NINIVE.

Oli kerran suuri kaupunki, suurimpia koko maailmassa; kolme

päivänmatkaa pitkä; sen nimi oli Ninive. Se oli täynnä palatseja ja

kalleuksia, ja asukkaita oli siinä lukemattoman paljo sekä mahtavia

ruhtinaita ja väkeviä sotajoukkoja. Kaupungin suuret kirjastot olivat

täynnä muinaisajan viisautta, ja siellä oli monta viisasta miestä ja

taiteilijaa, jotka koristelivat kaikki paikat ihanimmasti. Oli siellä

myöskin hurskaita, jotka palvelivat Jumalaa, mutta jumalattomia oli

enempi ja he täyttivät suuren kaupungin hulluudella eivätkä

tunnustaneet Jumalaa olevankaan. Sillä he luottivat suureen voimaansa,

kunniaansa ja rikkauteensa eivätkä luulleet itseänsä kenenkään

voittavan taivaassa eikä maan päällä.

Silloin lähetti Jumala profeetta Joonaan saarnaamaan Ninivelle

hävitystä, saman Joonaan, jonka suuri kala nieli ja sitte jälleen

oksensi maalle. Joonas meni Niniveen ja sanoi kansalle: "Vielä on

neljäkymmentä päivää, sitte Ninive hukkuu."

Niin Niniven kansa uskoi Jumalaan, nöyrtyi paastoon ja rukouksiin ja

kääntyi pahalta tieltänsä. Ja Jumala armahti heitä ja otti pois

rangaistuksen Niniveltä, niin ett'ei kaupungille mitään pahaa

tapahtunut.

Joonasta suututti, ett'ei hänen ennustuksensa toteutunutkaan. Hän meni

ulos kaupungista, teki itsellensä majan ja istuutui sen varjoon

katselemaan, eikö kaupunki kuitenkin hukkuisi. Jumala kasvatti pensaan

varjoamaan Joonaan majaa ja virvoittamaan häntä päivän paahteessa.

Mutta seuraavana aamuna lähetti Jumala madon syömään pensasta, niin

että se kuivi. Joonas raukesi kuumuudesta ja se häntä niin suututti,

että hän toivotteli itsellensä kuolemaa.

Silloin sanoi Jumala Joonaalle: "sinä säälit ja armahdat pensasta, jota

et kasvattanut, joka yönä kasvoi ja yönä katosi. Eikö minun pitäisi

armahtaman suurta Niniven kaupunkia, jossa on enempi kuin sata

kaksikymmentä tuhatta lasta, jotka eivät tiedä erottaa, kumpi oikea ja

kumpi vasen käsi on, sekä paljo eläimiäkin!"

* * * * *

Tämä tapahtui profeetta Joonaan aikana, jolloin Assyrian suuri

pääkaupunki Ninive nöyrtyi ja siten säilyi Jumalan tuomiosta, Mutta sen

jälkeen kasvoi Ninivessä toinen miespolvi, joka taaskin unhotti Jumalan

ja täytti suuren kaupungin pahemmilla synneillä ja hulluuksilla kuin

heidän esi-isänsä. Silloin lähetti Jumala profeetta Nahumin, ja Nahum

sanoi Niniven kansalle:

"Hävittäjä nousee sinua vastaan ja piirittää linnasi. Katso eteesi

teillä, sillä paimenesi makaavat! Sonnusta itsesi ja vahvista muurisi

lujilla tilleillä! Vihollinen tulee ja hävittää viinapuusi oksat. Hänen

rattaansa kimaltavat kuin tulisoitsut ja salamat, kun tiellä kilvataan

ja sotaan mennään. He tulevat muureille asti; portit avataan heille

virtain luota ja palatsi hajoitetaan. Ninive on kuin kalalammikko

täynnä vettä; mutta sen pitää juosta pois, Siinä huudetaan:

'pysähtykää, pysähtykää!' mutta ei kukaan katso taaksensa. Ruoskat

läjähtelevät, rattaat ratisevat, hevoset hirnuvat, vaunut vierivät.

Vihollinen lähettää ratsujoukkoja, joiden miekat välkkyvät. Kaatuneita

on läjittäin, niin että heidän ruumeihinsa langetaan. Hopeata

haalitaan, kultaa ja kalleuksia ryöstetään summaton paljous. Tuli on

polttava sinut ja miekka sinut surmaa, sanoo Herra; kaikki tämä

tapahtuu sentähden, että olit iloinen ja suloinen synnin palveluksessa

ja että olet saattanut väärälle tielle monta sukukuntaa. Nyt ei enää

kuulla sinun käskyjäsi maailmassa; kaikki maat vapisevat ja kaikki

lapset kalpenevat kuin saviastiat. Entiset imartelijasi sanovat: Missä

on nyt niiden leijonain asunto? Ninive on hävitetty ja kansat

paukuttavat käsiänsä sinun kukistuksellesi."

Semmoinen oli Nahumin uhkaava ennustus. Ninive ei häntä kuullut, ja

tuomio täytettiin. Kaldaijalaiset tulivat sotavoiman kanssa,

valloittivat kaupungin ja hävittivät Niniven niin perinpohjin, että

moneen, moneen sataan vuoteen ei kukaan tiennyt paikkaakaan, jossa se

suuri kaupunki ennen oli ollut. Vasta nykyaikoina on muutamia sen

peninkulmain pituisista jättiläispalatseista kaivettu sorasta näkyviin

todistamaan Kaikkivaltiaan tuomioiden oikeutta. Suuria, kummallisia

eläinten ja ihmisten kuvia on äskettäin saatu näkyviin Niniven

raunioista ja viety Lontoon ja Pariisin kivisaleihin. Siellä ne nyt

seisovat yhtä ehyinä kuin 2,500 vuotta sitte ja katsoa tuijottelevat

nykyajan ihmisiä suurilla, kankeilla, kummituksen näköisillä

kivisilmillään. Joonas on kuollut, Nahum on kuollut, ja Ninive on

ammoin hävinnyt maan päältä. Mutta kun kaikki muut ovat vaiti, täytyy

kivien puhua.

Kerran varmimman rauhan aikana keskikesällä, kun Ranska oli

mahtavuutensa kukkulalla Krimin sodan jälkeen, ja kun suuri

maailmankaupunki Pariisi, joka on meidän aikamme Ninive, oli

ihanimmillaan ja rikkaudesta loistavimmillaan; kun kaikki oli vain

kukkia ja iloa, tanssia ja peliä, kultaa ja marmoria, silkkiä ja

helmiä; silloin minä yksin ajatuksissani kävelin Louvre-palatsin

viileissä, hiljaisissa ja hämärissä kivisaleissa ja ihmetellen katselin

Niniven muinaisajan jättiläiskuvia. Miten mahtava onkaan se valtakunta

ollut, miten komea ja muhkea se kaupunki, joka ennen muinoin piti

semmoisia kuvia rapuillansa ja toreillansa! Niiden kivien edessä olivat

profeetat puhuneet kansalle, ja minä olin kuulevinani Nahumin sanojen

hiljaa kaikuvan kivimöhkäleistä:

"Sinulla on enempi kauppiaita kuin tähtiä taivaalla; sinun ruhtinaasi

ja päämiehesi ovat lukemattomat kuin heinäsirkka-parvet, mutta kun

aurinko nousee, ovat ne poissa, eikä kukaan tiedä, mihinkä he joutuvat.

Paimenesi makaavat, Assurin kuningas! Nouse vartioimaan linnojasi sillä

vihollinen lähestyy, ja lujat linnasi putoavat kuin kypset viikunat sen

suuhun, joka niitä vain tahtoo syödä!"

Minun muistellessani näitä sanoja kuului palatsin ulkopuolelta

ilohuutojen hälinä. Voitolliset sotajoukot kulkivat pitkin katuja,

voitonmerkkejä kantaen, ja meluava ihmisjoukko seurasi riemuiten ja

pauhaten. "Mitä unelmia!" sanoin itsekseni. "Eikö tämä ole urhollinen

Ranskanmaa ja ylpeä, iloinen Pariisi? Eivätkän toki Nahumin sanat tässä

toteudu..."

Minä petyin: ne toteutuvat juuri tänä aikana ja kaiken kansan edessä,

ell'ei kaikkivaltias Jumala peruuta uhkaustansa, niinkuin Joonaan

päivinä. Mutta silloin pitäisi ylpeän Pariisin nöyrtyä Jumalan edessä

niinkuin ennen Ninive. O, jospa se nöyrtyisi, jospa se olisi Joonaan

eikä Nahumin Ninive! "Sillä", sanoo profeetta, "Herra on pitkämielinen

ja suuri voimasta. Hänen tiensä on tuulessa ja pilvissä: maa vapisee,

vuoret halkeavat ja kansat kauhistuvat Herran tuomioiden edessä." -- O,

Herra, armahda myöskin meidän aikamme Niniven monia pikku lapsia,

ett'eivät he hukkuisi, vaan vaeltaisivat hyveissä ja hurskaudessa!

(Lokakuussa 1870.)