"Itsehän sen parhaiten tiedät", vastasin minä. "Se on virkani."
"Hyvä on", sanoi majuuri, "sinun pitää tulla minun kanssani -- nyt
paikalla -- _ekka_-rattailla kanavalle ampumaan antilooppeja. Pue
yllesi metsästyspuku -- joutuun -- ja tule tänne sitten pyssyinesi."
Majuuri oli mahtava mies, ja minä tiesin, ettei hän turhanpäiten
olisi ruvennut käskemään. Siitä syystä minä tottelin ja palatessani
löysin majuurin istumassa _ekka_-rattailla -- pyssykotelot ja eväät
olivat istuimen alla -- vallan valmiina metsästysretkelle lähtemään.
Hän lähetti ajurin pois ja istui itse ohjaksiin. Me ajelimme
hiljakseen niin kauan kuin olimme aseman alueella, mutta
ennätettyämme tasangon poikki vievälle tomuiselle tielle päästi hän
täyttä karkua. Samassa maassa syntynyt hevonen jaksaa melkein kuinka
paljon tahansa, jos siksi tulee. Me emme viipyneet täyttä kolmea
tuntia noissa kolmessakymmenessä peninkulmassa, mutta hevosparka oli
puolikuolleena.