillä ja
haudotaan vedellä. Lopuksi sidotaan lehtikääreet kipeisiin niveliin.
_Harjaksia_ poistetaan lapsen selästä siten, että selkää kylyssä
hierotaan nännimaidolla ja vehnäjauhoilla. Sitten sidotaan päälle
sulkkupaikka (silkkiliina) ja lapsi lasketaan levolle. Siinäpä
"harjakset" irtautuvat selästä sulkkupaikkaan.
_Napaa syöpi_ silloin, kun napa avautuu ja alkaa visvoa. Siihen on
syöjänvoide hyvä lääke, sekä lisäksi piipunöljy. Voitelemisen jälkeen
sidotaan navan peitoksi puolen kopekan raha. Varsinkin silloin, kun
napa rupeaa kovin nousemaan, painetaan sitä alas tällä keinoin.
Mutta napa voi joskus joutua _liikkumaan_, jos irtautunut navantynkä on
huolimattomasii kätketty. Siitä tulee ankara kipu vatsaan, ihmisellä
kun on "valtio" (valtasuoni) navan edessä, ja se rupeaa liikkumaan.
Eikä terveys palaa ennenkuin "napa ta valtio" on laitettu entisille
asemilleen. Vanhaan aikaan oli eräänlaisia _napapatasia_, varta vasten
tehtyjä pieniä, noin juomalasin kokoisia savikuppeja. Niillä vedettiin
napa paikoilleen sillä keinoin, että pantiin navalle pari pyöreätä
paperipalasta ja paperipalasille liinankaavetta, joka sytytettiin
palamaan; palanen painallettiin samalla kumolleen tulen yli. Tulen
palaessa veti palanen napaa sisäänsä päin puristuen ihoon kiinni ja sai
olla siinä siksi kunnes itse irtautui.
Kolme kovaa saa joka lapsi kokea. Ensimmäinen on _hammastauti_, toinen
on _jalkatauti_ ja kolmas kova on silloin, kun rinnasta _vierautetaan_.
Kun lapselle alkaa puhjeta _hampaita_, lämmitetään kyly ja hampaiden
saajaa kylvetetään vienossa löylyssä. Monella lapsella silloin onkin
kova vaiva, vaikka ei saata sitä puhumalla valittaa. Sanotaankin: "Kun
moamo tietäis sen tauvin, mi lapsella on, kun hampahat alkaa tulla, nin
värttinöillä kylyn lämmittäis". Jos lapselle tulee hampaita nuorena,
oppii hän jo nuorena puhumaankin. Silloin vasta, kun on "täyvet"
hampaat, rupeaa lapsi puhumaan. Ken taas syntyy hammas suussa, siitä
tulee kaiken maailman tietäjä. Kun maitohammas lähtee suusta, heitetään
se kiukaalle ja sanotaan:
"Hiirillä sittahammas,
miula kultani!"
_Jalkatautia_ potee lapsi siihen aikaan, kun hän alkaa opetella
kävelemään. Vatsa on raukalla silloin kipeänä ja useasti hän antaa
ylen. Sairaan tuskia koetetaan helpottaa siten, että hänet viedään
saunaan, kylvetellään ja jalkavarsia ojennellaan. Pienoista autetaan
vaikeassa kävelytaidon oppimisessa myöskin _loukkoskammilla_ eli
_elämänlaudoilla_ [elämänlauvat on vanhan rahvaan käyttämä nimitys
"Lase laps' elämänlautoih"], reikäjakkaralla. Siinä saattaa lapsi,
äidin puuhaillessa muuta, seisoskella ja ympäri lattiaa hiihdellen
panna toimeen kävelyharjoituksia.
Kuuden viikon ikäisenä kielas lapsi jo "malttaa", tajuaa puheen ja
alkaa nauraa vastaan puhuttelijalle. Monesti lapsi kätkyessä maatessaan
itsekseen omia aikojaan ääntelee sekä hymyilee ja askartelee käsillään.
Silloin hän "anhelin kera nakraa ta pyhän Pohorotshan kera pakajaa".
Sitä lasta eivät ole vanhemmat vielä kirosanoilla käsitelleet. Kun
vanhemmat kirosanoja käyttäen käsittelevät lasta, vetävät he
pienoistaan kädestä kadotukseen.
Kun lapsi varttuu niin isoksi, että osaa leikkikaluja käsitellä,
valmistellaan niitä hänelle kaikenlaatuisia. Isä huolehtii pikku
poikansa, äiti tyttösensä leluista, "kukkasista", nuoremmille lapsille
laittavat myös vanhemmat siskot ja veljet yhtä ja toista. Poikalapselle
vuollaan puusta _heposia, rekiä ja pissaleja, seppiä_ [meilläkin hyvin
yleiset parivasarat] ja _Loasareita_ [Sahuriukko], taivutellaan
päreestä kierukoita, _krinkelejä_, valmistetaan _verkonkuvelmoja_.
Sitten isompana tehdään monenlaisia pelausesineitä: _juria_ [Meillä
ainakin poikain keskuudessa "jurkan" niinellä tuttu nelisivuinen
napinpeluunaappero. Yhdellä sivulla risti, joka merkitsee: "soa",
toisella piste "panna", kolmannella ristikko l. pelto "kaikki", neljäs
sivu on tyhjä "ei mitään"], _poaskoja_ [lehmän kynsikoperoista tehdyt
pelauspalikat], _kyykkipoalikoita_ [Leikkipaikat, joita lapset
käyttävät pirtin lattialla, aikuiset pelaavat kesällä ulkona] ja
_valopuikkoja_ [pärepuikkoja, joita pudotetaan kourasta koko kasa
kerralla lattialle ja siitä koetetaan onkia erilleen, niin etteivät
toiset puikot liikahda. Toiset puikot lovettomia, toisissa lovia 1-25.
Puikko, jossa on 10 loukkua, on keisari, 15-loukkuinen on Iivana,
25-loukkuinen kuningas] sekä konstiesineitä, _vanginlukkoja_. Tytöille
taas laitetaan vaatteista nukkia, joilla he aikaansa kuluttelevat.
Isompana saavat he neulan ja rihmaakin, jotta voivat itse opetella
ompelemaan "kukkasilleen" pukuja. Poikasienkin peleihin he saattavat
ottaa osaa: poaskoilla leikkimiseen, valopuikkojen onkimiseen,
rinkeleillä kaupantekoon ja muihin -- Leikkikalujaan säilyttävät lapset
tuohesta tehdyissä _lapin vakoissa_ sekä tuohesta taikka päreestä
valmistetuissa vakkasissa, _kukaisskorpissa_.
Lapset ovat vanhempien käskyvallan alaisia. "Sitä vassehan se moamo
lapsen soa, jotta iestäh käsköy" ja "toatto on lapsen herra", sanotaan.
Äiti onkin lapselle "puoli jumaloa" eli "moallini jumala". Lapsen pitää
niin kuulla äitiä ja uskoa, että "min moamo lupaa, sen Jumala antaa,
mutta mitä moamo ei lupoa, sitä jumalakana ei anna." Niin "kal'l'is" on
äiti. Mutta isä ei ole niin arvokas, vaikka onkin "lapsen herra".
Lasten pitää häntä taas pelätä, sillä "toatto on päivästoarosta"
(staarosta, kylänvanhin) eli jokapäiväinen "sutja", tuomion antaja ja
toimeenpanija. Lasten täytyy aina pelätä, "kun on päivästoarosta
koissa". Vastoin vanhempain tahtoa ei ole hyvä tehdä milloinkaan, ei
aikuisenakaan. Sillä vielä kolmekymmentä vuotta kuolemansa jälkeen
saattavat vanhemmat "moaemästä" vaikuttaa lapsen elämään joko auttaen
tai häiriten. Varsinkin tottelematonta lasta he "upottavat". Sillä
"verivanhemman kosto on niin kova, se kolmekymmentä vuotta voi
upottaa... veri kostuo huutoa".
_Ohranjyvän_ päivässä lapsi kasvaa ja jykenee, samoin taas ihminen
vanhetessaan ohranjyvän päivässä vanhenee ja kepenee, "ku imehnini
alkaa vanheta ta lihat lanketa".
Kahteentoista vuoteen asti pidetään lapsia tavallaan sukupuolettomina
olentoina. Sillä siihen asti voidaan antaa siskojen ja veljien nukkua
samoilla sijoilla, mutta kaksitoista vuotta täyttäneitä ei enää saa
samalla tilalla makuuttaa. Äiti taas ei saa kuutta vuotta vanhempaa
poikalasta vieressään vuoteella lepuuttaa.
Kuuteentoista vuoteen saakka on lapsi alaikäinen, hänellä on vielä
"moamon nännimaito suupuolessa". Siihen asti pitää vanhempien vastata
hänen tekemistään synneistä ja pahoista töistä. Isä ja äiti joutuvat
niistä tilille, sillä
"Min laps' loatiu,
sen vanhempi vastoau."
Mutta kuusitoistavuotiaasta lähtien on lapsi itse teoistaan
vastuunalainen.
Vasta viidenkolmatta ikäisenä on "naisimehnini täyvessä mielessä ta
kasvussa". Mutta miehellä on täysi voimansa ja vartensa jo
kaksikolmattavuotisena, joskin hänellä on täysi mieli vasta
kolmikymmenvuotiseksi päästyään.
"Siitä ei enämpi tarvitse vuottoakkana, jotta mieli lisäytyy".