Suuri juhlapäivä korvessa! Juhlakahvit jätkilleni kuusen juurella
havumajan nuotiolla! Sillä se suuri puu, rotkon kuusikuningas, pitkä
huiskelo, jonka tyvi oli niin paksu, ettei isäntä ympäri yltänyt
käsivarsillaan, se kaataa romahutettiin nyt. Oli tyyni päivä ja
kesähelle. Lapset telmivät alasti hiekassa ja minäkin ensi kertaa
uin. Sitten hyppäsin puisevaan kankiin, karjalaiset vetivät köysistä,
kymmeniä juuria oli hakattu poikki, jättiläispuu keikkui... Me
huojutimme, huojutimme ja huusimme.
Sitten se vihdoin tapahtui, kumea kohaus korvessa. -- Onpas pölkyssä
sahaamista, on totisesti.
Mutta isännällä on kiire omiin taloustöihinsä --. ei jouda
kirjoja pitämään. Yön tullen vedän aalloista aina hauvin uudella
kultauistimellani. Pihlajat kukkivat, kielot tuoksuvat saaressa,
lämpömittari osoittaa kolmattakymmentä astetta, on niin kuuma
etten päiväkausiin ole paitaa tarvinnut. Eläköön luonnon vapaus ja
työ sekä työn nautinto! Eläköön myös rakkaus -- raskaan päivätyön
vastapainoksi...