Kaikki tyttäret eivät ole "tykättäviä"; "toinen on karjaviero, toinen
kansantyttö". Poikien katse, suosio ja lempi eivät kohdistu heihin,
mikä siihen sitten lieneekin syynä. Joskus koettavat tytöt pelastautua
tämmöisestä huomaamattomuuden tilasta, koettavat nostaa poikien lempeä
ja taivuttaa puoleensa. Tähän taasen tarvitaan tietäjän apua.
Lämmitetään kyly puiden kyljissä kasvaneilla puunliioilla eli
_poikapuilla_ sekä kesunkannoista veistetyillä kotkauksilla, ja vesi
noudetaan hetteestä taikka kuohuvasta koskesta. Kylyssä sitten kosken
vesillä kylvetellään ja valellaan. Tällöin luetaan:
"Nousoo tällä neitosella
vielä lempi liehumah,
nousoo auvo astumah,
kunnivo kuulumah.
Tämä neito mieholah,
mieholasta Tuonelah.
Kun ei ole tännempänä,
niin tuloo tuonnempoa.
Tulkah venehellä vettä myöten,
eli telikällä tietä myöten,
suksella mäkie myöten.
Kuuluu suolta ruosan roimet,
rannasta rejen ratshina,
tuloo sulhaset suvesta,
kosjoväki koillisesta.
Vielä tästä neitosesta
juopi suku suuret sarkat,
heimokunta hempiet pikarit,
hyvänsuovan mieltä myöten,
pahansuovan päitshe mielen."
Taikka taas jonkin suuren juhlapäivän, _proasniekan_, huomenessa, kun
pirtti on lämmennyt, hosutaan tyttöä selkäpuoliin tulisella
kiuashavulla, jolla on juuri uunia luudittu, ja sanotaan:
"Tuloo meijän neitosella
lempi liehumah,
kunnivo kuulumah,
auvo astumah.
Niin kirkkahasti
kuin tulihiilet kiukoast paistaa,
niin kirkkahasti lempi liehukkah
tämän tytön peräh!
Silmät vihmuu viijeltä,
kupu kuhkaa kuuvelta,
säkähinä seän palaa,
vatsa tuiskuu tulena,
tämän peipposen peräh,
tämän sotkan suojuksih."
Monia muitakin keinoja on tietäjillä tyttärille, vanhoilta viisailta
opittuja. Niinpä juhlapäivän huomenessa aikaisin, kun ei ole vielä
kukaan noussut tilaltaan -- mitä "kalliimpi" juhla, sen tehoisampi --,
sukivat tytöt päänsä avatun reppänän alla ja irtautuneet hiuksensa
polttavat kiukaan edessä liedellä, "hinkalolla", joten aamun
ensimäisenä savuna hiusten kärty nousee taivaalle ja hajautuu
juhlaisaan ilmaan. Siitä alkavat sulhaset talossa käydä. Taikka menevät
tyttaret juhla-aamuna _tanhuaan_ ja sukivat tukkansa hevosen --
mieluimmin oriin -- seimiloukossa, niin että hiukset kirpoavat ja
tarttuvat hevosen harjaan. Kun ne ajettaessa siinä hulmuavat, niin
tytönkin maine nousee ja vetää luokseen poikia. Taikka kiipeävät
neitoset kirkonkellojen äärelle ja laskevat hiuksiansa kellon kielen
kantaan, että kello kuuluttaisi hiuksien omistajan mainetta poikain
korviin. Voivatpa tytöt myös mennä saunaan kylvettämään itseään sillä
vastalla, jolla on kylvetetty ensimäisen poikalapsensa saanutta vaimoa.
Mutta jos neidot taasen ovat mieltyneet johonkuhun poikaan, jonka
haluaisivat suostuttaa itseensä, on heillä siihenkin keinonsa. He
pesevät kaikessa salaisuudessa hikeytyneen otsa-huivinsa ja keittävät
sen pesuveden teeksi ja kutsuvat mielimänsä nuoren miehen maistelemaan
heidän makeita "kunkka-vetysiänsä". Mutta moni "priha" osaa olla
varuillaan. Ennenkuin hän juo tarjottuja vesiä, ottaa hän kolme kertaa
vasemmalla sakarisormellaan teetä suuhunsa ja sylkäisee samassa maahan,
tallaa vasemmalla kantapäällään ja sanoo:
"Ruhka moah luuvah,
ruoka suuh syyväh."
Silloin on taika menettänyt mahtinsa.
Mutta jos jokin keino on pettänyt, on neidoilla toinen varalla. He
hankkivat jollakin tavalla pojan nenäliinan ja pesevät sen oman
nenäliinansa kanssa samassa vedessä, niin että hiet menevät sekaisin.
Sitten he valavat vettä kolmen oven sakaran reiästä läpi -- ovet
otetaan saranoiltaan -- astiasta toiseen, viimeisellä kerralla maahan.
Kun näin hiet ovat sekautuneet, menevät asiatkin sekaisin, pojan
mielikin sekautuu, niin että se alkaa palaa tyttöön. Taitava neito voi
tehdä toisenkin yhtä tehoisan taian. Kun mielitty poika joskus sattuu
yöpymään taloon, levittää hän "pesemisien" värittämän paitansa vuoteen
pohjalle makauksien alle. Se nostaa pojan lemmen häneen.
Pojatkin puolestaan joskus koettavat suostuttaa tyttösen lempeä.
Niinpä, jos onnistuu, he vetäisevät salaa tytön palmikon, _kassan_,
kolmesti kouransa läpi, ja silloin syttyy tytön lempi poikaan.
Mutta lempeä saatetaan myös sortaa, niin tyttöjen kuin poikien. Jos
tytöiltä saadaan salaa leikatuksi palanen otsa-huivia tai palmikkoa
taikka vain muutamia hiuksia, ja ne heitetään jonnekin ihmisten
istumasijoille taikka jalkoihin lattialle, niin ei siitä tytöstä enää
pidetä, hän kun on joutunut jaloin poljettavaksi ja istuimien
paineltavaksi. Varsinkin rukkaset, "aparat", saanut sulhaskansa on
hyvin halukas turhaan kosimansa tytön lempeä sortamaan, jottei tälle
enää toisiakaan kosijoita tulisi. Siksi pitääkin neitojen olla
varuillaan, kun sulhaskansa lähtee talosta pois. Kosittava tyttö menee
eteisen ylisille, "potvalkkaan", pirtin oven yläpuolelle, niin että
lähtijät joutuvat astumaan hänen alitseen. Heti kun kosijain joukko on
mennyt, tulee tyttö pois, sipaisee kiireesti joutsenen siivellä pirtin
lattian vastahakaan, ovesta perään päin, lennättää ruhkat sulhasjoukon
jälkeen ja sanoo:
"Vie vintiet mukahas!
Toiset tulkah niinkuin tukka tuulessa
elikkä rikka ilmassa!"
Siitä toiset sulhaset tulevat oikein joutsenina kiireesti lentäen.
Vieläpä varmuudeksi pannaan vaskikattilaan vettä tulelle ja sillä
vedellä valetaan tytär, ennenkuin sulhaskansa ehtii kotiinsa. Silloin
ei tytön lempeä ole saatu sorretuksi.
Siveellisessä suhteessa ei Karjalan tyttäristä juuri saata sanoa pahaa.
Heidät on kasvatettu näkemään "huikieta" kaikenlaisissa pienissäkin
asioissa. Niinpä he eivät saa esiintyä "tukkasillaan", ilman
otsahuivia, miesten nähden, niinkuin "vetehisen akka, joka ei
miehiäkään häpeä". Veljienkään nähden, jos he ovat aikuisia, ei tyttö
saa tukkaansa sukia, eikä äiti aikuisien poikiensa läsnäollessa. --
Poikia eivät tytöt saa tervehtiä, jos tahtovat pitää hyvän nimen
eivätkä juuri vastatakaan pojan tervehdykseen, kädenannosta
puhumattakaan, tulee vain katsoa alas. Pitkiin pakinoihin eivät naiset
ulkosalla eivätkä pirtissäkään saa puuttua vierasten miesten kanssa,
enempää kuin myöskään katsoa kovin miestä silmiin. Jos oma mies sen
näkee, niin voisi vaikka mitä ajatella ja moittia: "mitä sie katselet
silmiin?" Ja vieraalle "pakauttelijalle" saattaa mies tulistua: "mitä
huolta sinulla on minun naiseeni? Kysy mieheltä eläkä miehen naiselta,
tarvitsitpa mitä tahansa!" Tytärtä taikka vaimoa, joka kovin rohkeasti
katsoo miestä silmiin ja puhuttelee ja vastaa tervehdykseen, jopa
kättäkin käpsäyttää, pidetään hiukan pilalle menneenä ja miehien
mielijänä. Eikä ole soveliasta, että tytöt kävelevät poikien kanssa
rinnan, ei kisoistakaan joukolla tultaessa. Ken tytöistä alkaa enemmän
seurustella poikien kera, "se ei ole enää tyttö". Hän menettää
maineensa, sillä "yksi on kunnia tytöllä, se kun katoo, ei toista
tule."
Jos joku sanoo naimisissa olevaa naista "huoraksi", niin siitä ei juuri
sovi suuttua, "tshikastua", mutta jos ken uskaltaa sanoa "portoksi",
niin siitä jo saa "tshikastua", voipa saattaa sanojan vastaamaan
soimauksesta. Sillä "huorat on hyvätkin vaimot, vain ei portot
puoletkana". Mutta jos haukkuu tyttöjä huoriksi, joutuu heti syyhyn. Ei
myöskään lapsia saa sanoa "äpärehiksi", jos ne ovat vihityn miehen kera
saatuja, mutta niitä, jotka on saatu "tuulelta", voi kyllä äpäriksikin
sanoa.
Entiseen aikaan on ollut tapana -- vanhat ovat niin haastaneet --, että
häitä vietettäessä on puhemies-tietäjä, "patvaska", saanut maata ensi
yön morsiamen kera. Vieläkin joskus ilvehditään: "Kyllä kai sitä
patvaskaksi menisi, kun olisi vanha tapa", sekä: "tuopa tyttö on
hekumallinen (kaunis), sille mielellään patvaskaksi läksisi, kun olisi
vanha tapa".
Tshenanniemessä oli ennen ollut omituinen eläjä, joka käveli
naishenkilön vaatteissa. Heinäladossa yhdessä lepoaikoja loikoiltaessa
oli nainen alkanut ahdistella toisia naisia. Olipa viimein otettu ja
katsastettu ja huomattu, että ahdistaja oli _kaksineuvoinen_.