Silja (Polkee jalkaa) No!... Tahi minä annan! (Sysää, sujahtaa ohi.)
Senkin mokoma! (Pakenee.)
Jorkka (Lähtee kiini ottamaan.) Silja... sinä juukelin lilja!
Mikko Siunattu (Saapuu Juikurisen kanssa, jatkaen keskustelua.
Juikurinen vuolee kissanhäntäpalikkaa.) Hyvästi... hyvästihän se kaikki
olisi tässä asiassa... (Pyyhkii kenkänsä luudalla) Tässä naima-asiassa
olisi kaikki hyvästi, ja hän menisi kuin sianrasvalla voideltu, tää
itse tää asia, mutta se tää vain Liisa itse... tää Mamman Liisa itse...
Hän kuin ruoja kuuluu ottavan ja aikovan, tää Liisa, niin kun
Matikaistakin ja Härmän miestä... (Kohentelee housujansa.) Niin kuuluu
ottavan ja aikovan. Vaikka se, toisekseen, tää Härmän mies ei hänestä
niin kuin huoli. (Tiukentaa remeliään.) Tuo remelikin kun höltyy...
Mutta tää Matikainen, hän ottaa ja tuota noin huolii.
Juikurinen (Harmissaan.) Siitähän se taisi viskata tähän nyt
koetuskiven... siitä Matikaisesta.
Mikko Siunattu (Istahtaa kirvestänsä hiomaan.) No, mutta hänellähän...
Matikaisella, hänellähän on siellä Kerimäellä jo niin kuin perheen
alku... (Ottaa sieran.) Sen ukko Sinkkosen tytön, sen Kaisa Josefiinan
kanssa hänelle on tulossa jo niin kuin tää... kuin häntä sanoisi... tää
esikoinen... niin sinä, ota sinä ja... (sylkäisee sieraan) ota ja
toimita Kaisa Josefiina tänne... saunalämpimisiä Matikaiselle tuomaan,
toimita tänne Kaisa, niin (hioo) niin ei hän, Matikainen... ei hän
silloin niin kuin nai.
Juikurinen (Hyvillään.) Ka, sitäpä tässä minäkin jo arvelin, jotta jos
tuota lähettäisi vaikka tään mustalaisen akan viemään terveiset
Kerimäelle, jotta nyt tulkoon Sinkkosen tyttö lapsineen sillä lemmon
kyydillä, tahi muutoin on Matikainen kirkon kytkyellä köytetty toiseen
akkaan, (tarkastelee vuoltavaansa.)
Mikko Siunattu (Vilkkaasti.) Tee, veikkonen, niin... tee, veikkonen!
(Tarkastaa kirvesterää.) Meidän, veikkonen... (sylkäsee sieraan.)
Meidän, veli hyvä, pitää osata kerimäkiläisten synnit kääntää parhain
päin... niin jotta hänestä on, tästä lähimäisen synnistä... on meille
niin kuin hyötyä... (Koettaa kirvesterän terävyyttä.) Niin jotta,
veikkonen... jokohan tuo pystyisi kirves... jotta veikkonen, ollapa
vaan Kerimäellä enemmän sitä syntiä... (Lopettaa hiomisen.) Ollapa...
ollapa vain syntiä Kerimäellä... tämän Matikaisenkin laskuun ollapa,
tarkotan.
Juikurinen (Tarkastaa vuoltavaansa.) Ka, eipä tässä nyt usko ilman
Matikaisen syntiä auttaisi. (Viisaasti) Mutta tehdä mojautan minä sille
Matikaiselle tällä kissanhäntäkartulla toisenkin jutkun. (Näyttää)
Katsohan, miten nuljakaksi siitä on vuoltu Matikaisen pää.
Mikko Siunattu (Myöntelee.) Niin on, veikkonen... Ei siinä käsi kauvan
kestä... Varsinkin jos... (kiirehtii kaivamaan konttiaan) annahan kun
minä annan... varsinkin jos voitelet niljakaksi tällä... (Aukoo
kääröä.) Tää auttaa kaikissa... vaikka autuuden asiassa auttaa tää...
Tää kun on sitä... itseään sitä sianrasvaa. Voitele, veikkonen,
hänellä... voitele... voitele, veli. (Puuhailee konttiaan naulaan
pannen) Tää Matikainen... tää, ruoja, kuuluukin hierovan ja varustavan
sinulle tappelua... tahi niin kuin selkäsaunaa kuuluu varustelevan
sinulle tästä Liisasta... tästä Mamman Liisasta.
Juikurinen (Voitelee palikan liukkaaksi.) Ka, jos häntä holvaisi.
(Voitelee.) Jos... jos tuon vielä rasvaisi niljakaksi... Kun hän tähän
rakkauden asiaan on heittänyt pukinsorkan, niin antaa hänen nyt sotia
salajuonta vastaan aina kissanhännästä lähtien.
Mikko Siunattu (Yrittää.) No... no... ka, tuolta hän tuleekin...
Miihkuli (Saapuu Matikaisen kanssa.) Terve teille... Kuinka voitte,
veljet? Kuta kuuluu, veljet?
Mikko Siunattu. Ka, ei mitään enempää!... Miten vain itse? Miten...
miten vain itse?
Miihkuli. Ka, ei enempää... ei myös vähempää. (Levittää käsiään.)
Kaupat huonosti menneet (levittää.) Rahaa ei ole (punaltaa päätä.) Ei
niin mitä ei ole (huitasee.) Ei niin mitä.