Napanuora leikataan keritsimillä [niitä keritsimiä ei saa milloinkaan
laskea pöydälle, pöytä kun on "jumalan kämmen"], ja jätetään tynkää
noin pari tuumaa. Se sidotaan noin tuumaa etäältä ihosta -- "siltä niin
ylähäkkäli leikatah ta sivotah, jotta tuloo tervehemp vatsa lapsella"
--, ja siteeksi otetaan kolme liinankuitua sekä kolme moamon hivusta,
yksi otsalta ja yksi kummaltakin ohimolta. Kun side on hieno, lähtee
tynkä rutompaan irti. Irtautunut tyngänpätkä on pantava semmoiseen
paikkaan, jota ei koskaan liikutella, sillä jos navantynkä joutuu
liikuteltavaksi, rupeaa sen entisen omistajan napakin liikkumaan ja
tuottaa hyvin ankarat vatsanvaivat. Tavallisesti kätketään navanpätkä
multimuksiin karsinaan pirtin alle.
Lapsen ensimmäisissä pesuissa tehdään monet varokeinot ja taikomiset,
jotta pienoinen vastedes elämässä menestyisi. Synnyntäsijalla lasta ei
pestä, vaan pesut ja kylvetykset toimitetaan vasta saunassa samalla
kertaa äidin kanssa.
Ensimmäiseen pesuveteen pannaan kolme viiden kopekan hopearahaa ja
kolme rautanaulan kantaa, kolme ohran jyvää sekä kolme koiranpaskaa
poimittuna kolmelta mättäältä. Jokaisella näistä on oma tarkoituksensa.
Rahat saattavat rikkaaksi, rahan viljelijäksi eikä hävittäjäksi,
rautanaulain kannat tekevät tavaran tallettajaksi ja ohranjyvät
kasvattavat lihavaksi ja terveeksi, ja mättäältä poimitut aineet
suojelevat kaikelta pahalla ja kadehtimiselta. Eikä lapsen pesuvesiä
saa ilmitulolla kiehutella, jos tahtoo huolehtia, ettei pestävästä tule
pahantapainen. Sitten pikkuista kylvetellään ja valellaan. Vastasta
taitellaan pehmeitä latvalehviä pikkuiseksi _lapsenvastaksi_, jota ei
saa väännetyllä vitsalla sitoa. Ennen kylvettämistä ottaa poapo vettä
kolme kertaa kouraansa ja valuttaa kyynärvartta myöten kyynärpäästä
polvilla makaavan lapsen selkään ja sanoo:
"Laps' ylähäks,
ves' alahaks,
pyhä Pohorotsha peän peällä!"
Kylvettämään ruvetessaan nostaa poapo vastalla kolmasti vettä lapsen
selkään ja sanoo:
"Vasta selän peällä,
pyhä Pohorotsha peän peällä.
vassan lehti vahvistamah,
koivun lehti kossuttamah!
Neitsyt Moarie emoni,
rakas äiti armollini,
tuo hiemalla hikie,
kanna kauhalla väkie,
väkie väsymätöintä,
polveh puutumatointa,
jotta jalka jaksais käyvä,
polvi polkie kykenis
luillah lutelomah,
suonillah soutamah,
jaloillah japsamah --
ihoh alatshomah,
varsin voattehittomah."
Samalla varatulla vedellä pestään lapsi kolme kertaa, jäännös vain
jätetään tallelle altaaseen, ja seuraavalla kerralla lisätään siihen
uutta. Lopuksi pesuvesi kaadetaan saunan lattian alle. Jalkoihin
tallattavaksi ei lapsen pesuvettä saa heittää muulloinkaan, vaan
viskataan se jonnekin huoneiden sillan alle. Jos äidillä on semmoinen
vaiva, että "pojat järkiäh kuollah", pitää lapsen pesualtaana käyttää
_tervarenkiä_, sankoa, jossa on pidetty tervaa. Jotkut pesevät lasta
_lehmänrieskalla_ [rieskalla maidolla], jotta pienoisesta kasvaisi
"lauhaluontoni".
Ensi kerran pestessään on poapon myös huolehdittava pienoisen pään
muodosta. Muutamilla "on peä niinkuin neliönä palana olis", ja se pitää
koota. Toisilla taas on syntyessä pää pitkä ja vielä otsapuolella
päälaessa oleva _sulavaini_ on "kokonah kahallah, ni jotta sormi
mänöö." [Kun sulavainen on iso, ei lapsi rupea kotvaan puhumaan. Sitten
vasta kun sulavainen on kasvanut umpeen, alkaa lapsi puhua. Eikä
sulavainen saa jäähtyä. Pelkästään siitä, että sulavainen pääsee
jäähtymään, saa lapsi kovan taudin. Pitää sentähden aina pitää katetta
sen peittona.] Siksi pitääkin poapon joka suunnalta käsin hiljalleen
painella, jotta pää ei jäisi "levälläh", vaan tulisi siitä "tasani ja
pyörie niinkun nyplä. Se on siitä kaunis". Samalla lapsesta myös tulee
"lujapäini, jottei kohtoa ni mikänä kohelma". Pyöreäksi ja kauniiksi
muovaeltu pienokaispää kääräistään sitten _paikkaan_, huiviin,
huivinkolkat asetetaan lapsen rinnalle ja lapsi kapaloidaan.
Ensi pesua toimitettaessa on lapsi myös _mitattava_; pienoisen pituus
määrätään vaaksoin ja koetellaan kyynäsvarrella. Terve täysiaikainen
lapsi on poapon _käsikyynärän_ pituinen. Samalla myöskin _vartaloa
mitelläh_, jotta lapselle saataisiin sekä vasen että oikea puoli yhtä
pitkäksi. Mittaillessaan asettaa poapo pienokaisen poikkipuolin
polvilleen, selkä ylöspäin, ja koettaa, ulottuvatko taakse taivutetun
vasemman jalan kantapää sekä oikean käden etusormi kosketuksiin
keskenään. Samalla tavalla taas tarkastetaan vasenta kättä ja oikeaa
jalkaa. Jos jommankumman puolen jäsenet eivät yletä toisiinsa,
hierotaan saippualla, "mudan kera", ja venytellään jäseniä, kunnes ne
käyvät yhteen.
Sen jälkeen on vielä _vatsha kohoteltava_. Lapsi käännetään selälleen
ja vatsaa kohotellaan käsin joka suunnalta "napah päin", "jotta napah
kokoutuu kaikki suonet, jotta napa peäshöy löyhemmällä ta napanahat
liikkumah".
Sitten saatetaan lapsi vaatteisiin. Jos lapsi on huononnäköinen,
_huonokuntoni_, niin sitä kädellä taputellaan, kun se on saatu
vaatteisiin, jotta veret pääsisivät liikkeelle. Suustakin imetään
henkeä, jos lapsi on tupehuksissa. Ensi kerran paitaa päälle puettaessa
käärii poapo sen käteensä "tukkuh", sylkäisee kauluksen reiästä paidan
läpi lattialle ja sanoo:
"Uusi uuveks,
voate vanhaks,
lapsi terveheks!"
[Uudesta kankaasta ei lapselle tehdä paitaa eikä muitakaan vaatteita,
muuten tulisi lapsesta paha vaatteen kuluttaja. Mutta kun tehdään
vanhasta vaatteesta, tulee lapsesta vaatteen säästäjä, varova
käyttäjä.]
Poikalapsen kapalovyöksi pitäisi panna isän _paitavyö_, ihopaidan
päällä pidettävä vyö. Siitä se paremmin miestyisi, sillä
"Millä vyöll' on iso vyötty,
sill' on poikakin kapaloitu."
[Arkaa miestä kiusoitellaan: "Eipä silma olekana miehen vyöllä
vyötty."]
Mutta naisen vaatteisiin ei millään ehdolla saa poikalasta laittaa, ei
varsinkaan naisen liinaa eikä lakkia asettaa päähän. Siitä tulisi niin
arkaluontoinen, että jäniksiäkin pelkäisi. Tyttölapsi taas kapaloidaan
äidin _kuosalirihmalla_ taikka _hivusrihmalla_, jotta tyttö tulisi
äitiinsä.
Lapsen kynsiä ei saa siihen asti, kun se rupeaa kävelemään ja
puhelemaan, millään teräkalulla leikata, muuten lapsen ikää lyhentäisi.
Äidin on tapana vain puremalla nitistää ne lyhemmiksi ja sylkeä
suustaan lapsen "sisälöh", poveen, josta saavat karista lattialle. Eikä
lapsen hiuksia saa leikata, ennen kuin lapsi rupeaa puhelemaan; näin
alkaa se sukkelammin puhella. Joskus pidetään pitkätukkaisena
kolmivuotiaaksikin. Ei myöskään saa pienen lapsen päästä tappaa täitä;
jos tappaa, ei lapsi opi puhumaan, vaan jää mykäksi.
Kun lapselle ensi kerran annetaan rintaa, sanotaan:
"Tätä on syönyn sukus, syntys
ta helie heimokuntas,
tätä rupie siekin syömäh!"
Kuusi pyhää vain saa lasta rinnoillaan ruokkia -- vuodessa on neljä
pyhää eli paastoaikaa: joulu, suurpyhä, Petriin pyhä ja Spoassun pyhä
mutta seitsemänneksi, siis noin puolentoista vuoden kuluttua, on jo
_vierautettava_; mutta jos lapsi on syntynyt juuri suuren pyhän edellä,
saa imettää vain vuoden verran, sillä kahden suuren pyhän yli ei lasta
saa imettää. Jos imettää yli määrän, tekee niin suuren synnin kuin
syöttäisi lapselle omaa vertansa, sillä maito on silloin jo muuttunut
vereksi. Saadakseen vierauttamisen jälkeen maidon erittymisen loppumaan
menee äiti katajikkomäelle, kohottaa kolmen yksikantaisen katajan
juuren ylös, ripsuttaa rinnoistaan sen alle maitotilkkasen ja jalallaan
painaa juuren paikoilleen. Sitten ei enää "täyvy" rinnat. -- Kolmea
vuotta nuoremmalle lapselle ei saa antaa lihaa, sillä se on synti,
räähkä, ja lisäksi siitä on seurauksena, että lapsesta tulee
pehmeäkielinen ja huonopakinainen.
Mutta äidille on vaarallista, jos lapsi sattuu kuolemaan _maitosuulla_,
s.o. kuolee saamatta suuhunsa mitään sen jälkeen, kun on rintaa annettu
-- siksi pitääkin heikolle lapsukaiselle, jonka kuolemista pelätään,
aina heti imettämisen jälkeen antaa suuhun vettä. Muussa tapauksessa
voi lapsi viedä äidin maidon mukanaan manalle, niin ettei sitä enää jää
vasta syntyville siskoille ja veljille. [Samoin vie lapsi lehmän maidon
manalle, jos sitä on viimeksi jäänyt suuhun kuoleman sattuessa eikä ole
huomattu antaa vettä.] Jos on näin ikävästi sattunut, on maito
päästettävä manalta. Käydään rannasta vettä noutamassa, valetaan sitä
seulan läpi kolme kertaa astiasta toiseen kolmella kynnyksellä, vajan,
sintshin ja pirtin, sitä juotetaan, sillä valellaan ja sanellaan:
"Tule, maitoni, manalta,
tavoin toisin tuonelasta,
torvin toisesta talosta,
alta kylmän kynnyshirren,
alta kauhien katajan!
Ei maito manalla jouva,
emon tuoma tuonelahan,
maito moalla tarvitahan,
emon tuoma tässä moassa,
tuolta tuonelan kojista,
kalmalaisen karsinasta."
Sitten kun lapsi alkaa "kyhöytyö käsih", päästetään hänet eikä "enämpi
kapaloija". Jo pienenä saattaa huomata, mitä lapsesta on tuleva. Mitä
lapsi itsestään alkaa "kysyö ta loatie" taikka mitä pakinaa
ensimmäiseksi pitää, niin sen työn raataja hänestä tulee. -- Jos taas
lapsi oppii "moamon" sanomaan ensiksi, saa äiti seuraavalla kerralla
tytön, mutta pojan, jos lapsi "toattoa" ensiksi yrittelee.