HOFFMANN. Mutta, herran nimessä, keneltä se sitte meni?
KALLE SAVOLAINEN. Elähän hättäile neät. Se toverinj voan, se joka on
piällysmies, -- niin hänhän se lähetti mun tänne sen saman asjan tähen.
HOFFMANN. Minkä hiiden asian?
KALLE SAVOLAINEN. Hei, sen jalan tähen neät, -- se kun nilikutti sitte
niin pahast', niin myö arveltii jotta, kai se tais männä tiloiltasa
tahi aivan poikki, neät.
HOFFMANN. No, miltä kohden arvelette sen katkenneen?
KALLE SAVOLAINEN. Juur nilikasta, tahi siitä nilikan paikoilta.
HOFFMANN. Tietysti se heti ajettui.
KALLE SAVOLAINEN. No eihän sitä niin tiijä sannoo. -- Eikä tuossa
vielä niin mitää näkyvee ollut, mutta sempätähen mie juuri tänne,
aikanasa -- -- --
HOFFMANN. No niin, no niin. Missä hän nyt on?
KALLE SAVOLAINEN. Tallissa neät.
HOFFMANN. Tallissa? Miks'ei asuinhuoneessa?
KALLE SAVOLAINEN. Häh! -- Mittees työ? Milloinkas hevosia
asuinhuoneessa pietään?
HOFFMANN. Kuinka? -- Minä luulen että meistä on toinen tahi toinen
hullu.
KALLE SAVOLAINEN. Sitä minnäin arvelen. Työ uottakin ollunna niin
omituinen, jotta kyllä kai työ taijatte olla hullu, tai aina'in pian
siksi taiatta tulla.
HOFFMANN. Sinä olet hullu, sinä. Keneltä se jalka katkesi: hevoselta
vai mieheltä?
KALLE SAVOLAINEN. Yhäkö sitä vielä tillastat? -- hevoselta neät.
HOFFMANN. Mene sitte eläinlääkärille, tolvana!
KALLE SAVOLAINEN. Alähän nyt taas vikurtele. Mie voan arvelinj, jotta
eiköhän se ol yhen tekevä, -- tohtorj kun tohtorj.
HOFFMANN. Mene ulos täältä!
KALLE SAVOLAINEN. Kyllähän mie -- kyllä, -- mutta ettäkös työ sitte
anna siihen minkäänlaista risähtiä? Ahteekista pitäis soaaha
jonkinlaista sekotusta, neät.
HOFFMANN. En minä ole eläinlääkäri.
KALLE SAVOLAINEN. Mutta se on kilipa-ajo hevonen ja sillä on otettu
monta palakintoo, jotta rohtoloitaj sille -- -- --
HOFFMANN. Minä jo sanoin ett'en ole eläinlääkäri. Marssi matkaas
täältä!
KALLE SAVOLAINEN. No niin, hyväst' sitte! Mutta kuulkees tohtorj, --
missäs teällä assuu toinen sellainen tohtormainen?
HOFFMANN. Mene etsimään!
KALLE SAVOLAINEN. Äläkee ylypeilkö. On niitä tohtoreita meijänkin
puolessa nähty, ja siellä ne ovat immeisiksi.
HOFFMANN. Niin olet tuhma kun saapas.
KALLE SAVOLAINEN. Mutta empä'än niin musta. Hyväst voan! (pois).
HOFFMANN. Että sivistyneessä aikakaudessa vielä tänäpäivänä voi löytyä
tuonlaista roskaa ja tyhmyyttä. Tuo mies ei ole vielä kiertokouluakaan
käynyt, vielä vähemmän muita oppilaitoksia. -- Kaikennäköisiä
sivistymättömiä jöröjä (ovelle kolkutetaan). No kukas siellä nyt?
-- -- -- Astukaa sisälle.
KATI VIRTANEN. Hyvää päivää. Meidän herrasväki pyysi, jos tohtori
tahtoisi olla niin hyvä ja käydä siellä, sillä ne makaavat kaikki
sairaina.
HOFFMANN. Teidän herrasväki! -- -- Siinä, on taas yksi. Ketä se sitte
on, se teidän herrasväki?
KATI VIRTANEN. Herra itse on virkamies ja -- tynnyriseppä ja rouva
on -- hänen rouvansa, kyllähän tohtori ne tuntee.
HOFFMANN. Tuntee, tuntee! -- Mutta herran nimessä, sano mikä nimi on.
KATI VIRTANEN. Kati Virtanen.
HOFFMANN. Kati Virtanen. En minä tunne senlaista herrasväkeä.
KATI VIRTANEN. Enhän minä olekaan mitään herrasväkeä. Huomatkaa herra
tohtori, että se on minun nimeni.
HOFFMANN. Mitä minulla on sinun nimesi kanssa tekemistä! Herrasväkesi
nimeä minä kysyn.
KATI VIRTANEN. Jassoo, -- minä luulin että tohtori meinasi minua. --
Niin, Kalle kuuluu olevan herran nimi ja rouvaa puhuttelee herra
Liisaksi. Röökinän nimi on Nanni.
HOFFMANN. Mutta liikanimi hiidessä! Sukunimi, sukunimi, ymmärrätkö?
Onko se joku Jussilainen, Mattilainen, Savolainen tahi -- -- --
KATI VIRTANEN. Ei ne savolaisia ole. Pohjanmaalta kuuluvat olevan
kotoisin.
HOFFMANN. Nimestä on kysymys, eikä kotiperästä. Ompas sinulla tylsä
muistinen kallo. Etkö nyt voi sanoa heidän sukunimeänsä? Onko se
Hyvärinen, Höyrynen, Tolvanen tahi -- -- --
KATI VIRTANEN. Eihän senlaiset nimet sovi herrasväelle.
HOFFMANN. Myrkky sinut vieköön! Onko se sitte joku Petterssonni,
Kustassonni, Juhanssonni, Iisakssonni -- -- --
KATI VIRTANEN. Niin, niin sonni, se on ihan varmaan sonni, -- nyt
muistan. -- Mutta mikäs sonni se taas -- -- --
HOFFMANN. -- -- paljon vaaditaan kärsivällisyyttä lääkäriltä, mutta
toisinaan asiat menee yli äyräittensä ja silloin kärsivällisyys loppuu.
Sinäkin tyttö-parka mahdat syntyisin olla jostain korven takaa tahi
metsän sydämmestä.
KATI VIRTANEN. En maar. Minä olen meidän pitäjän emäkirkolta enkä
mistään korvesta, enkä takamaalta.
HOFFMANN. Mutta aivan äskettäin olet kaupunkiin muuttanut, sen näkee
kaikesta.
KATI VIRTANEN. Ei miestä turkista tunneta, vaikka totta kyllä, ett'en
täällä vielä ole vuosia ollut.
HOFFMANN. No, eikö se nimi vieläkään ole johtunut mieleesi?