Ensimmäiset elinpäivänsä saa pienokainen viettää _vakassa_, päreistä
punotussa korissa. Isän on laadittava vakka, mutta jos isä ei ole
kotosalla, pyydetään risti-isää taikka isoisää taikka jotakin muuta
sukulaista sen punojaksi. Vierailla ei lapsen vakkaa juuri mielellään
teetetä, sillä jos tekijä sattuu olemaan pahantapainen mies, tulee sen
laatimassa vakassa makaajastakin samanlainen. Nuoret äidit voivat myös
noutaa ensimmäiselle lapselleen kotoaan omalta äidiltään vakan, jossa
tämä on pienoisiaan tuuditellut. Tätä tapaa ei kyllä oikein mielellään
käytetä, siitä kun on seurauksena, että nuorille syntyy enemmän
tyttölapsia. Jos taas lasta nukutetaan lapsen isänäidin vakassa,
saadaan enemmän poikia. Vakkaa ei saa punoa selkä- eikä sydän päreistä,
sillä niistä tulee makuusija "kateellini", niin ettei lapsi kasva, vaan
tehdään se sydän- ja selkäpäreitten välisistä hyvistä, tasaisista
päresuikaleista. Ne, jotka osaavat, kutovat viistopujotusta,
_sipalisteille_, tuohikontin tapaan, ja reunustavat vielä
yläsyrjän kahden puolen tuohinauhalla, jonka ompelevat kiinni
petäjänjuurisiteellä.
Vakassa makuutetaan pientä tavallisesti kuusi viikkoa. Sen jälkeen
vaihdetaan vakka _kätkyeen_, joka on matala neliskulmainen laatikko,
laudoista tehty. Nuorilla taikka hihnoilla ripustetaan se orteen
heilumaan. [Nykyään käytetään jo myöskin lattialla heilutettavia
jalaksellisia kehtoja.] Kätkyt, samoin kuin vakkakin, on tehtävä isän
taikka edellämainittujen sukulaisten. Heiniä taikka olkia käytetään
"perinöissä", patjoissa, pehmikkeinä. Kun lapsi otetaan kätkyestä,
pannaan patjain sisus kuivumaan ja sijaan työnnetään uusia.
Kätkyen jalkapuoleen pistetään kolme kiveä, valkeita tiellä löydettyjä
"sälöjä, joita on ukonpilvistä kirvonnut". Silloin ei kätkyen eläjään
tartu paha. Kun lapsi rupeaa ymmärtämään, "malttamah", sidotaan hihnaan
kätkyen yläpuolelle leluiksi, "kukkasiksi", tiukuja sekä muita helyjä,
mitä sattuu olemaan. Niillä lapsi "kukaisteloo ta viihtyy". Mutta jos
luullaan lapsella olevan _itettäjän_, pitää kätkyeen asettaa hänen
varalleen erikoisia esineitä. Poikalapsen pieluksiin pistetään
verkonkudelma pärepuun sydämestä tehtyine pikkuisine kalvosimineen ja
käpyineen sekä pieni jousipyssy pulikkoineen viritettynä, valmiina
ampumaan. Tyttölapselle taas laitetaan pieni päreestä tehty kuosali
[kehräpuu] värttinöineen ja kuosalin päävaatteineen. Nämä laitetaan
illalla muiden maatessa, ja vielä ripustetaan isän housut, puksut,
pirtin oven yläpuolelle. Kun sitten paha "itettäjä" saapuu, rupeaakin
se aseilla työskentelemään, ja silloin itkettämishomma unohtuu. Kun
itkettäjää näin pidetään kolme yötä muussa toimessa, ei se enää saavu.
Jos pienoinen on otettava mukaan naapuriin taikka työmaille taikka
etemmäksi vierailulle, kuljetetaan häntä makuuvakassa kainalossa. Vielä
puolivuotisenakaan ei uskalleta vakatta kuljetella, kun pelätään, että
nivelet menevät sijoiltaan.