Kreiviltä oli sillävälin saapunut kapteenille kirje, vieläpä kaksi:
toinen, joka oli tarkoitettu näytettäväksi, esitti erittäin kauniita
tulevaisia mahdollisuuksia, toinen, joka sisälsi nimenomaisen
välittömän tarjouksen luvaten huomattavan hovi- ja virka-aseman,
majurin arvonimen, melkoisen palkan sekä muita etuja, oli erinäisten
syrjäseikkojen vuoksi pidettävä vielä salassa. Niinpä kapteeni
ilmoittikin ystävillensä ainoastaan nuo toiveet salaten sen, mikä oli
aivan pian tapahtuva.
Siitä huolimatta hän jatkoi ripeästi nykyistä toimintaansa järjestellen
kaikessa hiljaisuudessa asioita niin, että ne hänen lähdettyänsä
voisivat esteettömästi edistyä. Nyt on hänelle itsellensä tärkeätä,
että merkitään määräaikoja, että Ottilian syntymäpäivä jouduttaa
tehtäviä. Ystävykset toimivat nyt, joskin ilman nimenomaista sopimusta,
mielellänsä yhdessä. Eduard on varsin mielissään, että rahastoa on
vahvistettu nostamalla rahoja ennakolta; koko yritys edistyy nyt mitä
ripeimmin.
Kolmen lammen järveksi muuttamisen kapteeni olisi mieluimmin
kehoittanut jättämään siksensä. Alapatoa oli lujitettava, keskipadot
poistettava, ja koko asia tuntui monella muotoa tärkeältä ja
arveluttavalta. Mutta molemmat työt, mikäli ne olivat toisiinsa
yhdistettävissä, oli jo aloitettu, ja nyt saapui erittäin tervetulleena
eräs nuori arkkitehti, kapteenin entinen oppilas, joka osittain kelpo
työnjohtajia palvelukseen hankkimalla, osittain työtä mahdollisuuden
mukaan urakalle antamalla asiaa edisti ja takasi työn tulevan hyvää ja
kestävää. Kapteeni iloitsi itsekseen, ettei hänen poissaolonsa tulisi
olemaan tuntuvaksi haitaksi; hän näet piti sitä periaatetta, ettei
suoritettavaksi otetusta tehtävästä pitänyt erota, ennenkuin oli saanut
paikkansa kunnolla täytetyksi. Hän suorastaan halveksi niitä, jotka
aiheuttavat hämminkiä toimintapiirissänsä tehdäkseen lähtönsä sitäkin
kipeämmin tuntuvaksi, tahtoen siten sivistymättömässä itsekkyydessänsä
tuhota sen, missä eivät enää voi olla osallisina.
Niin tehtiin yhä uutterasti työtä Ottilian syntymäpäivän juhlallista
viettämistä varten, joskaan tarkoitusta ei ilmaistu eikä itsellekään
avoimesti tunnustettu. Olematta kateellinen Charlotta ei kumminkaan
voinut ajatella varsinaista juhlaa syntyvän. Ottilian nuoruus, hänen
onnenosansa, suhteensa perheeseen eivät oikeuttaneet häntä esiintymään
päivän kuningattarena. Eduard puolestaan ei halunnut asiasta
puhuttavan, koska kaiken piti tulla ikäänkuin itsestänsä, yllättää ja
luonnollisesti ilahduttaa.
Kaikki puhuivat niin ollen, ikäänkuin sanattoman sopimuksen
mukaan, ainoastaan kysymyksessä olevana päivänä tapahtuvista uuden
huvirakennuksen harjannostajaisista, ja sen johdosta voitiin kansalle
sekä ystäville juhla ilmoittaa.
Eduardin kiintymys oli rajaton. Jos hän kiihkeästi halusi saada
Ottilian omakseen, oli toisaalta hänen antaumuksensa, anteliaisuutensa,
alttiutensa vailla määrää. Eräitä lahjoja varten, jotka hän tahtoi
tuona päivänä Ottilialle antaa, oli Charlotta tehnyt liian mitättömiä
ehdotuksia. Eduard puhui asiasta kamaripalvelijallensa, joka piti
huolta hänen puvustostansa ollen alinomaisessa yhteydessä kauppiaitten
ja muotiliikkeiden kanssa; hän tunsi sekä miellyttävimmät lahjat että
parhaat lahjojen tarjoamistavat ja tilasi kohta kaupungista erittäin
soman, punaisella sahviaanilla päällystetyn ja teräsnauloin kiskotetun
lippaan täynnä lahjoja, jotka olivat sellaisen säiliön veroiset.
Eduard esitti vielä toisenkin ehdotuksen. Oli olemassa pienet
ilotulituslaitteet, joita ei ollut vielä tultu käyttäneeksi. Ne olivat
helposti täydennettävissä. Ajatus oli Eduardin, toinen lupasi sen
toteuttaa. Asian piti jäädä salaisuudeksi.
Kapteeni oli sillävälin, päivän yhä lähetessä, ryhtynyt
järjestystoimenpiteisiin, jotka hän katsoi välttämättömiksi, milloin
suuri ihmisjoukko kutsutaan tai houkutellaan koolle. Olipa hän ottanut
huomioon kerjäämisen ja muut epämieluisat asiat, jotka saattavat
häiritä juhlan suloa.
Eduard ja hänen uskottunsa sitävastoin askartelivat enimmäkseen
ilotulituspuuhissa. Sen piti tapahtua keskimmäisen lammen rannalla,
suurten tammien alla; katsojain piti pysytellä toisella puolella,
plataanien alla, nähdäkseen vaaratta ja mukavasti koko näytelmän,
vedenkalvon heijastumat ja ne tulituslaitteet, jotka oli suunniteltu
vedessä uiskentelemaan.
Jonkin tekosyyn nojalla Eduard antoi perata plataanien alta pensaat,
ruohon ja sammalen, ja vasta nyt, puhdistetulla maaperällä, esiintyivät
rehevät puut sekä korkeudeltansa että leveydeltänsä koko komeudessansa.
Eduardia se kovin ilahdutti. — Minä istutin ne suunnilleen tähän
vuodenaikaan. Montako vuotta siitä lieneekään? mietti hän itsekseen.
— Kotiin palattuansa hän kohta avasi vanhat päiväkirjat, joita hänen
isänsä oli hoitanut erittäin huolellisesti, varsinkin maalla oltaessa.
Istutus tosin ei voinut olla niissä mainittuna, mutta erään toisen
taloudellisesti tärkeän, samana päivänä sattuneen tapauksen, jonka
Eduard vielä sangen hyvin muisti, täytyi välttämättä niistä löytyä.
Hän selailee muutamia nidoksia, ja etsitty seikka löytyy. Mutta
kuinka hämmästyykään, kuinka ilahtuukaan Eduard havaitessaan mitä
ihmeellisimmän yhteensattuman: noiden puiden istuttamispäivä ja -vuosi
on samalla Ottilian syntymäpäivä ja -vuosi.