minulle tieto, miten onnistutte. Voinko mitään muuta tehdä hyväksenne?"
"Voitte", nauraa Mastic; "hyvät sikarit kuluvat niin kauhean pian.
Alligaattori-Pete ja minä olemme juuri tehneet lopun viimeisistä siinä
erinomaisessa laatikossa, minkä annoitte minulle viime kerralla. Eikö
teillä sattumalta ole muutamia sitä Lajia mukananne?"
"On muutamia", sanoo Balasco lyhyesti ja ottaa esiin pari kappalta
ylenoivallista _Regalias Imperialeseja_.
"Hyvä, -- nyt saatan ryhtyä työhön", arvelee salapoliisi sytyttäessään
sikarin ja palaa veneelle, jota soutaa Alligaattori-Peten laivapoika,
lurjusnulikka.
Estrabon katsoo salapoliisin jälkeen ja mutisee: "Olipa todellakin
onni, että pääsin irti! Jos hän olisi aavistanut, missä asevarat
ovat, olisi kaikki rauennut turhiin. Nyt saa hän ponnistella koko yön
päästäkseen Korallisaarelle... ei tunnu tuulen henkäystäkään -- ja
huomenna!"
Hänen liikkuvat kasvonpiirteensä valaisee riemuitseva toivo hänen
kääntyessään palaamaan huvilaan.
Täällä tapaa hän Severancen, joka sanoo hänelle helpostuneella
äänenpainolla: "Sain ainoastaan kaksi naista kiinni."
"Mitkä sitten?" Kiihkeästi.
"Miss Vanstonen ja lesken. Pikku Rivers ja miss Woodbridge ovat
Vortexin ja mr Vanstonen kera tämän ananaasi-istutnksilla. Minua ei
ihmetyttäisi, jos jollakin heistä tekisi mieli päästä anopikseni",
lisää hän nauraen.
"Ja miss Gertie?" kysyy Estrabon.
"Miss Gertien on vallannut ompelijatar", huutaa Rex, joka samassa tulee
eteisessä. "Jos miss Gertie lähtee tänä iltana, on hänen pakko pitää
lyhyttä pukua risteilyhuviretken kestäessä."
"Rex", puhkeaa hänen nuorempi sisarensa ankarasti sanomaan,
katsahtaessaan alas kaiteen yli, "ole hyvä ja muista, että olen nuori
nainen!"
Tämän muistutuksen tekee hän ylpeähköllä arvokkaisuudella, joka narraa
Severancen hilpeästi nauramaan.
"Sinä kait seuraat mukana, Rex, arvatakseni?" sanoo espanjalainen.
"Luonnollisesti! Teen mitä hyvänsä saadakseni kunnon päivällisen ja
vähän viileyttä tässä kuumuudessa."
"Silloin on seurue täysi", mutisee Balasco, sillä se on juuri
semmoinen, kuin hän tahtoo.
Mutta miss Gertie tulee juosten portaita alas ja huutaa: "Seuraako
luutnantti Varona myöskin mukana?"
"Luullakseni", vastaa Severance, joka nyt kiiruhtaa ottamaan kultasensa
huostaansa: sillä Indra on tullut portaita alas sisaren vanavedessä.
Hän näyttää sangen suloiselta puettuna keveimpään musliinipukuun ja
ilmakkaimpaan vyöhyeesen. Hänet nähdessään salamoivat Balascon silmät,
ja hän ajattelee riemastuneena: "Se on hänen hääpukunsa!"
Mrs Ormiston, joka on sangen soman näköinen merimiespuvussa ja pikkunen
merimieshattu päässä, tulee nyt myös lisäksi, ja hän ja miss Vanstone
menevät ulos verannalle mr Severancen ja Rexin kanssa.
Espanjalainen aikoo seurata heitä, mutta äkkiä säpsähtää hän ja
mutisee: "Suokaa silmänräpäykseksi anteeksi!" ja hyökkää portaita ylös.
Huoneessansa ottaa hän piirongin laatikosta kiiruusti
morfiiniliuospullon ja pikku ruiskun esiin, sanoen itsekseen: "Läheltä
piti, että unohdin tämän!"
Niin kiiruhtaa hän alas taas ja on juuri ulos menemäisillään, kun pieni
käsi rukoilevasti laskeutuu hänen käsivarrellensa ja Gertien pehmyt
ääni kuiskaa: "Luuletteko voivanne olla luutnantti Ramonia vailla?
Saatte liian monta herraa Lentokalaan harvoille naisille. Tervehtikää
häntä, että minä pyydän häntä syömään päivällisen täällä kotona."
"Olen viepä tervehdyksenne", vastaa Estrabon kevyt empiminen äänessä.
"Siitä tulee hauska", sanoo nuori tyttö. "Mr Vortex, isä ja Ramon ja
miss Rivers, Flora ja minä tulemme saamaan yhtä hupaisen päivällisen
kuin tekin jahdissa."
"Toivotan teille mieluista iltaa!" Näin sanoen kumartaa espanjalainen
kohteliaasti ja menee toisten luo ulos, missä miss Vanstone on
selittänyt Severancelle ja leskelle, että Gertien pukuhommat ovat
hyvin vakava asia. "Annoin hänelle kaikki pukuni, joita vailla voin
olla", huomauttaa Indra, "ja hän on käyttänyt pukua toisensa jälkeen
tuhlaavasti kuni..."
"Kuni tyttö, jolla ensi kerran on pitkä puku", nauraa mrs Ormiston.
"Niin, jos lainaisin hänelle useampia, saisin pian itse kulkea Gertien
lyhyissä hameissa", vastaa miss Vanstone kauniisti punastuen.
Samassa tulee Rex innoissaan ulos eteisestä, huutaen: "Höyry käymähän,
kapteeni!" ja seurue lähtee, Balascon laskiessa itsekseen heidät ja
sanoessa: "Nyt on minulla muassa kaikki, joita tarvitsen."
Viisi minuuttia myöhemmin viepi Esrabonin höyrypursi heidät
Lentokalaan, jonka heittonuoraportaita ylös Severance auttaa naiset,
jotka ovat hyvin iloissaan päästessään avaran aurinkoteltan alle, joka
suojaa sen valkeaa kantta.
Yleensä ovat he niin hilpeä seurue, kuin koskaan on astunut johonkin
huvijahtiin, ja se on sangen paljon sanottu, sillä mikä on hauskempaa,
kuin risteilyretki merellä, kun naiset ovat kauniit, rakastettavat ja
meritaudittomat, ja herrat kohteliaat ja huomaavaiset, ja laivassa on
viinejä ja sikareja yltä kyllin?
Mutta Estrabon on heistä kaikista iloisin. Hänen tummat silmänsä
loistavat riemuavasta hehkusta, ja hänen naurunsa helähtää pehmeästi
ja sointuvasti. "Miksi en olisi iloissani", ajattelee hän; "eikös nyt
häämatkani ala?"
Omituista kyllä ei hän Varonalle vie miss Gertien sanaa, vaan menee
suoraan ohjaushyttiin, missä kapteeni Thomas seisoo ruorirattaan
ääressä, ja sanoo jännittyneellä kiihkolla, mikä tuntuu ihan
tarpeettomalta: "Tarvitsetteko niitä ylimääräisiä apumiehiä, kapteeni?"
"Niin, kyllä kait on hyvä, että otan ne, koska nyt lähdemme merelle",
vastaa tämä.
"Kuten tahdotte", sanoo Estrabon. "Kiinnitän purren poijuunne."
Sen hän tekeekin ja käskee väkensä tulla laivaan, jolloin hän
komentaa Juanin ja Pablon keulapuoleen matruusien joukkoon ja sanoo
kapteenille, että Figaron perämies voi hoitaa ruoriratasta niin usein,
kuin tarvitaan, ja koneenkäyttäjä asettua alas konehuoneeseen auttamaan
Lentokalan koneenhoitajaa.
"Annan peränpitäjänne hoitaa hetkisen ruoriratasta, samalla kun itse
tarkastan häntä, ja jos hän tekee sen tyydyttävästi, saa hän vuorotella
kanssani. Minun koneenkäyttäjäni saattaa selittää koneistomme teidän
koneenkäyttäjällenne ja ilmoittaa, miten hän käyttäytyy", sanoo Thomas
ja aukaisee yhden ikkunoista ohjaushytissä, mikä on välittömässä
yhteydessä konehuoneen kanssa, se kun on sijoitettu jotensakin pitkälti
keulapuoleen, antaakseen suurempaa tilaa perähyteille.
Ylhäiseltä paikaltansa saattaa kapteeni katsoa suoraan alas sinne, ja
hän huutaa nyt koneenkäyttäjälle: "Sandy, anna minulle tieto, miten
uusi apumies menettelee."
"Lähettäkää hänet vaan alas, kapteeni, minä kyllä pian otan selvän,
mihin toveri kelpaa!" vastaa hilpeä Skotlanniksi murtava ääni. Ankkuri
on nyt nostettu ja Thomas soittaa kelloa, jonka jälkeen Lentokala
lähtee etsimään viileyttä Golfvirran aukeilta kulkuvesiltä.
Kaiken tämän havaitsee kiikarilla lohduttamaton nuori nainen eräästä
Vanstonen huvilan yläkerroksen ikkunasta. Miss Gertie odottaa, että
nuori Varona tulisi, mutta hän ei tulekaan.
"Eiväthän he lähetä ketään maihin", mutisee hän pettyneenä. "Oo. Herra
Jumala, nyt nostavat he ankkurin!" Hän sieppaa olkihatun ja hyökkää
rappusia alas, vaikka ompelijatar huutaa hänen jälkeensä: "Olen valmis
nyt koettamaan, miss."
"Olen pian takaisin!" kirkuu Gertie vastaukseksi ja kiiruhtaa puutarhan
kautta rantalaiturille, juuri parhaiksi nähdäkseen Lentokalan katoavan
näkyvistä muutaman matalan vihreän saaren taakse puolen peninkulman
päässä sieltä.
"Miksei hän tullut maihin, kun minä pyysin häntä?" puhkeaa hän
sanomaan. Niin lentää yht'äkkiä kamala ajatus hänen mieleensä.
"Ramonillla on nuo aseet mukanansa -- ehkä hän menee niiden kanssa
Kuubaan samalla." Ja seuraten tavallista naisten logiikkaa pelästyy
hän kovin ja ajattelee: "Tuo kauhea Balasco! Hän on niin innokas
isänmaanystävä ja kiihdyttää tietysti Ramonia muistutuksilla hänen
velvollisuudestansa! Ramonhan sanoi, että nuo aseet saattoivat olla
Kuuban elinasia. Hän menee johonkin niiden kanssa. Hänellä ei ollut
rohkeutta sanoa minulle jäähyväisiä -- se olisi musertanut meidän
kummankin sydämet." Hän on pyörtymäisillään ajatellessaan Toveria ja
mutisee valkoisin huulin: "Espanjalaiset murhaavat kaikki vankinsa."
Mutta tässä kohtaa hänet lohdutuksen säde.
Hän kuulee laiturin luota äänen, joka sanoo: "Hyvä, nulikka, jos olet
sovittanut sen puutarhavaunullisen hyvästi veneeseen, niin lähdemme
Sisiliskoon."
Se on Masticin ääni, tuon kiltin tullisalapoliisin, joka oli luvannut
suojella Ramonia vaarasta.
Gertie kiiruhtaa laiturin reunalle ja huutaa innokkaasti: "Mr Mastic!
Mr Mastic! Kiiruhtakaa ja tulkaa tänne, minulla on jotakin teille
sanottavaa! Muistattehan minut, Gertie Vanstonen, joka puhelin teidän
kanssanne lunchia syötäessä joitakuita päiviä sitten?"
"Niin, muistan teidät sangen hyvin", vastaa tullivirkamies. "Tulen
silmänräpäyksessä. Sinä pysyt veneessä, lurjusnulikka!" Ja niin
sanoen hyppää hän maallenousulaiturille, kiiruhtaa portaita ylös, yhä
poltellen yhtä Estrabonin sikareista ja sanoo: "Palvelukseksenne, miss
Gertie, mitä voin tehdä hyväksenne?"
Gertie ilmaisee hänelle epäluulonsa, joille salapoliisi katkerasti
nauraa ja sanoo: "Ei mitään vaaraa siitä; aseet ovat tuolla saarella,
mistä minä ne otan takavarikkoon, niin pian kun saavumme sinne."
"Ko... Korallisaarellako?" änkyttää Gertie.
"Niin varmaan! Sen sain tietää don Estrabonilta tuskin kaksikymmentä
minuuttia sitten."
"Sitten ei don Estrabon sanonut teille totuutta!" kuiskaa tyttö
kauhistuneena. "Aseet ovat jahdissa."
"Mitä!" sähisee Mastic.
"Niin, don Estrabonilla oli selko kaikesta: hänhän se ehdotti sitä
-- hän puhui Ramonin ja meidän Billymme kanssa siitä aamulla, he
menivät sinne iltapuolella ja hakivat ne. Näin kiikarillani, miten he
kantoivat ne laivaan. Ettekö nähneet Lentokalan juuri laskevan ankkuria
tullessanne?"
"Tulimaista! Oletteko varma olevanne oikeassa?"
"Olen. Mitä varten he muuten olisivat sinne menneet?"
"Kirottua!"
"Teidän täytyy auttaa minua estämään Ramonin palaamasta Kuubaan. Mitä
auttoi sitten, että pelastin hänet henkiin? Mikä oikeus on hänelle
antaa tappaa itsensä, kun hänen on elämisestänsä kiittäminen minua?"
mutisee Gertie käsiään väännellen.
"Toivon tietäneeni sen kymmenen minuuttia sitten", sanoo salapoliisi
karskisti, tuijottaen poiskiitävän jahdin savua. Sitten repii hän
tukkaansa ja mutisee: "En käsitä tätä -- Balascohan ei ole..." Hän
pysähtyy äkkiä, peläten ilmaisevansa valtiosalaisuuden, ja sanoo
nopeasti: "En luule, että on tekeillä mitään, jota pelkäätte, miss.
En näe, että nuorella kuubalaisella voisi olla niin raju suunnitelma
päässään, kun te sanotte sisarenne ja mrs Ormistonin olevan
Lentokalassa, paitsi mr Blackeleytä, mr Severancea ja veljeänne."
"Ehkeivät don Estrabon ja señor Varona aijo tehdä mitään tänä
iltana. Mutta pelkään, että Ramon vie nuo aseet maihin Key Westissä.
Velvollisuus on häntä kutsuva, ja hän on menevä takaisin ja hakeva ne
ja lähtevä sotimaan toisten Kuuhan ystäväin kanssa", nyyhkyttää tyttö.
"Vai niin, he ajattelevat mennä Key Westiin viedäkseen aseet maihin",
puhisee salapoliisi. "No, luulenpa voivani siihen panna esteen! Olen
opettava heitä tahtomaan puijata minua ja sanomaan aseiden olevan
tuolla saarella."
"Mitä aijotte tehdä?"
"Saattepas nähdä!" vastaa Mastic karskisti. "Älkää enää huolehtiko,
että nuori kavaljeerinne joutuisi millekään vaaralle alttiiksi; nuo
saaret ovat minun hallussani parin, kolmen tunnin päästä."
Hän katsoo jahdista, joka on jo ennättänyt Golfvirralle, nousevaa savua
ja sanoo: "Se ohjaa länteenpäin kulkunsa -- niin, se aikoo selvästi Key
Westiin. Odottakaa, saattepa nähdä!"
Hän juoksee alas veneeseen ja hyppää siihen sanoen: "Osaatko pitää
perää, nulikka?"
"Mitäs minuun sitten olisi pieksetty kolmen viime vuoden kuluessa",
huutaa nulikka, "jollei pohjoisluodetta ja etelälounasta ja kaksi
piirua tyynen puolelle. Josko osaan pitää perää? Minä osaisia ohjata
krokodiilia!"
"Osaatko ohjata höyrypurtta sitten?"
"Sitä olen tehnyt tusinoittain kertoja!"
"No, luulenpa osaavani hoitaa konetta, jos niikseen on", mutisee Mastic
ja huutaa sitten pojalle: "Suuntaa Balascon purren luo!" Ja hänen
itsensä käydessä airoihin ovat he kahden minuutin päästä espanjalaisen
höyrypurressa, jonka jälkeen heidän pikku veneensä kiinnitetään, ja
salapoliisi lämmittää koneen, mikä on helposti tehty, sillä tuli on
sammutettu suurimmassa kiiruussa, ja pannussa on vielä kylliksi höyryä
Figaron panemiseksi käymään.
Heidän kiitäessään laiturin ohi huutaa salapoliisi Gertielle:
"Älkää olko huolissanne, pikku miss!" Ja rannalta vastataan: "En
ole mikään pikku miss. Mutta luotan turvallisesti teihin." Ja hän
katsoo innollisesti höyrypurren perään, jonka vauhti lisääntyy joka
silmänräpäys. Se ohjaa samaa suuntaa kuin Lentokala, ja muutamia
minuutteja myöhemmin katoaa se saman saaren taa matkalla ulos
Golfvirralle.
Silloin kääntyy miss Gertie hitaasti ympäri ja menee huvilaan, koettaa
pukuja alakuloisen ja murheellisen näköisenä ja tulee päivällispöytään
ilmoittamaan isälleen ja tämän vieraille merkillisiä epäluulojansa,
joille yleiseen nauretaan. Miss Rivers sanoo: "Loruja, rakas lapsi,
tuo kertomus Toverista on hermostuttanut sinut", ja Flora Woodbridge
selittää luottavasti: "Pah! Jack Blackeley ei ole niin tyhmä!"
Ja Gertien isä sanoo hänelle: "Sellaisia tyhmyyksiä! Eikö Severance ole
laivassa Indran kanssa? Etkö luule, että hän tietää suojella häntä? Tuo
kuubalaisen juttu ja sairaanhoito ovat tehneet sinut niin romantillisen
yksinkertaiseksi, kuin olisit oikea Dulcinea del Toboso." Sitten lisää
hän: "Mutta miss Tricksin pensiooni on sinusta nuo tyhmyydet ottava!
Ensi viikolla palaat sinne lyhyine hameinesi ja kaikkinesi."
Tämä hirmuinen uhkaus saa aikaan musertuneen, rukoilevan silmäyksen
miss Gertieltä ja halpauttaa hänen kielensä illan jäljelläolevaksi
osaksi. Eivät edes pikku Vortexin sukkeluudet voi houkutella hymyilyä
hänen kauniille huulillensa.
Hän nyyhkyttää itsensä uneen, ja kun hän herää seuraavana aamuna, on
hänen ensi silmäyksensä akkunasta merelle. Hänen kasvonsa tulevat
kalmankalpeiksi ja hän kirkasee: "Herra Jumala, Lentokala ei ole
siellä!"
Kuudestoista luku.
Päivällinen jahdissa.
Lurjusnulikan ohjaamana on höyrypursi ehtinyt Floridasalmeen. Jahti
höyryää hiljakselleen eteen länteenpäin viisi tai kuusi peninkulmaa
etempänä. Mutta tälläkin keskinkertaisella nopeudella kulkee se hyvästi
kymmenen peninkulmaa tunnissa, eikä pursi jaksa sitä saavuttaa.
Mastic katsoo sen jälkeen ja ajattelee: "Suunnasta päättäen on se
menossa Key Westiin. Jos se sen tekee, tavotan sen siellä. Kaikissa
tapauksissa pitää sen palata Smaragdisaareen, ja ensi yönä ovat aseet
käsissäni, espanjalainen on puijannut minut, jos se, mitä miss Gertie
sanoo, on totta, ja jos itkusta punaiset silmät todistavat jotain, niin
uskoo tyttö itse kertomuksensa. Mutta mikä syy olisi Balascolla ollut?"
Hän repii korvallistansa ja ajattelee: "Tahdon olla kirottu, jos sen
käsitän! Ei ole epäilystäkään siitä, että Estrabon on espanjalainen
vakooja, mutta minkä tähden saatanan nimessä hän ei sitte halua, että
minä ottaisin aseet takavarikkoon?" Jota enemmän hän sitä tuumii, sitä
vähemmän hän sitä tajuaa, ja sitä enemmän hän espanjalaiseen suuttuu.
Niin keksii hän sukkelan keinon ja mutisee: "Tulimaista, kyllä minäkin
hänet puijaan! Olen olevinani, kuin en tietäisi hänen tietävän, että
aseet ovat laivassa. Minä hänet uutisella yllätän ja katson, minkä
värin hänen kasvonsa saavat."
Höyrypursi pysyy siis Lentokalan vanavedessä ja suuntaa sekin kulkunsa
länteenpäin, vaikka nyt on jo niin pimeä, ettei Mastic voisi enää
jahtia eroittaa, jolleivät sen lyhdyt näkyisi.
Pleasurejahti jatkaa sillä välin hilpeästi risteilyänsä viileyttä
etsimään, ja niin pian kuin he tulevat pois saarien suojasta, alkaakin
sen kannella oleva iloinen seurue tuntea viileitä, virkistäviä ja
tuoksuavia tuulahduksia.
"Ihana ilta!" sanoo Amy Ormiston Jack Blackeleylle.
"On, mutta en kadehdi niitä, jotka pysyivät kotona. Heillä on kyllä
jotakuinkin kuuma, sill'aikaa kun täällä on juuri parahiksi viileätä,
jotta ruokahalu tulee." Ja korottaen äänensä, huutaa hän: "Estrabon, te
olette huviretken ylikokki. Eikö päivällinen ole pian näkyvissä?"
"Kaikki aikanaan, kärsimätön ystäväni", vastaa espanjalainen. "Pian
saamme erinomaisen hyvän aterian, ja sitten sekoitan muutamia
erinomaisia sampanjagroggejani teille."
"Niin, olisittepa kuulleet señor Vanstunen veisaavan niiden kiitosta",
virkkaa Ramon. "Te olitte sekoittaneet hänelle yhden Key Westissä ja
hän ei ollut unohtanut, miltä se maistui. Minä muistan ne myös kolme
vuotta sitten."
Severance, joka on istunut kannen toisella puolen ja kuiskinut
morsiamensa kanssa, virkkaa nyt äkkiä: "Ken puhui sampanjagroggeista?
Antakaa meidän saada nyt vähän päivällistä odottaessamme!"
"Tekisin mielelläni teille mieliksi", nauraa Estrabon, "mutta en saata
alentaa sampanjagroggejani ruokaryypyiksi. Sitä paitsi luulen teidän
olevan nälkäisiä ilman sitäkin."
"Ehkä olette oikeassa", myöntää Billy.
Nyt tulee Rex, joka on seisonut puhelemassa kapteenin kanssa
ohjaushytissä, nauraen täyttä kurkkua heidän luoksensa.
"Mikä teitä niin huvittaa?" kysyy Amy Ormiston viitaten nuorukaista
tulemaan luoksensa.
"Oo", vastaa hän, "yhdellä matruuseista on mahtavin korva, minkä
milloinkaan olen nähnyt. Hänen pitäisi jättää meri ja näytellä
itseään rahasta sen sijaan." Ja hän antaa kuvaavan esityksen Juanin
merkillisestä kuuloelimestä, valaisten esitystään eleillä, jotka
houkuttavat kaikki nauramaan.
Balasco kiinnittää kumminkin ainoastaan hiukan huomiota siihen. Hän
ja Varona seisovat nyt miss Vanstonen vieressä ja nuori kuubalainen
antaa hänelle aiheen, jota hän on halunnut. Tämä sanoo näet; "Te olette
olleet Key Westissä tänään. Onko mitään enempiä uutisia Toverista?"
"On parisen", vastaa Estrabon lyhyesti. "Otin mukaani yhden lisälehden,
joka ehkä voi mielenkiintoanne herättää." Hän otti esiin numeron
Päiväntasaajan kansanvaltaista, jonka muutamalla palstalla on suurilla
lihavilla kirjasimilla painettu päällysnimi, ja jossa kerrotaan, että
sanottu laiva on otettu aavalla merellä, koskapa se edellisenä aamuna
oli nähty Hietasaaren majakan läheisyydessä.
Viitaten suoraan aluksen yli huomauttaa Balasco: "Tuolla on Hietasaaren
majakka. Puolen tunnin kuluttua voimme nähdä sen. Mutta Toveri ja ne,
jotka olivat laivassa, missä ovat he? Kysykää Cabanasin korppikotkilta
ja korpeilta." Ikäänkuin antaakseen sanoilleen lisää maustinta, lukee
hän pienen kamalan uutisen, jossa ilmoitetaan, että muuan matkustaja,
joka samana päivänä oli saapunut Mascotte laivalla, oli kertonut
nähneensä noin kaksikymmentä miestä, yhden vaimon ja yhden lapsen,
kaikki kahleissa, tuotavan maihin Havannassa.
Kun Estrabon mainitsee vangitun naisen, näyttävät hänen silmänsä olevan
Indraan luotuina. "Ette kait ole unohtaneet, mitä Varona sanoi tänä
aamuna tapahtuvaksi ensi Amerikan lipulla purjehtivalle laivalle, joka
otettaisiin samallaisissa olosuhteissa kiinni." Ja näyttäen aineensa
kiihottamalta alkaa hän laajasti kuvailla, mitä sanotulle alukselle
tapahtuisi, kuinka Amerikan lipusta huolimatta -- tai ehkä juuri
sentähden -- koko miehistö ja kaikki laivassa olijat hakattaisiin
kuolijaaksi ja alus upotettaisiin, ilman että mikään espanjalainen
virasto olisi koko asiasta tietävinänsäkään... kuinka siitä tulisi...
"Uusi murhanhaluisen, julman ja raa'an hirmuvaltaisuuden urostyö",
puhkeaa Rex sanomaan sillä vapaudenrakkaudella, joka useimmissa
Amerikan pojissa kaikista amerikkalaisista valtiomiehistä huolimatta
on.
Mutta välittämättä hänestä muuten kuin silmäyksellä, joka lupaa, että
Rex ehkä jonakin päivänä saa espanjalaista armeliaisuutta käytännössä
kokea, jatkaa Balasco samaan tapaan niin kauvan ja niin kuvaavasti,
että Amy Ormiston viimein päästää kauhistuneen kirkauksen, pitää kädet
korviensa edessä ja puhisee: "Herrajumala, tahdotteko kerrassaan
menettää päivällisen minulta?"
Mutta miss Indra ottaa tämän kamalan kuvauksen toisella tapaa vastaan.
Hän laskee pikku kätösensä Espanjalaisen käsivarrelle ja kuiskaa:
"Tulkaa kanssani syrjään pikkuseksi. Minulla on teille pyyntö."
Balascon käsivarsi vavahtelee nuoren naisen koskettaessa häneen, ja hän
ajattelee: "Tämä on morsiameni -- morsiameni huomenna. _La Paloma_ ei
sitä tiedä, mutta huomisiltana lepää hän sylissäni."
Seuraavasti ei hän erittäin tarkkaavaisesti kuuntele Indran sanoja,
jotka kuuluvat: "Olkaa kiltti älkääkä puhuko Gertielle tästä
asiasta niin, kuin olette puhuneet minulle, kun tulemme takaisin
Smaragdisaarelle. Lapsi on nyt liian levoton."
"Levoton kenen... kenen tähden?" änkyttää hän, mutta nauraa sitten ja
sanoo: "Oo, ymmärrän... nuoren kuubalaisen isänmaanystävämme vuoksi",
tehden päällä nyökkäyksen perän puoleen, missä luutnantti Ramon nyt
seisoo lesken kanssa puhelemassa. "Olen hyvin varovainen..."
Tässä keskeyttää hänet mr Severance, joka kovalla äänellä huutaa:
"Kajuuttavahti sanoo päivällisen olevan valmiin!"
Seuraavana silmänräpäyksenä vaeltavat he kaikki ruokasaliin, joka on
pieni kaunis huone ja täyttää koko kansihytin. Siellä istuutuvat nuo
seitsemän päivällisvierasta syömään iloista ja runsasta ateriaa, jonka
espanjalainen ja ranskalainen kokki ovat panneet toimeen ja kokoon.
Samassa pyytää Estrabon heitä suomaan hänelle hetkiseksi anteeksi ja
menee ohjaushyttiin.
"Mitä pidätte peränpitäjästäni?" kysyy hän kapteenilta.
"Erittäin hyvää! Hän osaisi hoitaa vaikka sotalaivan ruoriratasta",
vastaa Thomas. "Masinistini, Sandy, ilmoittaa, että neekeri hoitaa
konetta yhtä hyvästi. Nyt voin saada aikaa syödä päivälliseni kaikessa
rauhassa ja Sandykin pääsee lepäämään, kun tarvitaan. Missä aijotte
viettää illan?"
"Ehkä olisi parasta pysähtyä Key Westissä hetkeksi."
"Se ei ollut mikään tyhmä aate?" sanoo kapteeni tyytyväisesti. "Jos
tahtoisitte seisahtua sinne kymmeneksi minuutiksi, tekisitte minulle
suuren palveluksen. Minulla on hiukan rääsyjä muutamassa sataman luona
olevassa talossa, jotka tahtoisin saada mukaani saadakseni parin
ohuempia paitoja tässä kuumuudessa."
"Se käy varsin hyvin päihinsä", vastaa Estrabon, jonka päämääränä
on pitentää risteilyä ja tehdä päivällinen niin myöhäiseksi kuin
mahdollista.
Kun hän tulee päivällispöytään, jossa ensi ruokalajia juuri
tarjoillaan, sanoo hän: "Olen rohjennut, miss Vanstone, sanoa kapteeni
Thomasille, että hän ohjaa Key Westiä kohti, voimme silloin saada
viimeiset uutiset Toverista. Länsikanavassa käy heikko tuuli ja meille
tulee sangen hyvä, kun saavumme sinne, mikä tapahtuu neljännestunnissa.
Päivällisen ei sen takia tarvitse häiriintyä."
"Käykää soppaan käsiksi, don Estrabon!" huutaa Rex kärsimättömästi.
"Ettekö näe, että soppamalja on edessänne ja me kaikki odotamme? Indra
ei ole syönyt yhtään ostronia, niin on hän soppaa kaivannut."
"Oo, minä unohdin!" virkahtaa tämä nuori nainen, joka kuiskien on
vaihtanut meidän Billymme kanssa ensi kihloissaoloajan suloisia
uskomisia.