_Roshentsha-sijalla_ makaa lapsivaimo varojaan ja terveyttään myöten,
toiset enemmän, toiset vähemmän aikaa. Synnyttämisen tapahduttua on
kyly heti pantu lämpiämään ja _roshentsha_ [ven. rozhenitsa = lapsen
synnyttäjä], lapsi-vaimo, muuttaa pienoisineen sinne. Poapo on häntä
saattamassa, ja vaimolla on senpäiväinen kokonainen _leipä_ oikeassa
kainalossa. Kylyn kynnyksillä haukkauttaa poapo, seisoen saunan
sisäpuolella, leipää kolme kertaa lapsivaimolla, joka seisoo kynnyksen
ulkopuolella. Vaimon haukatessa sanoo poapo "löylyö vassaten":
"Löylyni, Jumalan luoma,
hiki vanhan Väinämöisen,
sala nuoren Joukahaisen,
elä, löyly, luokseni tule,
lämpöni lähellä käy!
Mie olen, raukka, roajanaini,
vierona, vianalani.
Mäne simoina sisällä,
mennä vatshah vajuo,
kipehillä voitehiksi,
vammoilla valinvesiksi,
pahoilla parentimiksi."
Kylyyn tehdään äidille makuutila _lattialle_ taikka _lautshalle_,
sitten yöksi _lauteille_, jos kyly alkaa jäähtyä. Olkia ja muita
vaatteita, mikäli niitä on, pannaan vuoteeksi, joskus vielä alle
_miehen paita tai alushousut_, jotta vasta sikeytyisi etupäässä
poikalapsia. Lapsen sija laitetaan vakkaan äidin "reunaan" taikka, jos
kyly ei ole oikein lämmin, lautsalle. Tilalle pääpohjiin pistetään
keritsimet. Heti kun äiti lapsineen on saatu saunaan, on se
"varotettava"; kierretään koko kyly, samoin kuin edellä synnytyssijalla
äiti ja lapsi, tulisin lapintorvin, kirvein ja Neitsyt Marian kuvin ja
luetaan samat varaussanat. Sen jälkeen asetetaan kirves kynnyksen
eteen, kylyn "seämeh", terä ulospäin, ja sanotaan:
"Hospodi plahoslovi,
Spoassu ta pyhä Pohorotsha,
olkah yöllä ympärillä,
päivällä peän peällä,
varomah, varjelomah,
vassen kohti vassuksie,
kohti kaikkie kovie."
Kylyssä heti äiti lapsineen kylvetetään, ennenkuin pannaan makaamaan.
Kylpyvettä ottaa poapo ensin kolmasti kädellään äidin päähän ja sanoo:
"Vesi puhas, Jumalan luoma
pesömäh, puhastamah!"
Sitten poapo ropsaa kolmesti veteen kastetulla vastalla vaimoa sivuille
ja sanoo:
"Löylyni, Jumalan luoma,
hiki vanhan Väinämöisen j.n.e."
minkä jälkeen jatkaa:
"Puun löyly, kivosen lämmin
monesi' on hyvästä tehty,
usiasta siunoailtu,
havupuista hakkoailtu,
puhki lautojen lioista,
puhki lattian lioista,
puhki kiukuon kivistä,
puhki saunan sammalista.
Yks on loukko ikkunassa,
toini reikä reppänässä,
kolmas olkohot ovessa.
Mäne tuulen tuuviteltavaks,
vilun ilman vietäväks,
ahavan ajeltavaks!"
Sen jälkeen kylvetetään lapsi samalla tavalla.
Jos hoidettavat ovat tavallisessa kunnossa ja nukkuvat rauhallisesti,
niin voi poapokin yöllä nukahtaa. Mutta _yksin_ ei saa hoidettavia
koskaan kylyyn jättää, _ei hetkeksikään_. Kun ei pienoistakaan ole
vielä "rissitty", ja äiti myös on "vian alani", ovat he molemmat
"hellimmyölläh", joten paha heihin helposti tarttuu, "pristaaniu". Jos
poapon on poistuttava kylystä, on jonkun muun tultava siksi ajaksi
sijaan. Kolme vuorokautta on äidistä näin huolehdittava, sillä sen ajan
kuluttua käy pappi kylyn ovelta hänelle antamassa _malitun_, lukemassa
siunauksen. Mutta pienokaista on vielä edelleen vartioitava.
Tämän jälkeen muutetaan pirttiin. Sinne tultaessa on kysyttävä
olinsijaa talon taatolta ja maamolta, kydyiltä ja nadoiltakin, kaikilta
muilta aikuisilta, paitsi lapsen isältä (puhe on miniästä). Poapo, joka
kantaa lasta ja astuu edellä, sanoo:
"Meillä on teällä perehen liseä. Sopiuko tänne? Suvaitshooko
vanhemmat?" Sitten vie poapo lapsen anopille syliin ja lapsen äiti
kumartaa hänelle jalkaan ja sanoo: "Rupie, moamosen, hoitamah ta
katsomah niinkuin omoa lastas!" Samoin kumartaa nuori äiti talon
taatollekin, jopa kydyille ja nadoillekin.
Pirtissä saa lapsivaimo sijan sängyssä taikka lattialla
_tshuppupuolessa_. [uuniseinän puoli pirttiä] Lapsivasun nostaa anoppi
"kivikiukaijen korvasilla" _kosinolle_ [kiukaan kupeessa kaappi, josta
rappuset sillan alle karsinaan] taikka, jos pirtti on kylmä, kiukaalle.
Talvisaikaan laitetaan äidillekin makuusija kosinolle. Ennen
savupirteissä oli tapana asettaa lapsi vakkasineen kiukaan eteen
hinkalolle [liedelle] lattianpuoleiseen päähän. Siitä vanha
arvoituskin: "Mi on heikko hinkalolla?"
Kuuteen viikkoon ei lapsen eikä äidinkään vaatteita saa _ulkona_
kuivata eikä _järvessä_ huuhtoa. Ilmassa kun kaikki pahat "vintiet ta
kirot" kulkevat, niin voivat ne tarttua vaatteisiin ja niistä ihmisiin.
Samoin taas järvestä saattaa kaikenlainen paha hinkautua, vesien mukana
kulkeneet kirot ja muut. Vaatteet kuivataan joko pirtissä, taikka
useimmin kylyssä, jota ensi viikolla lämmitetään joka päivä kahdesti,
ja samoin kahdesti maamoa lapsineen käytetään kylyssä [toisella
viikolla kerran päivässä]. Mutta äkkilämpimässä, "äkiessä", ei lapsen
vaatteita saa kuivata, muuten tulee ajoksia ihoon; ne kuivataan vain
vienossa lämpöisessä.
Ihan ensimäiseksi synnytyksen jälkeen annetaan äidille rommia, jonka
sekaan pintapäreellä poltetaan _sokeria_. Sitten kiehautetaan maitoa
sekä keitetään rossalaa, kalalientä.
Jos vaimo kuolee lapsivuoteeseen, ei hänelle _tsharstvoa_ eli taivasta
näytetä, hän kun on "reähkähini", mutta ei hän kadotukseenkaan joudu.
Eikä häntä haudattaessa käytetä kirkossa. Omat itkuvirretkin hänelle
valitetaan. Esim:
"Ei annas Spoassusen onnakko
autuohie avoeloksie asettelis armahissa syntylöissä,
kun alahaisilla sijoilla oloaikasina
armas Spoassusen ilmojen peältä alennutteli,
kun äijän pikkaraisie aikomaisie
armahien ilmojen peällä asetteli ta äijän seäteli.
Ei asninnun niiltä alahaisilta sijasilta
aijan yleneksennellä aijan pikkaraisie
aikomaisie aijan silmittelömäh.
Niin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani
ottamaiseni olkasijaiset,
kun oimun alahaisilla olkasijasilla olo-aikasina oimun puuvutteli
orhie Spoassusen ilmojen peältä.
En voi oivellella, oneh vartuoni, onnakko
orhie Spoassusen ei antele oimun avokkahie
osaeloksie orheis syntylöis oloaikasina,
kun oimun pikkaraisie ottamaisie
ilmojen peällä oimun seätelyaikasina
orhie Spoassusen ilmojen peältä
oimun puuvutteli orheih syntylöih."