Vaimoa, joka ei saa lapsia, ei pidetä oikein arvossa; sanotaan sen
olevan hevosen sukua, kellä ei ole hedelmää. Luullaan, että hänellä on
"vasakotta kuivunut", joten on täytynyt jäädä _martaaksi_. [Marras on
esim, semmoinen kala, jolla ei ole määhnää eikä maitia Samoin myös
lehmä ja lammas, jotka eivät koskaan saa sikiöitä.] Mutta taas toiselta
puolelta katsotaan Jumalan antaneen hyvän osan vaimolle, jolla ei ole
paljon lapsia, hän kun saa olla väliin _martonakin_.
Jos lapseton pariskunta haluaa saada perillisiä, pitää panna
pirtinkiuas lämpiämään. Tänne kiukaalle on pariskunnan mentävä
makaamaan ja lapsisarjaa saamaan.
Joillakuilla vaimoilla on tapana tehdä kaksosia. Tämmöinen "sukujuoni"
menee äidistä tyttäreen aina kolmanteen polveen asti. Pojat hiukan
pelkäävät naida semmoisesta suvusta, epäilevät: "kenpä häntä ottaa
hanhenpoikuetta munimaan... munii kuin hanhi... poikii myötäänsä".
Luullaan myös kaksosten syntymisen aiheutuvan siitä, että on sattunut
syömään viljaa semmoisista tähkistä, jotka ovat kasvaneet kaksittain
samassa korressa. [Kaksihaaraisia tähkiä poimitaan ja syötetään
lampaille, jotta ne karitsoisivat kaksosia.] Joku pahansuopa on voinut
ilkeyksissään syöttää.
Lapsivaimo-tietäjät, _poapot_, voivat kyllä saada aikaan sen, että
vaimon _lapsisarja_ vaihtuu. Kun äiti on saanut ensimmäisen lapsensa,
esim. tytön, ja sitten haluttaisiin saada toiseksi poika, kääritään
vastasyntynyt semmoisenaan isän likaiseen paitaan synnyntäsijalla ja
sanotaan:
"Anna, Jumala, poikuo ison sijalla,
lasta vanhemman jälillä!"
_Istumet_ kääritään valkeaan vaatteeseen ja haudataan lammaskarsinaan
selälleen, napapuoli alaskäsin. Ja ensimäistä keittoa, jota äidille
laitetaan, hämmennetään verkonkävyllä, ja annetaan sitten saman kävyn
kärjellä äidin suuhun kolmesti ja lapselle samoin. Mutta jos tyttöä
halutaan pojan synnyttyä mikä on harvinaista, sillä pojat ovat aina
mieluisampia, kääritään lapsi äidin paitaan ja pyydetään "tyttöä emon
sijalla"; istumet haudataan kohdalleen ja keittoa sekoitellaan
värttinällä.
[Kun lehmä saa härkävasikoita, niin ensimmäistä juomaa hämmennetään
läävälapiolla ja sanotaan:
"Lehmät soamah lehmie,
emännät tyttärie!"
Sitten pirtissä huhutaan savupiippuun:
"Meillä on kiukoa lehmie!"]
Pahat ihmiset voivat myös kademielin muuttaa vaimon lapsisarjan
tuomalla _rikkiet_ makauksien alle, kun vaimo lepää lapsivuoteessa.
Niin oli Maksiman nainen Vuonnisessa naapuritalon emännältä rikkonut
poikasarjan -- emäntä oli unessa nähnyt, että olisi vielä saanut viisi
poikaa -- ja upottanut järveen nuottakorvakon alle sekä pannut sijaan
tyttö-sarjan, joten emäntä sai viisi tyttöä.
Vanhat viisaat poapot kyllä jo veristä näkevät, milloin vaimo kantaa
tyttöä, milloin poikalasta. Kenellä on tyttö kannettavana, hänellä aina
karkelehtavat veret kasvoilla, vuoroin aina "kavahtaa ta katoo". Mutta
poikaa kantava on aina kalpea. Myöskin vatsasta päätellään, sillä
tyttöä kantavalla on mara enemmän kylkiä myöten, kun taas pojan
laatijalla on "tshoherona", pystympänä. Jos vaimo kantaa kuolijaa,
_marrasta_ lasta, joka on jo syntyessään kuollut taikka heti kuolee,
voidaan se huomata kasvoista, jotka tällöin ovat aina puhalluksissa ja
niin _martahan_ näköiset.
Joskus voivat martaana olevat vaimot lapsettomuudessaan turvautua
Tuonelaan menneisiin vanhempiinsa ja muihin vainajiinsa. He pyytelevät
joko kalmistossa taikka vain kotona:
"Toattoseni Tuonelasta,
moamoseni moaemästä,
kaikki suuri sukukunta,
helie heimokunta,
yheksästä polvesta yheksäh polveh,
muistetut ta i muistamattomat,
tiijetyt ta i tietämättömät,
kaikki milma auttoat ta armastoat,
kun miula mieli loatiu lapsie."