Poapona, lapsen synnyttäjän hoitajana, on tavallisesti joku vanhahko
naishenkilö, useastikin leskiakka, joka on niihin toimiin tottunut ja
tietää, mitä milloinkin pitää tehdä, osaa kylyssä käytellä, kylvetellä,
valella, tehdä tarpeelliset varaus-temput ja loitsut lukea. Joskus vain
hätätilassa ottavat vaimot nuoren naisen, jonkun hyvän tuttavansa
poapoksi, mutta silloin pitää olla synnyttäjän äiti tai anoppi poapoa
opastamassa hänen toimiessaan. Mikään pahantapainen taikka pahasanainen
ihminen ei poapo saa olla, sillä
"Puoli lasta poapohos,
toini ristimoamohos."
Poapoksi pyydetty ei saa kieltäytyä, sillä se on niin arvokas, "kallis"
toimi. Jopa pitäisi mennä niin kiireesti, että "puoli jalkoa kengässä,
toinen kengättä."
Synnyttäminen toimitetaan tavallisesti _läävässä_ ja useinkin
_lammaskarsinassa_, joka on "aivan niinkuin sitä varten". Siellä on
lämmin talvellakin, ja sinne saavat synnytysliat jäädä. Synnyttävät
eräät kyllä nykyään pirtissäkin ja gornitsassa. Mutta monesti tapahtuu
kesäiseen aikaan synnyttäminen myös metsässä, joko lehden riivinnässä
taikka heinäniityllä oltaessa, usein myös järvellä kalalla oltaessa
taikka kalasaunalla, jopa joskus talvellakin kalanpyynnissä järven
selällä jääverkkoja kokemassa. Useasti ovat lapsensaajat _yksinään_
synnytyshetkellään, ja pitäisikin silloin olla yksinään. Lapsi pitäisi
saada niin huomaamatta, "salakkah", ettei kukaan, varsinkaan miehet,
siitä tietäisi, ennenkuin se on syntynyt. Sen helpommaksi käy silloin
lapsensaanti. Siksi pistäytyvätkin vaimot kaikessa hiljaisuudessa
lammaskarsinaan ja palaavat sieltä pienen itkevän tulokkaan kanssa.
Mutta jos on vaikeat lapsensaannot, silloin täytyy ilmoittaa asia
muille, jotta tiedetään olla apuna. Synnyttäessään on vaimo maassa
polvillaan ja nojaa ryntäillään johonkin käsien alle asetettuun
korokkeeseen.
Synnyttäessä on avattava kaikki napit vaatteissa sekä umpisolmut, ja
palmikot on riitsittävä hajalleen. Sillä umpitukkaisena ja vaatteet
napitettuina on synnytys vaikeampi, ja se voi aiheuttaa, että
lapsestakin tulee huonopuheinen eikä se rupea niin ruttoon pakajamaan.
Mutta vyölle on paljaalle iholle kiinnitetty miehen tuppivyö (ei
tuppea) miehen tietämättä, vieläpä vanhaa nuotanpoven latvaa. Jo jonkin
aikaa ennen synnytystä on vaimo niitä salaa kantanut sekä pitänyt,
niinikään salaa, vasempaa hiuspalmikkoaan hajallaan lakin alla
ohimollaan. Siitä ei kukaan tiedä eikä osaa vahingoittaa synnyttäjää
eikä syntyvää.
Mutta kun synnyttäminen on vaikea ja käy kovin pitkälliseksi, ovat
poapot ja muut apuna, ja silloin käytetään monen monituisia keinoja
sekä tapoja, loitsuja ja taikoja.
Niinpä otetaan leipätaikinasta palanen kolmesta kohden, niistä
leivotaan kaksi rieskaa, jotka uunin jouduttua hiilille uunin suussa
paistetaan; niitä sanotaan _rehennysrieskoiksi_. Ne kierretään
_vajojen_, rappusten kolmannen askelman ympäri kolmesti, kaksi kertaa
myötäpäivään, yksi kerta vastapäivään. Kun sitten rieskat syötetään
lapsensaajalle, on synnyttäminen helpompi. Mutta jos tämä keino ei
auta, noudetaan rannasta vettä synnyttäjän miehen vasemman jalan
kengällä. Vesi lämmitetään ja valetaan läpi kolmesta oven sakaran
reiästä, sitä annetaan vaimolle kolme ryyppyä ja häntä valellaan sitten
samalla vedellä. Tämä temppu on vielä tehoisampi, jos valettaessa on
asetettu vaimon pään yläpuolelle tammahevosen länget vastahakaan,
patjapuolet ylöskäsin, rinnus avattuna. Ellei tästäkään ole apua,
käydään riihen perästä kolmas _laihopartinen_ sekä periseinän raosta
kolme jyvää. Sitten haetaan rannasta vettä, veistetään riihenparresta
kolme lastua, yksi paikastaan, ja ne pannaan veteen, joka kiehautetaan
samasta parresta pilkotuilla puilla. Sen jälkeen lasketaan vielä vesi
kolme kertaa pirtin savutorven lävitse; joku kiipeää katolle kaatamaan,
toinen pitää astiaa alla. Riihen seinästä otetut jyvät annetaan
lapsivaimolle suuhun, sitten hänen on juotava päälle kolme kulausta
tätä vettä, jolla vielä lopuksi valellaan vaimoa ja loitsitaan:
"Ken lienöö katehin katshon,
silmin kieroin keksin?
Kenen ollet mielin smietinnöissä,
ajatuksin arveluissa,
kielet, mielet kotih, ajatukset alla vyön!
Onnakko silma on
sijottu sijarikoilla --
pantu naisen palmikoilla?
Vain kun peäsnen peästämäh.
selkien selittämäh,
kyllä peäset päästämättä,
selkiet selittämättä,
keriet kerittäjittä.
Ken lienöö siton,
se selittäköh!
Oi ukko, ylijumala,
voari vanha taivahaini,
taivahallini jumala,
tuo miekka mieluhini
käteheni oikiehe,
jolla liiat leikkoalen,
kaikki pahat pois panen.
Ukko pilvien pitäjä,
hattarojen hallitsija,
tuo'os kultani kurikka
käteheni oikiehe,
revi reikä reppänäksi
niinkuin ilman ikkunaksi,
käyvä suuren, käyvä pienen,
kulkie vähäväkisen.
Ota luukku luhtin suilta,
takasalpa pois porota,
peästä mailla matkamiestä,
pikkusormista pihalla!
Neitsyt Moarie emoni,
rakas äiti armollini,
koprin helmas kokuo,
käsin keäri voatteheis,
riehto aituja revitä,
viieltä vitshasväliltä.
Tule tänne tarvittaissa,
käy tänne kutshuttaessa!
Ei tänne kutshuta syyttä,
ei tahota tarpehetta,
kun asjoih avullisih,
töihe tarpehellisih.
Tuo viikate Virosta
käteheni oikiehe,
millä neien sivuja sivellä,
käyvä suuren, käyvä pienen,
kulkie vähäväkisen.
Pois poikani povesta,
lapsi vaimon lantehesta
niin kiukoin kirvokkah,
kuin vesi kiukoasta kirpuou,
eli vesi korvosta koatuu.
Neitshyt Moarie emoni,
rakas äiti armollini,
tuo sie kiiskiltä kinuo,
matikalta nuljuksie,
kontin kielellä lipuo
tämän pulman purkajaksi,
rietteien revittäjäksi,
kivun kiinniottajaksi,
ylitse katehen mielen,
hyvänsuovan mieltä myöten,
pahansuovan päitshe mielen.
Jumala peästä kahta huonuo erilläh,
kuun tieten, päivän tieten,
imehnisten tietämättä!"
Synnytyksen pitkästyessä valmistetaan väkivesiä monella muullakin
tavalla. Lasketaan vettä _käärmeen ketun_ lävitse, _pissalin_ [pyssy]
lävitse, _umpipuun_ lävitse, _loukkoskammin_ lävitse, kolmen _skeäkän_
[ovenvedin] lävitse, _pöydän jaloista_, rukin _rullanrauvoista [rukin
nukkahaarukka] ja kylyn kiukaasta_. Kylyn kiukaan läpi valeltaessa
asetetaan kiukaalle kivien väliin kaivettuun reikään vasta tyvelleen,
side irroitettuna, ja siitä vastan lävitse vesi kolmesti vuodatetaan.
Kaikkia näitä vesiä käytetään, kuten riihenparsivettäkin:
juotetaan ja valetaan loitsujen kera.
Kun vaimo riisuutuu valettavaksi, ei hän saa ottaa vaatteitaan
ylöskäsin pään ylitse, vaan alaspäin jalkojen kautta. Sitten on
synnyttäminen helpompi.
Mutta kun ei apua tahdo tulla, voidellaan vaimon peräosia _mer'ajulla_.
Taikka voi joku hyökätä äkkiä sisään "kiivahalla luonnolla" ja
"pelästyttää" lapsensaajan sanoa paukauttaen jonkin kamalan tapauksen,
jonkin oman keksimänsä valheen. Kun synnyttäjä siitä pelästyy, tapahtuu
asian kehitys nopeammin. [Nykyään isä toisinaan perillisensä tuloa
odotellessa panee samovaarin kiehumaan ja keitonkin tulelle ja
kehoittelee tulijaa: "Ku lienet miehenpuoli, ni kiirehi yksillä ruoilla
ta tshäijyillä!"]
Kun lapsi on syntynyt ja otetaan ylös, sanotaan:
"Elä kuren iät, karen iät,
harmoan havukan iät!
Kasva pinon pituoks,
hoasjan korkevuoks!
Poikie ison sijalla,
lasta vanhemman jälillä!"
Tämän jälkeen kääritään lapsi isän likaiseen paitaan, jotta hänestä
tulisi hyväntapainen ja isän luontoinen. Varoiksi pahaa vastaan pannaan
kääröön _keritshimet_ sekä pyhän _Pohorotshan_ kuva [Neitsyt Marian
kuva]. Sitten lasta _suulassutetaan_ [lapsen suuta painetaan
kantapäähän] äidin vasempaan kantapäähän kolme kertaa, jotta lapsesta
tulisi äidilleen kuuliainen. Ja vielä kierretään pienoista äidin jalan
ympäri kolme kertaa, jotta se seuraisi äitiänsä. Tämän jälkeen pannaan
käärö äidin viereen ja kierretään sekä äiti että lapsi _tuleen
sytytetyllä lapintorvella_ [kolme selkäpärettä asetettu torvelle],
_kirveellä_ (tai viikatteella) ja _Pohorotshan_ kuvalla, jotka kaikki
ovat samalla kertaa samassa kädessä. Kolme kertaa tavallisin menoin
kierretään ja sanellaan:
"Aian rautaisen rakennan,
teräksiset panen seipähät
varomah, varjelomah
vassen kohti vassuksie,
kohti kaikkie kovie.
Neitsyt Moarie emoni,
rakas äiti armollini,
sie olet vanhin vaimoloista,
ennustaja ensimäini,
varo kaikki vahinkoista,
varo ta i varjele!
Tule huonon hoitajaksi,
viallisen voitajaksi!"
Pyhänkuva ja kirves (tai viikate) pannaan äidin pääpohjiin pieluksiin,
jotta ei paholainen voisi tehdä tuhojaan. Äiti kun on silloin
"hel'l'immyölläh".
Vielä pitää äidin itsensäkin varata lastaan silmäyksiä vastaan. Kolme
kertaa hivelee hän oikealla kädellään lapsen kasvoja ylös käsin. Sitten
tiristää äiti rintamaitoa pienille kasvoille. Siitä lapsi kasvaa
kauniiksi ja kaikille mieluisaksi. Samalla on maidolla peseminen
varauksena pahoilta silmiltä. Ei synnyntäsijalla eikä kohta jälkeenkään
saa pienoista näyttää muille kuin hyville tutuille. Pahaverisille ja
pahantapaisille ei ensinkään uskalleta näyttää, sillä kun
synnyntäsijalla silmätään, niin siitä ei ole päästäjää. Monet uskovat
vielä, että lapsesta tulee sen vieraan ihmisen luontoinen, joka on
lapsen ensimmäiseksi nähnyt.
Synnytyksen tapahtuessa puhutaan vain hiljaa "tshuhuttamaila", jotta
lapsesta tulisi vakavaluontoinen ja hyvänlaatuinen. Jos synnyttäminen
tapahtuu pirtissä, ei siinä saa silloin tehdä mitään semmoista työtä
kuin kerimistä, kehräämistä, tikuttamista, vitsanvääntöä. Ne
vaikeuttaisivat asiaa. Mutta semmoisia, jotka helpottavat, saa tehdä,
esim. purkaa ja riitsiä saa kyllä ja repiä vanhaa vaatetta sekä lappaa
lankaa rullalta. Vieläpä saa puuta särkeä, katkoa, polveaan vasten
rutjoa, niin että sälöt lentelevät.
_Napanuorasta_ ja sen asennosta tutkitaan lapsen kohtaloa. Kenellä on
syntyessä napanuora ympäri kaulan, se viedään sotapalvelukseen ja
sotaan. Jos se lisäksi on niin tiukalla, että jää sija kaulaan, niin
lapsi kuolee sotaan. Sotapalvelukseen viedään sekin, jolla napanuora on
sujahtanut jalan taikka käden ympäri. Mutta jos napanuora on ikäänkuin
surman silmukalla [surman silmukka: nuoranmutka kääntynyt
hirttosilmukalle], niin joutuu lapsi aikoinaan vankeuteen. Myös
vastaiset lapsensaannit nähdään ensimmäisen lapsen napanuorasta:
vaimolle syntyy vielä yhtä monta lasta kuin on "solmua" napanuorassa,
siinä kun on niinkuin oljessa solmuja. -- Kun vaimo on saanut kaksoset
ja on kahdet istuimet, tiedetään, että hän saa vielä toiset kaksoset,
mutta jos on vain yhdet istuimet, ei hänen enää tarvitse odottaa toista
kaksosparia. Istuimet kuopataan lammaskarsinaan, jottei niitä kukaan
saa käsiinsä, niillä kun pahansuopa voisi ilkeyttä tehdä, muuttaa
lapsisarjan taikka muuten rikkoa.
Jos lapsi syntyy takaperin, niin siinä on _paha puul'l'i_, silloin on
jotakin "liikoa tarttunut", kirot tai muut pahan rahvaan rikkiet. --
Jos lapsella, varsinkin pojalla, on heti synnyttyä kova ääni, oikein
"urohoini eäni", tulee hänestä väkevä ja "lujaluontoni".
Mies ei saa olla synnytystilaisuudessa läsnä, ellei se ole aivan
välttämätöntä. Synnytys on vaikeampi silloin, kun mies, _umpitukka_, on
saapuvilla. Siksi ei miehelle synnytyshetken tullessa asiaa
ilmoitetakaan.
Kun pienoinen on saatu kääröihinsä, niin häntä toisinaan vielä
_tervehytetään maalla_, jotta maanhaltiakin olisi hänelle aina
suosiollinen:
"Terveh moa, terveh manner,
terveh piha, terveh pelto,
terveh tervehyttäjällä,
tälläkin tulokkahalla!
Akka manteren alani,
poika pellon pohjimmaini,
suo maillas matelijii,
soillas sotelijii,
pihoillas pikkusii,
tämän kunnahan kukulla,
tämän harjun hartehilla,
tämän lanton päälaella,
läkseh isännäksi,
elinajakseh emännäksi!"