Koko sinä aikana, jona naisilla on kuukautiset, "peshömiset", on heidän
varsin varoen elettävä, olkootpa he naimattomia tyttäriä tai naituja
vaimoja. Muun rahvaan seurassa he kyllä liikkuvat kuten ainakin,
eivätkä tee ruokajärjestykseensäkään muutoksia, paitsi että juovat
teetä ja kahvia vähemmän. Jos nauttisi tavallisia karjalaisten
teenääriä -- useita laseja perättään -- panisi se veret enemmän
liikkeelle. Kisoista pysyvät tytöt silloin yleensä poissa.
"Pesemisten" aikana on varsinkin varottava vettä ja kalmistoa sekä
pyhäkköä, _tshässöynää_ ja kirkkoa. Silloin ei saa mennä järven rantaan
pesuille, sillä siitä kävisivät vuodot runsaammiksi, ja lisäksi vielä
voisi vedestä tarttua, "hinkautua", kirot, vesihiisi, vesikalma. Jos
"pesemisten" aikoina hinkautuu, niin "se ei katoa milloinkaan"; jos
vähäksi aikaa katoaakin, niin jo taas pian uudestaan alkaa vaivata.
Kalmistosta hinkautuvat kuolleet helposti, kun niiden päällitse
kävelee, ja silloin voi kalma tarttua. Mutta jos välttämättä on mentävä
kalmismaalle -- omaista saattamaan taikka kun muuten mieli tekee --,
pitää ottaa palosavea pirtinkiukaan pohjasta ja pistää poveensa.
Kalmistossa sitten pitää löyhdyttää vyötä ja vaatteita, niin että
savipalanen solahtaa salaa maahan. Siitä eivät vainajat saa selvää,
"jotta minkäläini imehnini siintä kulki". Jos kalmismaalta hinkautuu,
eivät sitä kaikki tietäjät kykene parantamaan, mutta Vuonnisen Okku
Lehtonen, vanha vaimo, osaa siitäkin päästää: noutaa rannasta vettä,
lämmittää sen ja panee siihen elohopeaa, ja sillä valaa hinkautuneen,
joka seisoo alastomana jossakin astiassa, niin ettei vesi voi valua
lattialle. Valaessaan Okko lukee:
"Mäne, kalma, karsinahan,
kylmä, kylmähän kylähän,
alle kylmän kynnyshirren,
alle kauhien katajan,
ihosta imehnisraukan,
karvoista emokapehen,
emon tuoman ruumehesta,
vaimon kantaman ihosta,
vaivaisesta vartalosta."
Yöllä, kun muut nukkuvat, on vesi vietävä kalmistoon ja sitä sinne
kaadettaessa on sanottava:
"Manalaiset moatukkah,
kalmalaiset koatukkah!"
Sieltä pois lähdettäessä on hiirtyisellä vyöllä lyötävä jälelleen ja
sanottava samalla tavalla kuin vettä kaadettaessa. Tämän jälkeen on
otettava kolme askelta, lyötävä vyöllä ja samoin sanottava ja vielä
kerran kolmen askeleen päässä tehtävä sama temppu. Vasta sitten on
poistuttava taakseen katsomatta.
Jos menee kirkkoon tai tshässöynään "pesemisten" aikana, voi saada
hinkautuman jumalankuvista. Kirkon eteiseen saa käydä, mutta kynnyksen
yli kirkon puolelle ei ole lupa astua, ei suutelemaan ristiä eikä
herranehtoolliselle.
Vielä on "pesemisten" aikana varottava astumasta miesten jalkojen
päällitse, kun miehet lattialla loikoilevat; ei saa edes niin lähitse
kulkea, että helmat koskettavat miehen vaatteita tai kenkiä; sille
sijallekaan, millä miehet makaavat, ei pitäisi silloin istua.
Kylyyn ei saa mennä yht'aikaa toisen naisen kanssa, jolla myös sattuu
olemaan "pesemiset". Ne saattavat "vajehtautua", niin että tulee vaiva
molemmille. Toiselle ne käyvät runsaammiksi, toiselta taas kokonaan
tyrehtyvät. Semmoisen kanssa, jolla ei samalla kertaa ole "pesemisiä",
saattaa kyllä kylpeä.
Kun "pesemiset" ensi kerran ilmestyvät, ei niistä pitäisi puhua
kenellekään. Ne pysyvät tasaisempina eivätkä niin vaivaa, kun ei kukaan
saa niistä tietää. Varsinkin jos vanhemmat ihmiset tietävät, vaivaavat
ja juoksevat ne enemmän.
Minkäänlaista sidettä ei ole tapana käyttää "pesemisten"
pidättämiseksi. On vain muistettava, ettei niiden aikana saa riisua
hameita eikä muita vaatteita alaspäin jalkojen kautta. Se on tehtävä
ylöskäsin pään ylitse, jotta "pesemiset" olisivat tasaisemmat.
Joskus sattuu semmoinen onnettomuus, että "pesemiset" jäävät
luonnottoman vähäisiksi taikka seisahtuvat tykkänään ilman tiedettyä
syytä. Silloin taas Okku osaa olla apuna. Hän käy rannasta vettä
noutamassa ja jakaa sen kylyssä kolmeen samamääräiseen osaan.
Vaivanalaisen itsensä on se "kahmaloilla" jaettava. Joka osan Okku
käyttää hoitoonsa kylyssä, kuukausi aina välillä: ensi osan heti,
toisen osan kuukauden kuluttua, kolmannen taas seuraavan kuukauden
päästä. Kylvyn jälkeen hän valaa potilaansa taikavedellään ja sanoo:
"Veri ta vesi on veljekset,
vesi verta tuopi.
Min lienöö vereni vierryt,
kyllä vesi tietää.
Veri ta vesi on veljekset."
Mutta joskus "pesemiset" tulevat liian runsaiksi ja uuvuttaviksi.
Silloin ne ovat vaihtuneet jonkun toisen "pesemisten" kanssa, muuten ne
eivät niin vuotaisi. Silloinkin on Okku apuna. Noudetaan taas rannasta
vettä ja kahmaloitetaan se kolmeen astiaan, yhtä paljon kuhunkin. Ensi
osa heitetään löylyksi kiukaalle, jossa löylyssä kylvetään, toisella
osalla pestään kylyn lauteilla ja kolmannella osalla valetaan, ja se
viedään tämän jälkeen läävään lammaskarsinaan. Näin menetellen on
"pesemiset" "jaettu" takaisin, niin että liiat ovat joutuneet pois,
menneet sinne, mistä lienevät tulleetkin. Liiat "pesemiset" voidaan
jakaa myös siten, että pestään paidanalukset ja viedään pesuvesi
raja-aidan yhdeksään varaseipään reikään, seiväs otetaan pois ja
painetaan jälleen paikoilleen. Jos ei tästä tule apua, viedään toisella
kerralla kolmen yhdeksän varaseipään reikään.