Marketta. Aino.
_Marketta_ (mennen Ainoa vastaan).
Laulu n:o 2.
1.
Ah, rakas pikku sisko!
Miks poskesi on kalpeat?
Noin mietteissäsi melkein
vainaata muistutat.
_Aino_.
Niin ihanaisin tuntehin
mä miettehissä käyskelin.
On saanut sydämeni
nuori poikanen.
_Marketta_.
2.
Oi, ällös luota poikiin!
Ne neitosille kuiskuttaa,
mut heissä uskollista
on tuskin ainoaa.
_Aino_.
Hänelle neitoparvesta
mä olen armas ainoa.
Siks ilman linnun lailla
laulan liidellen.
_Marketta_.
3.
Ah, armas pikku sisko!
Noin nuoret neidon heilakat
ei tiedä, kuinka poikain
on juonet ovelat.
_Aino_.
Jos viekas on mun kultasen,
on viekas itse leivonen.
Kuin kedon puhdas lilja
hällä sydän on.
_Marketta_.
4.
Ah, rakas pikku sisko!
Tää on sun ensi lempesi.
Voi haihtua se vielä,
se muista, lapseni.
_Aino_.
Ei, itse pieni pääskykin
poikansa hylkää ennemmin.
Maan päällä, taivahassa
häntä rakastan.
_Marketta_.
5.
Ah, rakas pikku sisko!
Kuin tiedät, että sinua
hän uskollisna lempii
maan päällä, taivaassa?
_Aino_.
Hän katsoo silmin sinisin,
ja silmät vettyy kyynelin.
On niinkuin liitäisimme
silloin taivaihin.
_Marketta_ (juonikkaasti). Silmin sinisin. Silloin tiedän, ketä
tarkoitat. Sehän on Sipi, naapurin poika.
_Aino_. Pyh! Hölmö raukka, joka aina ruikuttaa ja itkee, kävipä miten
päin tahansa. Arvaa uudestaan, Marketta.
_Marketta_. Ai, nytpä tiedän. Se on Remes, tukkipomo.
_Aino_. Hahaha! Paksu Remes? Apolan Elli sanoi eilen, että hän tanssii
kuin jauhosäkki paukkulaudalla.
_Marketta_. Kukas sitten, Aino?
_Aino_. Kulta Marketta, tiedäthän hyvin.
_Marketta_. En totisesti tiedä. Sano hänen nimensä.
_Aino_. Ei, sitä en tee, se niin ujostuttaa, mutta tiedäthän hyvin.
_Marketta_ (juonikkaasti). Ei suinkaan se Eero liene?
_Aino_. On, Marketta! Juuri hän se on.
_Marketta_. Mutta, Aino! Mitä Sipi siihen sanoo?
_Aino_. Mitä minä välitän Sipin sanomisista!
_Marketta_. Ja rikas Remes, joka voisi ostaa vaikka koko kylän talot?
_Aino_. Mitä minä välitän rikkaasta Remeksestä. En huoli häntä enkä
hänen rahojaan.
_Marketta_. Mutta isä, Aino! Isä!
_Aino_. Marketta! Sinähän olet monta kertaa sanonut, että jos kenestä
oikein pidän, ei minun ole välitettävä isästä, pidettävä vain hänestä.
Nyt pidän Eerosta! En ole voinut uneksiakaan, että niin voi pitää
kenestäkään. Mutta pahinta on, ettei hän saa kieltään käyntiin. Tiedän
kyllä, että hän pitää minusta. Ja hänkin tietää, että minä pidän
hänestä. Mutta eikö se ole ihmeellistä? Kun katsomme toisiamme silmiin,
emme puhu mitään. Eikö se ole ikävää? Kunpa hän puhuisi! Alottaisi
vain, kyllä minä auttaisin. Muiden miesten kanssa voin puhua puhki
asiat, mutta kun Eero katsoo minuun, olen mykkä kuin kala.
_Marketta_. No, kun hän ei tahdo puhua, etkä sinä voi puhua, silloinhan
ei asiasta tule koskaan valmista.
_Aino_. Siitä on jo tullut. Puuttuu vain, että hän sanoisi — että — nyt
se on valmis.
(Muutamia tyttöjä tulee tieltä toistensa käsikoukuissa.)
MUUAN TYTTÖ (mennessään sisälle). Marketta! Aino! Miksi täällä olette?
Eikö tanssi ole jo alkanut?
_Marketta_. Hyvä ilta, Ida! Tulemme aivan heti. (Tytöt menevät
tuparakennukseen.) Mennään, Aino! Olethan iloinnut siitä, kun tanssit
on meillä tänä iltana.
_Aino_. Kunhan Eero joutuu. Muuten en astu jalkaanikaan lattialle,
vaikka tanssiminen onkin suurin iloni. Olen etsinyt häntä kaikkialta,
mutta häntä ei näy missään. Nämä kukat saa hän; lupasin ne hänelle
viime kerralla. Etkö ole nähnyt hänen isäänsä? Sillä jos hän on täällä,
on Eerokin mukana.
_Marketta_. En ole. Mutta tuolta tulee Sipi toisten poikain keralla.
Älä nyt ole pikapäinen häntä kohtaan! Minun täytyy viedä nämä (ottaa
kahvivehkeet) ja pitää huolta vähän vieraista. (Menee.)