Aino. (Sitten) Sipi.
_Aino_. Jollei Eero tule, en tänä iltana tanssi askeltakaan. Missä hän
oikein viipyy? Hän tietää hyvin, että odotan häntä. Nämä kukat olen
poiminut hänelle, kukaan muu ei niitä saa; jollei hän tule, heitän ne
menemään. Sipi niitä ei saa, saa itse poimia itselleen, jos haluaa.
Ai, tuolta hän tulee! Nyt näki hän minut. Jes sentään, kuinka hän
lähtee ennen muita ehättämään! kuinka vihainen olen Eerolle hänen
viipymisestään, ja Sipille, ja itselleni! Olen niin vihainen — niin
vihainen — että voisin... Oh, en tiedä itsekään, mitä voisin!
_Sipi_ (koreasti puettuna). Hyvä ilta, Aino kulta. Olen etsinyt sinua
antaakseni sinulle nämä kukat. Tiellä tapasin sitten toiset pojat, ja
nekös utelivat kenelle niitä kannan. Ehätin ennen, ota ne pian.
_Aino_. Kiitos, minulla on kukkia!
_Sipi_. Älä vastaa minulle niin kylmästi. En voi sitä sietää.
(Poikaliuta tulee tieltä ja menee tuparakennukseen. Sipi ja Aino
seisovat sen aikaa äänettöminä. Heidän mentyään puuskahtaa Sipi.)
Jumalani, Aino! Et tiedä, kuinka pidän sinusta, ja nyt tahdon kertoa
sinulle jotakin hauskaa, Aino. Näillä koreilla napeillani arvoin,
pidätkö sinäkin minusta; ja ajatteles, vastaukseksi tuli: "Jaa".
_Aino_. No, silloinhan sinulla ei ole mitään hätää.
_Sipi_. Ja eilen kerroin isällesi, että aioin mennä sinun kanssasi
naimisiin. Ja hänkin sanoi: "Kernaasti minun puolestani".
_Aino_. No, sittenhän on kaikki latusillaan.
_Sipi_. Onko se totta, Aino? Jumalani! Et tiedä, miten iloiseksi teet
minut, ei, sitä et tiedä. Minun täytyy itkeä ilosta kuin lapsen.
_Aino_. Säästä kyyneleitäsi, Sipi! Olisi synti, jos itkisit minun
tähteni, sillä minä en sano samaa kuin sinun nappisi. Olenhan sanonut
monta kertaa, etten huoli sinusta.
_Sipi_. Aino! Aino! Sinä olet naula ruumiskirstuuni. Sinun sydämesi on
piikiveä. Sinä voit nähdä minun itkevän katkeria kyyneliä, etkä välitä
siitä sen enempää kuin aamukasteesta kaalinkerässä.
_Aino_. Hyvä isä, Sipi! Sinä itket, jos luulet saavasi minut, ja sinä
itket, kun tiedät, ettet saa minua! Silloinhan on sama, mitä vastaan;
se on nyt sinun lohdutuksesi.
_Sipi_. Ei, se ei ole minun lohdutukseni, mutta sinä teet minut niin
surulliseksi. Ole nyt kiltti, Aino! Et tarkoita niin pahoin. Se oli
leikkiä vain? Eikö? Sinä olet niin juonikas. Kuules, Aino, sinä et ole
minua kunnolla katsonutkaan; katsos miten soma olen, ja sinun tähtesi
vain. Ajattelin: kun Aino vain näkee nämä housut ja tämän nutun,
muuttaa hän kyllä mielensä. Ja kun pyydän hänet tanssiin, ei hän käännä
minulle selkäänsä, vaan sanoo: "Kiitos!"
_Aino_. Olet aivan yhtä kaunis vanhoissa vaatteissasikin, Sipi!
_Sipi_. Niinkö, Aino? Kun vain olen sinusta kaunis, on minusta sama,
ovatko ne uudet vain vanhat. (Tuparakennuksesta kuuluu viulunsoittoa.)
Kuuletkos, Aino! Tule, tanssi alkaa! Nytkös vasta oikein kieputaan!
_Aino_. En lähde tanssiin tänään.
_Sipi_ (itkuissaan). Etkö tahdo tanssia.
_Aino_. Ei auta vikinäsi. En tahdo.
_Sipi_. Oh, sitä et tarkoita. Oikuttelet vaan.
Laulu n:o 3.
1.
Tullos, Aino! Kuule, soitto soi!
Tullos kanssani karkelohon!
_Aino_.
Päästä! En sun kanssas karkeloi.
Paljon muita tyttöjä on.
_Sipi_.
Muiden kanssa en käy tanssihin,
Yksin sun, mun kultasen.
_Aino_.
Katso sitten, kuinka tanssitkin!
Kanssasi tanssi mä en. En!
_Sipi_.
2.
Annan sulle kellon kultaisen,
vitjat viisinkertaiset.
_Aino_.
Istuimelta tältä lähde en,
anna muille antimet.
_Sipi_.
Muiden kanssa j.n.e.
_Aino_.
Katso sitten j.n.e.
_Sipi_.
3.
Hopeanappiset sä kengät saat,
sorjat silkkisukkaset.
_Aino_.
Ennen paljain jaloin juoksen maat,
poimin riemun kukkaset!
_Sipi_.
Muiden kanssa j.n.e.
_Aino_.
Katso sitten j.n.e.
_Sipi_.
4.
Silkkihin sun kiedon kokonaan,
Annan käädyt kultaiset.
_Aino_.
Ennen tyydyn paitaan paljaaltaan,
Luotani jos loittonet.
_Sipi_.
Muiden kanssa j.n.e.
_Aino_.
Katso sitten j.n.e.
_Sipi_.
5.
Aino! Henkeni aivan multa viet!
Iäksi lähden maailmaan.
_Aino_.
Sipi! Niin taipuisa jos sä mulle liet,
Niin mä muuta en toivokaan.
_Sipi_.
Pikku noita mikä sä lienetkin!
Nyt menen tanssihin yksiksen.
_Aino_.
Hupsu hölmö, joutuen juoksekin!
Kanssasi tanssi ma en. En!
(Sipi menee itkien tuparakennukseen. Viulunsoitto on vaiennut laulun
ajaksi, mutta laulun ja pianonsäestyksen lakattua jatkuu se Ainon
yksinpuhelun ajan.)
_Aino_ (yksin). Jään tähän istumaan koko illaksi, ja yöksikin, jollei
Eero tule. Kuules viulunsoittoa! Miten kaunista! Miten se helisee
kotituvan kurkihirren alla! Ja minä istun täällä! Tahdon sulkea silmäni
ja unelmoida, että tanssin Eeron kanssa.
(Hyräilee ja liikutelee jalkojaan niinkuin tanssisi. Soitto taukoaa.)