Tämä Colombon maanmies oli nyt etupäässä kääntänyt puoleensa maailman
huomion. Hän oli syntynyt vuonna 1451 Firenzessä, jossa hän sai
huolellisen kasvatuksen paraimmissa oppilaitoksissa. Etenkin hän
harrasti tähtitiedettä ja maailmanoppia, kosmografiaa. V. 1493 pääsi
Amerigo palvelukseen Berardi nimiseen suureen italialaiseen
kauppahuoneesen Sevillassa, joka kruunun puolesta toimitti valmistustyöt
Colombon kahta ensimäistä retkeä varten. Vespucci silloin tuli yhteyteen
Colombonkin kanssa, ja hänessä heräsi suuri halu löytöretkiin.
Ensimäisen merimatkansa sanoo hän tehneensä v. 1498, mutta hänen
kertomuksensa siitä on hyvin hämärä.
Toinen matka tapahtui seuraavana vuonna joko Alonzo de Hojedan taikka
Diego de Lepen kanssa. Vespucci ei koskaan mainitse niiden johtajien
nimiä, joiden retkikunnassa hän matkusti. Mutta sillä matkallaan näki
hän Etelä-Amerikan pohjois-rannikon ja kertoi hyvin vilkkaasti
havainnoistaan kirjeissä muutamille ystäville. Kirjeet painettiin ja
herättivät yleistä ihastusta.
V. 1501-1502 teki Vespucci uuden matkustuksen vasta löydettyyn
Brasiliaan, ensiksi tähtitieteilijänä, sitten katteinina yhdellä
laivalla. Tällä matkalla kulki hän Etelä-Amerikan melkein koko
itärannikon ja oli jo vähällä löytää salmen sen eteläisimmässä päässä.
Rio Janeiron lahti löydettiin tammikuun 1 p:nä 1502. Matkan tulokset
olivat itsessäänkin melkoiset kyllä, mutta maailman huomio kiintyi
niihin vielä enemmän Vespuccin oivallisten kertomusten tähden. Hänen
hehkuvat kirjalliset kuvaelmansa uusien maiden luonnosta ja niiden
asukkaiden elämän-tavoista saavuttivat aivan tavatonta mieltymystä ja
olivat pian koko sivistyneen maailman käsissä, ne kun ennen pitkää
käännettiin ranskan-, saksan-, ja englannin-kielille. Amerigo Vespucci
oli päivän sankari, ja häntä kunnioitettiin Uuden Maailman löytäjänä.
Tätä nimeä käytettiin, näet, nyt ensi kertaa vasta löydettyjen maiden
nimityksenä. Vapaana niistä ennakkoluuloista, jotka kaiken aikaa
hämärsivät Colombon silmää, oli Vespucci pian saanut selville että maa,
jonka rannikko oli niin pitkä ja virrat niin valtavat, oli ihan toinen
kuin Vanha Maailma, ihan uusi mannermaa; sillä mitä hän täällä näki ei
ensinkään soveltunut siihen, mitä sivistynyt ja oppinut maailma tunsi
Indiasta.
Vespuccinkin onnen-tähti kuitenkin pian rupesi sammumaan. Hän sai
Portugalin hallituksen toimittamaan retkikuntaa sen salmen löytämistä
varten, joka vei Amerikan eteläpäästä toiseen valtamereen, mutta
laivasto osaksi hukkui, osaksi hajaantui, ja yritys meni aivan hukkaan,
ell'ei ota lukuun sitä että Vespucci sai perustetuksi ensimäisen
siirtokunnan Brasiliaan. Palattuaan takaisin Portugaliin sai Vespucci
vain nuhteita vaivoistaan. Hän meni sitten Espanjan palvelukseen, jossa
hän nimitettiin merikarttalaitoksen päälliköksi ja pysyi siinä virassa
kuolemaansa saakka v. 1512.