Taas on pohjatuuli mylvinyt järven ulapoilla ja vettä on vihmonut
ankarasti; ja sitä kesää, jota on odotettu, ei näytä tulevankaan.
* * * * *
Nyt alan uskoa että Iivana Karhu on oikea korvenraivaaja.
Jättiläisjuurikkaita on miekkonen kiskonut tänä yhtenä päivänä
jättiläisröykkiön. Hän sanoo että juurikkaita on maa aivan täynnä,
niitä on toinen toisensa päälläkin, joka todistaa ikivanhaa ja
voimaperäistä korvenpohjaa. Siinä se vielä leipä lainehtii? Mutta
työ on raskasta -- käy tottapuhuakseni salaa sääli Iivanaa, joka
ei edes valita kuten joku Joopi, ei kiroile Luojan töitä eikä
sadattele, iskee ja vääntää vaan ja vetelee sauhuja. Mutta sauhussapa
pidänkin miehen, jokaisen sikarinpätkän hänelle työnnän ja tuskinpa
muuta lohdutusta Iivana kaipaakaan. Tosinhan emäntäni iltamyöhän
tullen vielä kiehauttaa miekkosille saijunkin. Mutta nostaappa
nurkumatta mokomia möhkäleitä vesisateessa, siihen eivät kykene pojat
puoletkaan! Jos olisin kapitalisti, sampanjat juottaisin tänä yönä
Iivanalle ja Ristolle navetan ylisillä, jossa he paraikaa makaavat.
Yö on... ja maata menen itsekkin omien töitteni rasittamana. Elämän
järjestys on varmaan oikea, koska ihminen tietää seuraavanakin aamuna
heräävänsä työhön, joka on sekä pakollinen että hyödyllinen!