Von Lembke sanoi selitykseksi, että kirje oli eilen ilmestynyt
ovenvartijan huoneeseen silloin kun siellä ei ollut ketään.
— No, mitä te tästä ajattelette? — kysäisi Pjotr Stepanovitš melkeinpä
karkeasti.
— Luulisin, että se on nimetön häväistyskirje, pilkaksi aiottu...
— Se lienee luultavinta. Teitä ei petetä.
— Ihmeellisintä on, että se on niin kömpelön typerä.
‒ Oletteko aikaisemminkin saaneet häväistyskirjeitä?...
— Olen, parisen kertaa, nimettömiä.
— Se nyt on tietty, panisivatkos ne nimensä Ovatko olleet erityylisiä?
Eri käsialaa?
— Sekä erityylisiä että eri käsialalla kirjoitettuja.
— Onko ollut tällaisia narrin kädestä lähteneitäkin, kuten tämä?
— On ollut sellaisiakin ja... tiedättekö, joskus hyvinkin iljettäviä.
— No, jos niitä kerran on ollut ennenkin, niin lienee tämä
samantapainen.
— Mutta, mikä ihmeellisintä, tämähän on typerästi kirjoitettu. Nehän
ovat kaikki sivistyneitä eivätkä varmaankaan kirjoittaisi tällä tavoin.
— Niin, sehän on totta.
— Mutta entäs, jos tämä onkin joku, joka todella aikoo ilmiantaa?
— Se on hyvin vähän luultavaa, — huomautti Pjotr Stepanovitš kuivasti.
— Mitä merkitsee tuo sähkösanoma kolmanteen osastoon ja eläke? Sehän on
ilmeinen häväistyskirje.
— Kyllä niinkin, — Lembke oli jo hieman häpeissään.
— Tiedättekö mitä? Antakaahan se minulle, minä varmasti saan tästä
selvän. Otan siitä selvän pikemmin kuin tuosta muusta.
— Ottakaa se, — von Lembke suostui tähän tosin hieman epäröivänä.
— Oletteko jo näyttänyt sitä jollekulle?
— En, en suinkaan, en kenellekään.
— Ei siis Julija Mihailovnallekaan?
— Jumala siitä varjelkoon, älkää Herran nimessä tekään hänelle sitä
näyttäkö! — huudahti Lembke kauhistuen. — Hän voi joutua aivan
suunniltaan... ja suuttuu minuun kauheasti.
— Aivan niin, te siitä ensimmäisenä saisitte kärsiä, sanoisi vielä,
että kai te sen ansaitsettekin, koskapa kerran teille sellaista
kirjoitetaan. Kyllä me tiedämme, mitä on naisen logiikka. Mutta hyvästi
nyt. Jos hyvin käy, niin ehkäpä jo kolmen päivän kuluttua voin esitellä
teille tekijän. Mutta muistakaa välipuhettamme!