9 p. heinäkuuta.

Kolmattakymmentä astetta varjossa, mutta työmieheni kuokkii, kuokkii

ja raivaa. Minä, Isäntä, pulikoin vedessä, vaan Karhut eivät kynsiään

kastele. Merkillistä että niin kovassa kuumassa ihminen virvoittaa

itseään hikivirralla ja halveksii vettä! Mutta minä luulenkin että

Suomen suot ovat kaivetut ja kaivetaan hikivirtojen voimalla eikä

Kneipin eikä Müllerin, vielä vähemmin Kuhnen kylvyillä. -- Viimeinen

sarkaoja on nyt menossa.

Kotoisten rantojen ikuinen kohina · 第 15 / 26 题