Julia oli kuin kuusta pudonnut.
Tämäkö oli se kuoleman-aavistus, se maneettisuus, ne salaperäiset
mielenkuvitukset, että hän tahtoo naida toisen?
Seuraavana hetkenä otti nainen kylmäverisesti kirjeen ynnä omansa
kanssa ja heitti ne, viitsimättä niitä edes rikki repiä, kaminiin.
Hän soitti.
Kamarineitsyt tuli sisään. Julia kirjoitti muutamia sanoja ja sulki ne
sinetillä.
-- "Palvelijan tulee heti hankkia ratsastava sananlennättäjä,
joka lähteköön herra Nánásyn perään ja, jos hän vielä tapaa hänet
ala-ispán'in luona, antakoon hänelle tämän kirjeen, mutta jos hän ei
enään ole siellä, rientäköön hänen jälissään Pestiin ja hakekoon häntä
'Kultaisesta Kotkasta', jossa hänen on tapa asua. Palkintoa älköön
säästettäkö".
Koko kaupunki oli jo täytetty uutisella, että Julia menee naimisiin;
onneksi ei vielä kukaan tietänyt, kenen kanssa.
Sillä tavoin uhkaa Gábor Berkessyn tytärtä jo kolmannelta taholta onni.
Kuinka tämä hupaisa kilpailu on päättyvä, siitä saamme aikanaan, asian
kehitystä myöten, tietoa.