Sunnuntaita vasten yöllä... Tulen uistelemasta kosken niskasta,
josta sain komean hauvin. Toisiltana saimme uudella uistimella
neljä haukea, joista yksi annettiin niitynraivaajille. Häpsähtipä
Iivana aikalailla, kun aamulla kuokkaansa tahkotessa sai isännältään
lahjaksi hauvin. Se oli juhlapäivä korvessa, hiiloskalan ääressä.
Mutta suola on sota-aikana kallista. Niin, mitä pitikään sanoani.
Ylen kovin väsynyt omista päivän töistäni (maalaamiset, nuohoamiset
ja kaikenlaiset taloustoimet). Eilen kävivät heimolaiseni
korpikuokintaa katsomassa. Mutta turhaan sytyttelemme rovioita,
nuo jättiläisröykkiöt satavuotisia märkiä juurikkaita eivät ota
palaakseen hevillä. Sininen sauhu hulmahtaa yli korven, liekit
räiskävät havuissa, mutta pian tyrehtyy punainen lieska. Nyt on
korpeen kokoontunut paljon tovereita Iivanan hommia katsomaan,
tarkoitan sääskiä. Toispäivänä käytin palstallani myös erästä
taikojenkerääjä-herraa, joka oli matkalla Vienan Karjalaan. -- Iivana
sai taas ruokarahoja ja souteli kirkonkylään pyhäksi, saamatta
suovattakylyä kultaista. Eläköön hikinen työ ja siunausta tuottakoon
kerran sekin musta muta, joka näinä päivinä on "kaarteessa"
roiskunut. Huomenaamulla nousen vastaanottamaan rahtimiehiä, jotka
tuovat kallista viljaa kaupungista asti. Jospa rahani riittäisivät,
hätäkös olisi elää näin, ostella mitä haluaa ja teettää mitä työtä
tahtoo.