Voi kaunista liljaa!
Yksin kukkivi hiljaa
yksin myös ikävöiden
ootan hänt' yli öiden.
(Saapuu, jatkaa keskeytynyttä tukankampaustaan.)
Kyynel silmässä kiiltää,
tuska syöntäni viiltää,
kun on kaukana kulta:
ilot vei hän jo multa.
Jorkka (Saapuu reilusti.) Siiskö että... (Kehuen.) Ja tässä on se
poika, joka vie tytöltä ilot.
Silja (Reipastuu. Ynseäksi tekeytyen.) Pyh!... Tätä "poikaa!" (Kuin
pyörähtäen.) On niitä petetty parempiakin. (Aikoo poistua.)
Jorkka (Asettuu eteen.) Elä, tyttö!... Petettykö parempiakin!
(Uhkaillen.) Kuule, tyttö, kun mä laulan sinulle Härmän laulun.
(Laulaa.)
Lapuan likka se muiskuja antaa
ja Kauhavan tyttö se pussaa,
vaan Härmän poika se heilua halaa
eikä se tuutua hussaa.
(Rennosti) Kuules, tyttö, joko ma kosin sinua?... Vai?
Silja (Yrittää ohi.) Pois tieltä!