V. 1666 oli Kaarle II lahjoittanut vasta valloitetun Uuden Alankomaan
veljellensä, Yorkin herttualle, joka Englannin historiassa on tunnettu
nimellä Jaakko toinen. Hänen mukaansa sai sekä maakunta että kaupunki
Hudson-joen suussa nimekseen New York. Tämä siten myöskin oli
proprietori-siirtokuntia.
Kaarle II:n kuoltua ja mainitun Jaakon päästyä hallitukseen seurasi
kovat ajat tämän seudun siirtokunnille. James (Jaakko) toinen ei
saattanut noita vapaita yhteiskuntia kärsiä. Hän vihasi niitä sydämensä
pohjasta, ja hänen käskynhaltiansa Andros koki riistää niiltä pois
kaikki oikeudet ja vapaat laitokset, määräten itse veroja oman mielensä
mukaan. Massachusettsin täytyi luopua kartastaan ja vastaan-ottaa
kuninkaallinen kuvernööri. Rhode Island ja Connecticut pysyivät
hallitusmiestensä viisaiden toimien johdosta vapaina.
Viimein -- vuonna 1688 -- syöksi vallankumous Englannissa tirannin
valta-istuimelta pois, ja siirtokunnat saivat vapaat laitoksensa osaksi
takaisin.
Nykyiset valtiot New Jersey ja Delaware (entinen Uusi Ruotsi) olivat
osia Uudesta Alankomaasta. Mutta siitä eroitti ne Yorkin herttua, joka
lahjoitti edellisen ja myi jälkimäisen. New Jersey tuli
proprietori-siirtokunnaksi. Mutta täällä kävi niinkuin Carolinassa.
Voimakkaat siirtolaiset Uudesta Englannista ja Skotlannista asuttivat
itä-osan, ja kvääkärit pääsivät isännöimään länsi-osassa. Nämä pitivät
puoltansa proprietoreja vastaan ja säätivät itselleen väkisinkin vapaat
laitokset, kunnes viimein proprietorein oli täytymys kokonaan väistyä
pois. Vallankumouksen perästä New Jersey tuli kuninkaalliseksi
siirtokunnaksi.
Delawaren osti mainehikas William Penn. Hän oli syntynyt Londonissa v.
1644, sai kasvatuksensa Oxfordin kirkko-opistossa (the college of
Christ-church) ja liittäytyi aikaisin kvääkärien (the qvakers =
vapisijat) omituiseen uskonnolliseen lahkokuntaan, tunnustaen näiden
kanssa ainoastaan sisällistä ääntä jokaisessa ihmisessä hänen uskonsa
ylimmäksi ohjenuoraksi ja harrastaen suurta yhteistä ja yhtäläisyydelle
rakennettua veljeskuntaa kaikkein ihmisten kesken, olkoot nämä mitä
rotua hyvänsä. Vietettyään uskonsa vuoksi monta vuotta vankeudessa ja
harhailtuaan kauvan vierailla mailla, päätti William Penn, vapaaksi
päästyään, perustaa turvapaikan uskon tähden vainottuja ihmisiä varten,
mitä tunnustusta hyvänsä nämä olivatkin. Hänen isänsä oli Britannialle
tehnyt monta hyvää-työtä, m.m. valloittanut Jamaican, ja kruunu oli
hänelle velassa. Kaarle toinen mielellään suostui maksamaan pojalle
maa-alueella Amerikassa. Siten sai Penn v. 1681 laaditun lahjoituskirjan
kautta omakseen koko maa-alueen New Yorkin ja Marylandin välillä sekä
oikeuden hallita ja vallita sitä miten ikinä tahtoi. Ja ihana olikin se
maa, joka tuli hänen osaksensa. Alleghany-vuorilta lännessä laskee
maakunta hiljoilleen, vuorten, laaksojen, kukkulain ja hedelmällisten
tasankojen vaihdellessa, alas Delawaren lahdelle ja joelle. Suuri
Susquehanna-virta kiertelee sen keski-osan läpi, laskeutuen viimein
Chesapeak-lahteen. Siirtomaa sai nimekseen Pennsylvania eli Pennin
metsistö. Sen itäosissa asui jo Ruotsalaisia, Suomalaisia ja
Hollantilaisia, mutta muualla ainoastaan indiaanit. Ja koska Penn tahtoi
että nämäkin -- indiaanit --tunnustaisivat hänen oikeutensa maahan, osti
hän heiltä heidän alueensa. Siinä kirjeessä, jonka hän oston
aikaan-saamiseksi lähetti heidän päälliköilleen, lausutaan muun muassa:
"Minua kovasti liikuttaa se tylyys ja vääryys, jota ihmiset usein
harjoittivat teitä kohtaan, tullessaan luoksenne uhratakseen teidät
omien etujensa tähden eikä näyttääkseen teille esikuvaa
kärsivällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta. Kuullakseni on tämä seikka
usein vaikuttanut levottomuuksia, nurisemista ja katkeruutta, toisinaan
verenvuodatustakin. Siitä on suuri Jumala pahoillaan. Minä en ole mikään
semmoinen ihminen, minä rakastan ja kunnioitan teitä ja toivon
ystävällisen, oikean ja rauhallisen käytöksen kautta saavuttavani samaa
teidän puoleltanne. Niitä miehiä, jotka olen lähettänyt teidän
luoksenne, elähyttää sama henki. He ovat toimivat sen mukaan, ja jos
joku heistä loukkaisi teitä taikka teidän väkeänne, niin saatte pikaisen
ja täydellisen korvauksen oikeutta rakastavain miesten antaman tuomion
kautta, jotka miehet ovat yhtä suureksi osaksi valittavat kummaltakin
puolen. Pian tulen minä itse teidän tykönne, ja silloin voimme vapaammin
puhua kaikista asioista. Vastaiseksi lähetän asiamieheni luoksenne
sopimaan teidän kanssanne maan-luovutuksista ja pysyväisestä rauhasta.
Toivon että te kohtelette heitä ja meidän väkeämme ystävällisesti sekä
pidätte hyvänänne ne lahjat, jotka lähetän merkiksi hyvästä tahdostani
ja päätöksestäni elää teidän kanssanne oikeutta, rauhaa ja
ystävällisyyttä harjoittaen."
Kun sopimus indiaanien kanssa oli saatu aikaan, kuljetti Penn tähän
maahansa suuret joukot uskolaisiaan, jotka hän oli vapauttanut
hirvittävistä vankiluolista Englannissa. Sen ohessa kutsuttiin erinäisen
julistuksen kautta kaikki vainotut ihmiset Euroopassa asettumaan
Pennsylvaniaan. Kutsumusta noudattikin suuri joukko uutteria Saksalaisia
ja Ranskalaisia, jotka pian kyllä tekivät Pennsylvanian pohjois- ja
länsi-osista mitä ihanimman yrttitarhan maan päällä. Siirtolaiset saivat
itse säätää hallitusmuotonsa, joka turvasi heille itseveroituksen ja
lainsäädännön oikeuden. Ainoastaan toimeen-paneva valta jäi
proprietorille tai hänen lähettämilleen maaherroille. Hallitussääntö
sitä paitse määräsi täydellisen uskon-vapauden.
Vuonna 1682 lähti Penn itse 2,000 siirtolaisen kanssa uuteen maahansa,
jossa kaikki asukkaat tervehtivät häntä riemulla. Hän kulki
Delaware-jokea ylöspäin, valitakseen paikkaa ensimäiselle suurelle
kauppa-asemalleen Pennsylvaniassa. Pysähtyen Schuylkill'in ja Delawaren
väliselle kairalle, ryhtyi hän välipuheisin indiaanien kanssa, osti
heiltä maakappaleen, jonne sanottu kauppapaikka oli perustettava, ja
solmi rauhaliiton heidän kanssansa. Indiaanit puolestansa lupasivat
seuraavaa: "Tämä ystävyys on oleva pilvetön, niin puhdas ja säteilevä
kuin aurinko kauniimmassa valossaan; sitä kietova side ei ole koskaan
katkaistava, niin kauvan kuin tähdet tuikkivat taivaalla." Se vanha
tammi, jonka alla indiaanit ensi kertaa pitivät kokousta Pennin kanssa,
tuli koko seudulle pitkäksi aikaa suuren hartauden esineeksi. Sen
siimeksessä uudistettiin sitten vielä monta kertaa vanhat lupaukset. Ja
niille tienoille nousi ennen pitkää ryhmä puumökkiä, joille Penn antoi
nimeksi Veljesrakkaus, Filadelfia. Siinä kylässä asuu meidän
päivinämme lähes yksi miljoona ihmistä, ja se on suuruudeltaan kolmas
Amerikan Yhdys-Valtain kaupungeista.
Viisikymmentä vuotta Pennsylvanian asuttamisesta, v. 1732, perusti
Pennin ja Roger Williams'in sielunheimolainen James Oglethorpe,
ylevämielinen Skotlantilainen, Georgian siirtokunnan Carolinan
eteläpuolelle. Se sai nimensä kuningas Georg eli Yrjö II:n mukaan, joka
Oglethorpille myönnytti oikeuden sen asuttamiseen. Ihmisystävällinen
Skotlantilainen muutti sinne monta tuhatta onnetonta, jotka hän oli
lunastanut Englannin velkavankiloista; ja pian tulvaili hänen maahansa
paljon muitakin ihmisiä Skotlannista ja Saksasta. Vähitellen rupesi
tämäkin siirtomaa kukoistamaan ja oli vapaussodan alkaessa hankkinut
itselleen samat oikeudet kuin molemmat naapurit pohjosessa,
Carolinat. Niinkuin nämäkin lakkasi Georgia pian kyllä olemasta
proprietori-siirtokuntana ja tuli kuninkaalliseksi, s.o. siirtomaan
maaherraa ei asettanut enää proprietori virkaan, vaan kruunu.
Tämmöisiä kuninkaallisia siirtokuntia olivat sen ohessa
Virginia, New Jersey, New York, Massachussetts ja New Hampshire.
Proprietori-siirtokuntina pysyivät Maryland, Pennsylvania ja Delaware.
Näissä kaikissa siirtomaissa oli edustuslaitos, tavallisesti kaksi
"kamaria;" mutta eduskunnan päätökset olivat, ennen pääsemistänsä
voimaan, maaherran vahvistettavat, ja neuvoskunnan eli ylikamarin
nimitytti enimmäkseen kruunu tai proprietori. Toisin oli laita n.s.
kartta-siirtokunnissa, joilla oli kuninkaallinen vapauskirja. Semmoisia
olivat ainoastaan Rhode Island ja Connecticut. Näissä valitsi kansa itse
kaikki virkamiehensä, ylimmästä alimpaan, maaherralla ei ollut mitään
veto- eli kielto-oikeutta, ja kumpasenkin kamarin valitsi niinikään
kansa. Semmoinen oli alkuansa myöskin Massachusetts, kunnes, kuten
olemme nähneet, James II riisti siltä kartan pois; ja uudessa, joka
saatiin Englannissa tapahtuneen vallankumouksen perästä, ei enää ollut
oikeutta kuvernöörin valitsemiseen.
Valtiollisiin oloihinsa nähden olivat siten nämä kolmetoista
siirtokuntaa varsin erilaiset. Ja paljon erilaisuutta oli niinikään
niiden maan-laadussa, ilmanalassa, kansanluonteessa j.n.e. Toista oli
Uusi Englanti verrattain niukempine maaperineen ja vakavine,
kansanvaltaisine väestöineen, toista Virginia rikkaine tasankoineen ja
ylimysvaltaisine kasvimaan omistajineen. Ja väestö itse oli mitä
kirjavinta sekamelskaa: Englantilaisia, Skotlantilaisia, Irlantilaisia,
Saksalaisia, Hollantilaisia, Ruotsalaisia, Suomalaisia, Ranskalaisia,
puhumattakaan neekereistä, joita jo oli melkoinen määrä. Mutta tästä
kirjavuudesta huolimatta rakastivat he kaikki vapaita laitoksia taikka
oikeammin: laitoksia, jotka sopivat heidän oloihinsa. Tässä kohden
vetivät kaikki siirtokunnat yhtä köyttä, Itseveroitus-oikeuden puolesta
taisteli Virginia yhtä voimakkaasti ja yhtä innollisena kuin
Massachusetts, ja viimeinpä astuikin suuren vapaussodan johtajaksi
virginialainen mies. -- Ulkonaisetkin erilaisuudet katosivat
katoomistaan, ja jo 18 vuosisadan keskivaiheilla oli eri siirtokuntain
erilaiset väestö-ainekset enimmäkseen sulaneet yhteen, yhdeksi ainoaksi,
englannin-kieltä puhuvaksi kansaksi.