Pari vuotta sitten piirineuvosto kävi anteliaaksi ja määräsi kolmesataa
ruplaa vuosittain avustukseksi, jotta voitaisiin lisätä kaupungin
sairaalan henkilökuntaa, kunnes perustettaisiin piirisairaala, ja
Andrei Jefimitshin avuksi valittiin piirilääkäri Jevgeni Fjodoritsh
Hobotov. Tämä on vielä jotenkin nuori -- ei vielä kolmeakymmentäkään --
pitkä, ruskeatukkainen; poskipäät ovat leveät ja silmät pienet. Hänen
esi-isänsä olivat luultavasti olleet vierasheimoisia. Hän saapui
kaupunkiin ihan rahattomana, vähäinen matkalaukku kädessä ja seurassaan
nuori, ruma nainen, jota hän nimitti keittäjättärekseen. Tällä
naisella on mukanaan rintalapsi. Hobotovilla on lippalakki, jalassa
pitkävartiset saappaat; talvella hän käy lyhyessä turkissa.
Hän lyöttäytyy läheisesti haavuri Sergei Sergeitshin ja
rahastonhoitajan pariin; muita virkailijoita hän, herra ties miksi,
sanoo ylimysmielisiksi ja pysyttelee heistä loitompana. Kodissaan
hänellä on yksi ainoa kirja -- "Wienin klinikan uusimmat reseptit
vuodelta 1881". Sen hän ottaa aina mukaansa mennessään sairaan luo.
Klubissa hän iltaisin pelaa biljardia; kortinpeluusta hän ei pidä. Hän
käyttää keskustelussa erittäin mielellään sellaisia lauseparsia kuin
"pitkä kuin nälkävuosi", "kyllä te vielä anturoita kulutatte", ja niin
edelleen.
Sairaalassa hän käy kahdesti viikossa, tarkastaa kaikki osastot ja
ottaa vastaan sairaita. Täydellinen antiseptiikan puute ja
kuppaussarvet kummastuttavat häntä, mutta hän ei ryhdy mihinkään
uudistuksiin, peläten loukkaavansa sillä Andrei Jefimitshiä.
Virkaveljeään Andrei Jefimitshiä hän pitää ovelana veijarina, arvelee
tämän olevan hyvinkin rikkaan ja kadehtii häntä hiljaisuudessa. Hän
ottaisi itse kernaasti Andrei Jefimitshin toimen.