1. "PESEMISET".

Koko sinä aikana, jona naisilla on kuukautiset, "peshömiset", on heidän

varsin varoen elettävä, olkootpa he naimattomia tyttäriä tai naituja

vaimoja. Muun rahvaan seurassa he kyllä liikkuvat kuten ainakin,

eivätkä tee ruokajärjestykseensäkään muutoksia, paitsi että juovat

teetä ja kahvia vähemmän. Jos nauttisi tavallisia karjalaisten

teenääriä -- useita laseja perättään -- panisi se veret enemmän

liikkeelle. Kisoista pysyvät tytöt silloin yleensä poissa.

"Pesemisten" aikana on varsinkin varottava vettä ja kalmistoa sekä

pyhäkköä, _tshässöynää_ ja kirkkoa. Silloin ei saa mennä järven rantaan

pesuille, sillä siitä kävisivät vuodot runsaammiksi, ja lisäksi vielä

voisi vedestä tarttua, "hinkautua", kirot, vesihiisi, vesikalma. Jos

"pesemisten" aikoina hinkautuu, niin "se ei katoa milloinkaan"; jos

vähäksi aikaa katoaakin, niin jo taas pian uudestaan alkaa vaivata.

Kalmistosta hinkautuvat kuolleet helposti, kun niiden päällitse

kävelee, ja silloin voi kalma tarttua. Mutta jos välttämättä on mentävä

kalmismaalle -- omaista saattamaan taikka kun muuten mieli tekee --,

pitää ottaa palosavea pirtinkiukaan pohjasta ja pistää poveensa.

Kalmistossa sitten pitää löyhdyttää vyötä ja vaatteita, niin että

savipalanen solahtaa salaa maahan. Siitä eivät vainajat saa selvää,

"jotta minkäläini imehnini siintä kulki". Jos kalmismaalta hinkautuu,

eivät sitä kaikki tietäjät kykene parantamaan, mutta Vuonnisen Okku

Lehtonen, vanha vaimo, osaa siitäkin päästää: noutaa rannasta vettä,

lämmittää sen ja panee siihen elohopeaa, ja sillä valaa hinkautuneen,

joka seisoo alastomana jossakin astiassa, niin ettei vesi voi valua

lattialle. Valaessaan Okko lukee:

"Mäne, kalma, karsinahan,

kylmä, kylmähän kylähän,

alle kylmän kynnyshirren,

alle kauhien katajan,

ihosta imehnisraukan,

karvoista emokapehen,

emon tuoman ruumehesta,

vaimon kantaman ihosta,

vaivaisesta vartalosta."

Yöllä, kun muut nukkuvat, on vesi vietävä kalmistoon ja sitä sinne

kaadettaessa on sanottava:

"Manalaiset moatukkah,

kalmalaiset koatukkah!"

Sieltä pois lähdettäessä on hiirtyisellä vyöllä lyötävä jälelleen ja

sanottava samalla tavalla kuin vettä kaadettaessa. Tämän jälkeen on

otettava kolme askelta, lyötävä vyöllä ja samoin sanottava ja vielä

kerran kolmen askeleen päässä tehtävä sama temppu. Vasta sitten on

poistuttava taakseen katsomatta.

Jos menee kirkkoon tai tshässöynään "pesemisten" aikana, voi saada

hinkautuman jumalankuvista. Kirkon eteiseen saa käydä, mutta kynnyksen

yli kirkon puolelle ei ole lupa astua, ei suutelemaan ristiä eikä

herranehtoolliselle.

Vielä on "pesemisten" aikana varottava astumasta miesten jalkojen

päällitse, kun miehet lattialla loikoilevat; ei saa edes niin lähitse

kulkea, että helmat koskettavat miehen vaatteita tai kenkiä; sille

sijallekaan, millä miehet makaavat, ei pitäisi silloin istua.

Kylyyn ei saa mennä yht'aikaa toisen naisen kanssa, jolla myös sattuu

olemaan "pesemiset". Ne saattavat "vajehtautua", niin että tulee vaiva

molemmille. Toiselle ne käyvät runsaammiksi, toiselta taas kokonaan

tyrehtyvät. Semmoisen kanssa, jolla ei samalla kertaa ole "pesemisiä",

saattaa kyllä kylpeä.

Kun "pesemiset" ensi kerran ilmestyvät, ei niistä pitäisi puhua

kenellekään. Ne pysyvät tasaisempina eivätkä niin vaivaa, kun ei kukaan

saa niistä tietää. Varsinkin jos vanhemmat ihmiset tietävät, vaivaavat

ja juoksevat ne enemmän.

Minkäänlaista sidettä ei ole tapana käyttää "pesemisten"

pidättämiseksi. On vain muistettava, ettei niiden aikana saa riisua

hameita eikä muita vaatteita alaspäin jalkojen kautta. Se on tehtävä

ylöskäsin pään ylitse, jotta "pesemiset" olisivat tasaisemmat.

Joskus sattuu semmoinen onnettomuus, että "pesemiset" jäävät

luonnottoman vähäisiksi taikka seisahtuvat tykkänään ilman tiedettyä

syytä. Silloin taas Okku osaa olla apuna. Hän käy rannasta vettä

noutamassa ja jakaa sen kylyssä kolmeen samamääräiseen osaan.

Vaivanalaisen itsensä on se "kahmaloilla" jaettava. Joka osan Okku

käyttää hoitoonsa kylyssä, kuukausi aina välillä: ensi osan heti,

toisen osan kuukauden kuluttua, kolmannen taas seuraavan kuukauden

päästä. Kylvyn jälkeen hän valaa potilaansa taikavedellään ja sanoo:

"Veri ta vesi on veljekset,

vesi verta tuopi.

Min lienöö vereni vierryt,

kyllä vesi tietää.

Veri ta vesi on veljekset."

Mutta joskus "pesemiset" tulevat liian runsaiksi ja uuvuttaviksi.

Silloin ne ovat vaihtuneet jonkun toisen "pesemisten" kanssa, muuten ne

eivät niin vuotaisi. Silloinkin on Okku apuna. Noudetaan taas rannasta

vettä ja kahmaloitetaan se kolmeen astiaan, yhtä paljon kuhunkin. Ensi

osa heitetään löylyksi kiukaalle, jossa löylyssä kylvetään, toisella

osalla pestään kylyn lauteilla ja kolmannella osalla valetaan, ja se

viedään tämän jälkeen läävään lammaskarsinaan. Näin menetellen on

"pesemiset" "jaettu" takaisin, niin että liiat ovat joutuneet pois,

menneet sinne, mistä lienevät tulleetkin. Liiat "pesemiset" voidaan

jakaa myös siten, että pestään paidanalukset ja viedään pesuvesi

raja-aidan yhdeksään varaseipään reikään, seiväs otetaan pois ja

painetaan jälleen paikoilleen. Jos ei tästä tule apua, viedään toisella

kerralla kolmen yhdeksän varaseipään reikään.

Syntymä, lapsuus ja kuolema: Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia · 第 6 / 34 题