Niinkuin tästä näet, uhkasi hän ilmestyä yöllä ikkunani alle. Ja nyt
tällä mahdollisella eromme hetkellä, Lassi, minun täytyy tehdä sinulle
kaikkein vaikein tunnustus. Minun sydämessäni ei ollut vain pelkoa ja
vavistusta sinä kuutamoisena yönä, jona todella pelkäsin kuulevani
hänen vihellyksensä, vaan minä yht'aikaa myöskin tunsin sitä samaa,
mistä kerroin sinulle Tähtitorninvuorella, minä melkein odotin häntä.
Lassi, Lassi, Lassi, anna minulle viimeisen kerran anteeksi! Itse olin
siitä niin kauhuissani, että silloinhan juuri teinkin peruuttamattoman
päätökseni, jota nyt vihdoin lähden toteuttamaan.
Ymmärrätkö nyt, mikä kauhea peikko tuo mies on elämässäni ollut, ja
että minä olen vain hädissäni varjellut itseäni, kun olen hänet
tappanut.
Jospa vain onnistuisin ja sinun ei ikinä tarvitsisi tätä kirjettä
nähdä! Sillä tieto, että tuota miestä ei ole enää maan pinnalla ja että
minä olen hänet pois pyyhkäissyt, on tekevä minut toiseksi ihmiseksi,
se on antava minulle tunnon, että kelpaan sinun vaimoksesi. Ah, Lassi,
tuskin voin käsittää niin suuren onnen autuutta. Sinua minä rakastan ja
olen aina rakastanut, sinua ainoata, iäti, iäti!
_Martta_.
20.