Cristoforo Colombolta oli, hänen suureksi harmikseen jo v. 1500
riistetty hallitusoikeus hänen löytämissään maissa. Niin kauvan kuin
kuningatar Isabella oli elossa, ei kuitenkaan koskettu niihin tuloihin,
joita hänellä entisen sopimuksen mukaan oli oikeus sieltä nauttia. Mutta
Isabellan kuoltua peruutti kuningas Ferdinand tämän oikeuden, ja kruunu
korjasi Colombonkin osan. Vanha juttu mainion löytöretkeilijän suuresta
köyhyydestä hänen viimeisinä vuosinaan on kuitenkin perätön. Colombolta
on vieläkin kirjeitä tallella, jotka osoittavat että hän tähän aikaan
pojallensa Diegolle, joka palveli hovissa ja seurusteli maan
mahtavimpien kanssa, tuon tuostakin lähetti suuria summia; ja
kuollessaan jätti hän jälkeensä omaisuuden, jonka avulla Diego voi
päästä naimisiin suurisukuisen, mutta köyhän aatelisneiden kanssa.
Colombo ei ollut niitä miehiä, jotka niin hevillä päästävät kullat
käsistänsä. Niin jumalinen ja haaveiluun asti hurskas kuin hän olikin,
ei hän suinkaan unohtanut tämän maailman asioita eikä omaa etuansa.
Unelma pyhän haudan valloittamisesta saa jäädä sikseen, kun esim. tulee
kysymykseen hänen hallitusoikeutensa Länsi-Indiassa, jotka hän
väkisinkin kokee saada takaisin ja jälkeläisilleen turvatuiksi --vaikka
turhaan. Tässä tarkoituksessa hännystää hän viime päivinään hovin
perässä paikasta paikkaan -- aivan kuin ennen aikaan --, mutta kuningas
ei ota häntä kuullakseen. Vuonna 1506 on hän siten hovin kanssa saapunut
Valladolidin kaupunkiin. Täällä pettävät viimeisetkin voimat, loppu on
käsissä. Molemmat pojat ovat näinä hetkinä hänen luonaan, ja rakkaan
Diegonsa helmassa henkäisee Amerikan löytäjä toukokuun 21 p:nä 1506
viimeisen huokauksensa.
Hänen maalliset jäännöksensä, -- käärittynä munkkikaapuun, kuten hän
itse oli tahtonut --, pantiin ensiksi läheisen franciskanien luostarin
hautaholviin. Kolmenkymmenen kahden vuoden perästä joutuivat ne viimein
Diegon lesken, Indian varakuningattaren Maria de Colon y Toledo'n,
toimesta San Domingon kirkkokuorin hautaholviin. Maanjäristys, joka
1700-sataluvulla hävitti tämän kirkon ja sen hautaholvinkin, pyyhkäisi
Colombon tomun tietämättömiin.
Sevillaan pystytettiin v. 1513 hänen haudalleen -- Colombon luut
lepäsivät sielläkin jonkun aikaa -- muistopatsas, johon piirrettiin
kirjoitus:
A Castilla y a Leon nuevo mundo dió Colon.
(Castillalle ja Leonille antoi Colon uuden maailman).
Genovan kaupunki on niinikään mainiolle pojalleen pystyttänyt kauniin
muistopatsaan, joka paljastettiin marraskuun 9 p:nä 1862.
Colombon luonne selvenee tietysti paraiten hänen teoistaan. Suuret
aatteet liikkuivat hänen aivoissaan, hän oli yritteliäs, kekseliäs,
rohkea ja voimallinen, ystäväinsä seurassa iloinen ja puhelias, hän
harrasti uskontonsa kunniaa ja oli itse liiankin jumalinen; mutta hän ei
ymmärtänyt kaikkein ihmisten synnynnäisiä oikeuksia eikä niistä mitään
välittänyt. Löytämiensä maiden asukkaita piti hän "huonompina ihmisinä",
tavaranansa, jotka eivät ansainneet parempaa kohtelua kuin sieluttomat
luontokappaleet. "Itse hän heitä möi kuin metsän riistaa ja ajoi heitä
verikoirilla takaa." Rahaa ja rikkautta piti Colombo, huolimatta
kummallisesta hurskaudestaan, kenties suurimmassa kunniassa kaikesta
maailmassa. Niinpä kirjoittaa hän muutamassa kirjeessä neljänneltä
matkaltaan -- kesken hartaimpia hengellisiä haaveitansa --: "Kulta on
kuitenkin parahinta kaikesta. Kullalla luopi ihminen rikkautta, ja
rikkaudella tekee hän tässä maailmassa kaikki mitä tahtoo. Niin, sillä
jopa saattaa lähettää sieluja paratiisiinkin."
Colombo kirjoitteli mielellään ja paljon. Häneltä on vielä tallella koko
joukko kirjeitä, kertomuksia ja väitöskirjoja. Muutamat painatti hän
itse.
Hänen ulkomuotoaan kuvailee eräs aikalainen vuodelta 1501 seuraavasti:
"Amiraali on suurikasvuinen, voimakas, vielä pystypäinen mies. Kasvot
ovat pitkulaiset, teirenpilkut punaverisillä poskilla, nenä koukeroinen,
kirkkaat silmät täynnänsä vilkkautta. Hiukset, alkuansa punaiset, ovat
viime vuosina harmaantuneet."
Colombon jälkeläisistä on huomattava että poika Diego jo v. 1508 sai
takaisin kaikki isänsä arvonimet ja oikeudet. Amiraalina ja
varakuninkaana hallitsi hän Espanjan suuria alusmaita Amerikassa
kuolemaansa saakka v. 1528. Hänen naimisistaan herttuallisen
Alba-suvun tyttären kanssa lähti joukko loistavia sukuja. --Diegon
poika Luis myi v. 1536 Kaarle viidennelle kaikki varakuninkaalliset
oikeutensa. V. 1578 sammui Colombon suku miespuolelta, mutta elää
naispuolelta vielä tänä päivänäkin.
Cristoforon molemmat veljet, Bartolommeo ja Diego, kuolivat
naimattomina. Samaten myöskin hänen poikansa avioliiton ulkopuolelta,
Hernan Colon, jaloluontoinen, hienosti sivistynyt, vaatimaton herra.
Hän luki ja tutki paljon, kokoillen muun muassa aikakautensa ehkä
suurimman ja kallisarvoisimman yksityisen kirjaston.